Lenkkipolulla kuultua isojen poikien juttua

Lenkkipolun varrella oli kaks pikkupoikaa, kooltaan vähä suurempia mitä palosammutin, kerräämäsä pullloja ja tölökkejä kanervikon keskellä.  Pojat ku huomas meijän tulon, suurempi kooltan rupes puheleen pienemmälle.
- Me ollaan kuule jo niin isoja että saahaan kirroilla. Voi helevetin helevetti ku ei oo pulloja.
 Perkeleen perkele, misä ne kaikki pullot on.

Kokki kysymään pojalta:
- Löytyykö pulloja?  Ei vastausta.
Kysyin ku olin pojan kohalla;
-Auttaako se tuommonen kirroileminen pullojen löytämisesä?
- Ei auta, vastas poika.
- Joo, ei se kuule auta. On aika ikävä kuuosta pienen pojan suusta tuollanen kirroileminen.
- Me ollaan isoja, kuus vuotta, vastas poika.

Ehin kävellä muutaman metrin ku vielä takkaa kuulu ääni:
- Oikeesti ollaan viis vuotta.

En tiiä itkiskö vaiko nauras, niin surkuhupanen oli tilanne.