Tärkeintä

Rokulipäiviä vietellesä soittelin yks päivä äiteelle hän ku oli joutunu sairaalaan pahan keuhkoputkentulehuksen takia. Vanhalle ihimiselle tila on hengenvaarallinen. Hengittäminen oli ollu tosi hankalaa, pahoinvointi rajua ja voimat niin pois että ei ollu jaksanu silimiään auki pittää. Kuolema kolokutteli ovella, ei ollu vielä aika lähtee. Kokkeet ku oli otettu niin noro-virushan se oli, voimakkaat antibiootit oli saanu ja pikkuhilijaa alako toipuminen.

Miten ne ajatukset pyörähtivätkään miettimään ihimiselämää.
Kaikki se työ ja touhu mitä sitä tehhään. Kaikki ne saavutetut titteit ja arvonimet, nii hienoja ku ne onkaan, mitä arvua ja merkitystä niillä on siinä vaiheesa ku kuolema kolokuttellee?

Saattaa koko elämänsä kuluttaa ja haaskata siihen että sais mainetta ja mannonaa. Eikä se sinänsä oo paha asija, tekeehän se hetkellisesti onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Moni muukin asia täs elämäs tuottaa iloa ja tyydytystä joista voijaan nauttia mikä on hyvä asija.  Kyse onkin ny siitä, miten heleposti sen elämisen ilon ja nautinnon keskellä unohtuu se tosi seikka, että mittään ei mukkaansa saa kättensä töistä. Tänne jää kaikki. Tyhyjin käsin synnytään, tyhyjin käsin lähetään.

 Elämän prioriteetit. Millon viimeksi oot miettiny niitä ja teheny itelles listaa mihin järijestykseen asijoita asettelet? Teeppä varsin ja kato millasen listan saat aikaan. Mietippä sitte sitä, onko listallas sellasta asijaa mikä sulle vielä jää kun kuoleman hetki koittaa.
 
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulukia, hän kieltäköön ihtensä ja ottakoon ristinsä ja seurakkoon mua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä hän kavottaa sen, mutta joka kavottaa elämänsä mun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyövyttää ihimistä vaikka hän voittais omakseen koko maailman, mutta sais sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihiminen antaa sielunsa lunnaiksi?" Matt. 16: 24-26