Poika oli hommannu pilikkivehkeet ja kysy että haluttasko mua lähtiä joku päivä kaveriksi. Ku kerran semmonen mahollisuus etteen tuli nii tokihan sitä piti kokkeilla.
Pilikkivarusteita:
Punasia, reilun sentin mittasia kiemurtelevaisia matoja. Aika heleppo oli laittaa koukkuun. Piti kysellä poijalta että kuis nää laitettaan, samalla laillaku kastemato onkeen?
Pilikkivapa poijalta lainasa, vyötärölaukku termaripullon kulijettamista varten. Otin kuumaa kaakauta mukkaan että saa välillä juuva jotaki lämmintä. Ku ei tiiä miten kauvan sitä jaksaa istua, jos alakaa tulla kylymä nii kuuma juoma mukavasti lämmittää. Jonkulainen istuin piti keksiä ottaa mukkaan ettei tarvi lumen päällä istua. Appivanahemmilta peritty punane kukkapöytä hoiti tosi hyvin pilikkijakkaran virkaa.
Puolitoista tuntia...heiii..ny nykkiii...voiha rontti..joku söi mavon.
Ei muuta ku uutta tuoretta matua koukkuun ja istua nököttelleen jakkaralle.
Meillä oli kymmenkunta reikää joita vuorotellen kierrettiin. Hetken aikaa aina istua yhellä reijällä, jos ei alakanu kala syömään siirtyy seuraavalle.
Reilun puolentoista tunin päästä poika huutaa; " Heiiii..mää sain kalan." Makia virne naamallaan heittääpi viijentoistasenttimetrisen ahavenen lumelle. Ja heti toista narraamaan. Hetken päästä huutaa..."No ny tuli toinen".
Siinä vaiheesa mää olin jo vaihtanu monta kertaa reikää eikä ollu ku kerran käyny kala nykimäs. Laitoin kaks matua koukkuun ja menin sille reijälle mistä ne kaks nuorta kaverusta olivat kaloja ylös nostelleet, siinä toivosa että jospa se mullakin nappais.
Vapauta siima, anna sen solijua ihan pohojaan asti, näät ku siima jää löysälle nii sillo se on pohojasa. Sitte vähä kellaat siimaa kirijämmälle ja nostat n. 10-15 cm pohojosta. Toistein mielesä poijan antamia ohojeita.
Siinäpä sitä sitte taas vaan istukelleen ja oottelleen. Ehti ihastella komijaa kevätpäivää. Käyvä ajatuksisa läpi eilisen päivän taapamista yhen ihimisen kans. Muistaapi joitakuita ihimisiä miettien mitä heille kuulunee tähän päivään. Monenmoistahan siinä ehtii tuumaileen.
Vai mitä ihimettä...jeee...joku nykii simaaa....viuhhh...se on siinä...
...elämäni ensimmäinen pilikillä saatu kala. Vauuuuu....
Noooo...eihän tää ny oo kyllä koolla pilattu, mut kala se on :)
Nuoret miehet jotka olivat ennen meitä olleet pilikillä, olivat saaneet muutamia ahavenia. Eivät huolinneet niitä mukkaansa ku olivat kuulemma niin pikkusia. Poika tuumas että kyllä nuista yhen ahavensopan keittää , keräs ne pussiin ja vei kotiaan. Meijän yhteinen saalis oli kolome ahaventa. :)
Että ei ihan turha reissu ollenkaan.
Kahden pysyvyyttä minä olen aina maailimassa ihmetellyt: lentokoneen pysymistä taivaalla ja pilkkimiehen (-naisen) pysymistä jäällä pilkkinsä kanssa. Ihmettelen edelleenkin. Kumpaankaan en ole järkevää selitystä saanut.
VastaaPoistaNiin ku aikoinani tykkäsin pilkkiä, kassillien kaloja kerralla. Mutta ehkä HÄN antaa viellä mahdollisuuden.
VastaaPoistaMukavaa...
vau, no onpas saalis:))
VastaaPoistaMukavaa hommaa, siihen jää koukkuun kalan lisäksi ite pilkkijäki :D Nuista pikku ahvenista saa tehtyä maistuvan ahvenkukon :) semmosella meillä on täällä Ylivieskassa päästy herkuttelemaan, kun on ahkeria pilkkijöitä talo täynnä :) Terveisiä sinne Esa-setälle myös :)
VastaaPoistaTerkuin Emilia