Pilikillä

 Ku näkkee ihimisiä istua nököttävän jakkaroillaan aurinkoisena kevätpäivänä joen jäällä, nytkytellen ja nykien pientä pilikkivappaansa, niin onpa käyny mielesä että oispa mukava kokkeilla tuotaki hommaa.
Poika oli hommannu pilikkivehkeet ja kysy että haluttasko mua lähtiä joku päivä kaveriksi. Ku kerran semmonen mahollisuus etteen tuli nii tokihan sitä piti kokkeilla.

Päivä oli mitä mahtavin. Aurinko paistoo täyveltä terältään. Jäällä kävellesä tuli ihan hiki ku kahteltiin reijän paikkoja. Poijalla ku ei oo vielä kairaa jolla sais reikiä tehyksi niin toisten pilikkijöitten tekemiä reikiä käytimmä hyväksi. Jos ei kovin paksu jää oo ehtiny reijän suulle kertymmään sen saa vasaralla kopahutettua rikki. Jäällä sattu olemaan kaks nuorta miestä pilikkimäsä. Heiltä saatiin lainata kairaa ja kun lähtivät pois, niin heiltäpä jäi monta valamista reikää joista saatiin pilikkiä.










Pilikkivarusteita:
Punasia, reilun sentin mittasia kiemurtelevaisia matoja. Aika heleppo oli laittaa koukkuun. Piti kysellä poijalta että kuis nää laitettaan, samalla laillaku kastemato onkeen? 
Pilikkivapa poijalta lainasa, vyötärölaukku termaripullon kulijettamista varten. Otin kuumaa kaakauta mukkaan että saa välillä juuva jotaki lämmintä. Ku ei tiiä miten kauvan sitä jaksaa istua, jos alakaa tulla kylymä nii kuuma juoma mukavasti lämmittää. Jonkulainen istuin piti keksiä ottaa mukkaan ettei tarvi lumen päällä istua. Appivanahemmilta peritty punane kukkapöytä hoiti tosi hyvin pilikkijakkaran virkaa.

 Eka tunti.... ei mitään liikettä veen alla..hoh hoijjaa....



Puolitoista tuntia...heiii..ny nykkiii...voiha rontti..joku söi mavon.


Ei muuta ku uutta tuoretta matua koukkuun ja istua nököttelleen jakkaralle.
Meillä oli kymmenkunta reikää joita vuorotellen kierrettiin. Hetken aikaa aina istua yhellä reijällä, jos ei alakanu kala syömään siirtyy seuraavalle.
Reilun puolentoista tunin päästä poika huutaa; " Heiiii..mää sain kalan." Makia virne naamallaan heittääpi viijentoistasenttimetrisen ahavenen lumelle. Ja heti toista narraamaan. Hetken päästä huutaa..."No ny tuli toinen".

Siinä vaiheesa mää olin jo vaihtanu monta kertaa reikää eikä ollu ku kerran käyny kala nykimäs. Laitoin kaks matua koukkuun ja menin sille reijälle mistä ne kaks nuorta kaverusta olivat kaloja ylös nostelleet, siinä toivosa että jospa se mullakin nappais.

Vapauta siima, anna sen solijua ihan pohojaan asti, näät ku siima jää löysälle nii sillo se on pohojasa. Sitte vähä kellaat siimaa kirijämmälle ja nostat n. 10-15 cm pohojosta. Toistein mielesä poijan antamia ohojeita.
 Siinäpä sitä sitte taas vaan istukelleen ja oottelleen. Ehti ihastella komijaa kevätpäivää. Käyvä ajatuksisa läpi eilisen päivän taapamista yhen ihimisen kans. Muistaapi joitakuita ihimisiä miettien mitä heille kuulunee tähän päivään. Monenmoistahan siinä ehtii tuumaileen.

Vai mitä ihimettä...jeee...joku nykii simaaa....viuhhh...se on siinä...

...elämäni ensimmäinen pilikillä saatu kala. Vauuuuu....

Noooo...eihän tää ny oo kyllä koolla pilattu, mut kala se on :)

Nuoret miehet jotka olivat ennen meitä olleet pilikillä, olivat saaneet muutamia ahavenia. Eivät huolinneet niitä mukkaansa ku olivat kuulemma niin pikkusia. Poika tuumas että kyllä nuista yhen ahavensopan keittää , keräs ne pussiin ja vei kotiaan. Meijän yhteinen saalis oli kolome ahaventa. :)
Että ei ihan turha reissu ollenkaan.