tiistai 19. helmikuuta 2013

Nukketeatteria

Siitäpä on lähes kymmenen vuotta aikaa ku tämän kehikon oon kasannu nukketeatteria varten. Tännään aamupäivällä sen kasasin ku olin luvannu päiväkojilla esittää pienen tarinan. Tosi mukavahan se oli pitkästä aikaa nukkejen kans touhuta, vanahasta muistahan se liikuttelu luonnistu pienen harijottelun jäläkeen.
Tarinan henkilöt; Pablo, Ulla ja Olli

Tarinan teemana oli kiusaaminen ja anteeksi  pyytäminen.
 Päähenkilö Pablo oli maahanmuuttaja joka halusi päästä mukaan urheilukerhoon. Tavatessaan sanavalamiin Ollin, Pablolle tuli tunne että ei hän ehkä sittenkään voi kerhoon mennä. Olli pilaili ja kiusasi Pabloa tämän ihonväristä, korvista, ja antoi ymmärtää että kerhoon ei huolita kömpelöitä kavereita. Tojellisuudesa Pablo oli perin vikkilä jaloistaan. Olli ite kun taas ei ollu kovin liikunallinen sehän sai aikaan pienoista kateutta, mikä taas anto aihetta kiusaamiselle.

Ulla kun sai kuulla mitä Olli oli Pablosta puhunu, hän lohutti Pabloa ja kertoi tälle, että Olli oli itse joutunut kavereitten kiusan kohteeksi joku aika sitten. Ehkäpä se on yks syy siihen että niin herkästi kiusaa ja tekkee pilaa toisista.
Ulla pyysi Palboa mukkaansa kerhoon ja lupasi  pitää Ollille pienen puhuttelun.

Ullan puhuttelun jäläkeen Ollille tuli paha olo kaikesta siitä mitä hän oli Pablolle puhunu. Hän muisti hyvin sen ajan kun hän ite oli joutunut istumaan aina yksin kun toiset eivät olleet huolineet häntä mukaansa. Se teki vieläkin kipijää.
 Olli päätti pyytää anteeksi ilkeitä sanojaan ja toivoi kovasti että heistä voisi Pablon kans tulla hyvät kaverit. Yhesä he lähtivät kerhoon ja sopivat että kerhon jäläkeen mennään syömään hyvät hampurilaiset.

Esityksen jäläkeen juteltiin vielä lasten kans kuisaamisesta ja anteeksi antamisesta. Miten tärkeetä se on muistaa, että kukaan meistä ei voi mitään sille millasena on syntynyt tähän maailmaan.
Ihiminen tulee hyväksyä ihimisenä sellasena ku hän on, mut kaikkia tekoja ei tarvi hyväksyä.

Mukava päivä, kuis sulla?

4 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis tarina! Ja hienon teatterin olet tehnyt, vaan Sinä oletkin käsistäsi tosi kätevä, olen huomannut;)

    Päiväni ihan tavallinen, pikkasen harmittaa kun ei saa mitäään tehtyä. yritän olla itselleni armollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi tärkijä asija että osaa olla itelleen armollinen jotta voipi joskus ihan vaan olla tekemättä mittään. Ihiminen on kummallinen olento. Sitä niin heleposti ottaa sen vaatimisen piiskan kouraansa jolla ittiänsä sitte ruotii. Eikähän se tilannetta ainakaan paranna, päinvastoin, entistä surkeemmaksi tuntee olonsa.
      Nousi mieleen yks lause; niin kuin on päiväs niin on voimas. Että jokaiselle päivälle annetaan se tarvittava. Sillo kun ei jaksa muutaku olla vaan niin sillo olla möllistellään ja nautitaan ihanasta luonnosta. :)

      Poista
  2. Nukketeatteri on varmasti hyvä keino saada pienet ihmisenalut ymmärtämään asia ja kaikki siihen liittyvä tieto. Tuskinpa niitä kiinnostaisi kuunnella aikuisen luentoa samasta aiheesta mutta tuolla tavalla esitettynä se menee jakeluun paljon paremnin. Hieno juttu!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että jaksat ajaa hyvää asiaa ja askarrella sen eteen. toivottavasti edes joku lapsista huomasi, että voi toimia toisinkin
    terv "kulkija"

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...