tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kosteutta ilimasa

Eipä oo eilisen jäläkeen kovinkiaan palijua ilima muuttunu. Ei sentäs niin sumunen aamu oo tännään mitä eilen oli. Takapihan mäntyjen välistä ei juurikkaan naapuritalua nähäny sumun takia vaikka taloon ei oo matkaa ku muutama kymmenen metriä.
Tälläset päivät on lössökelipäiviä, ilima on lämpöstä ja kostijaa. Vaikkakin aamun lämpötila täs vaihees +15, mut saattaapa se siitä päivän päälle vähä kohota.

Illalla käytiin minijän ja pikkulikkojen kans uimasa jokirannasa. Kovasti tykkäs vanahempi likka uimakellukkeella harijotella uimista. Tuotiin kelluke Unkarin tulijaisena ku ei viittiny sitä sinnekkää jättää. Ostimma kellukkeen Hévízin lammesa lillumista varten.( lampi ku niin syvä että lähes kaikki sielä käyttivät jonkumoista kelluketta)
Tuosta kuvasta näkkeepi millasesta kellukkeesta kyse. Viherijä putki on ontto ja keskellä on reikä mistä punasen osan saapi työnnettyä läpi. Hyvin pysy likanki ympärillä ku veti punasen aika kireelle. Toki minä pijin kellukkeesta kiinni kaiken aikaa ku likka polskutteli, ei sitä eka harijotuskerralla tohtinu yksin päästää kellukkeen kans menemään.

Vähä tekis mieli vielä käyvä kahtelemasa hilloja vaikkei niitä tälle alueelle juurikkaan taija tulla. Naamakirijasta tuos lukasin että kokin siskon marijapaikalla ollu hyvin hilloja,ei oo pakkanen niitä sielä vieny. Sieltä päin niitä löytys, ei vaan viittis lähtiä ajamaan montaa sattaa kilsaa hillojen takia.
Mut katotaan miten se tää päivä etenee...

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Tyhyjästä on paha nyhyjästä

Kyllä se ny siltä näyttää että tänä vuonna jäähään iliman hilloja. Käytiin meijän vakipaikka tännään kahtomasa, yhen pienen rasijallisen sain vaivon kerättyä. Raakileita oli muutamia mut niin vähäsen että niitten takia ei kannata suolle lähtiä.
Vaikka niin mahottomasti oli kukinta-aikaan kukkaa, ne kylymät yöstja rajut vesisatteet vei sitte marijomisen mahollisuuvet. Toki johonki paikkaa hillaa tällekki vuotta varmaan vähä tullee, mut lähtiäppä niitä kovin kaukaa hakkeen, ei innosta.

Saa nähä miten käynee mustikoitten kans?

Mut mansikoita on ny pari laatikollista pakastettuna. Kokki käväsi aamupäivällä torilla ja oli ollu joku uus torikauppias myymäs mansikoita, oli saanu kympillä laatikollisen .

Lämmin, aurinkoinen päivä ollu, tuntuu ihan kesältä. :)

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kesän eka mansikat

Eipä vielä tälle päivää ehitty hillasuolle ku piti käyvä aamusta torilla hakkeen mansikat.
Viijen kilon laatikko Polka mansikoita, hyvän kokosia ja makusia, namss...
Ei mahu kukka kämmenelle,  *reissus kuvattu*

torstai 26. heinäkuuta 2012

Aahhh, kotona...

Niin mukavaa ku on olla reissusa, mut mukavaa se on tulla kotiakki. Tulomatkalla kävi vaan sillaitte että meijän matkalaukut eivät olleetkaan samasa konneesa misä me olimma. Hesa-Vantaan kentällä puolen yön aikaan  oottelimma laukkujen tulemista mut sitte tuli yks nainen sanomaan että ennää ei tuu laukkuja. Osa laukuista oli jääny Amsterdamin kentälle, tietysti meijän laukut siinä kasasa. Noh, ei auttanu muu käyvä ilimottamasa tiskille että laukut jääny välille. Nätisti ne lupas että seuraavan päivän (eli tänään ) aamupäivän lennolla laukut ois yhen aikoihin Hesas, ja sieltä sitte sopivalla lenolla Rovaniemelle. Kylläpä ne sitte lentokentältä soittellee ku ovat laukkuja tuomasa. Joten ootellaanpa...

Huommenna vissiin hillajahtiin? :)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

New York

-->
Tiesikkö että Budapestisä on New York?

No nytpä tiijät. Ihan pakko oli käyvä juomasa kahavit että näkkee millanen kahavila oikeen on. Olihan se nähtävyys, voi hyvänen aika sentään. Rakennus itessään on jugend-, osittain uusrenesanssityylinen palatsi.

  Kuvia, kimallusta, hohtua joka puolella mikä ottaa silimään. Mut ei tuommosen keskellä jaksas asua eikä ellää, onneksi ei tarvi ku hetkisen istahtaa ja ihastella. 

 Oihan sielä sitte hinnatki sitä luokkaa että hienosa ja suositusa kahavilasa ollaan. Kaks kapputsiinoo, leivos ja parfait yhteensä 23,50 €, je meku luultiin että vain norijasa on kalliit kahavit, sillo maksettiin 11 € kahaveista ja leivoksesta.

 Piti käyvä toiletisa kahtomasa millaset hienouvet sinne laittanneet. Olihan seki aika hieno mutta... voi voi miten voi olla mahollista?

 Komija ja hieno kahavila mut toiletin haju oli perin epämiellyttävä, niin pistävä ja paha että hyitte olokoon. Mitenhän kahavilan siivoojat eivät oo moista hajua huomanneet??




sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Huijattiinkohan meitä?

-->

Lähettiin kävelylenkille ehtimmään juutalaiskorttelia joka on Király ja Dob utcan välisä. Juutalaisyhteisö asutti tämän kaupunginosan 1800-luvun loppupuolelta lähtien. He saivat asustella ja elää vappaasti siihen saakka kunnes natsit valtasivat alueen 1944. Natsit rakennuttivat valtavan muurin alueen ympärille, näin muodostu getto. Gettoon kerättiin kaikki juutalaiset mistä natsit kulijettivat heitä keskitysleireille. Holokaustin muistomerkki on synagoosasa nähtävänä, tosin aitauksen takana. Synagoogan alueelle ei pääse iliman pääsylippua.
 Kokki oli ottamasa just valokuuvvaa muistomerkistä ku siihen käveli mies joka alako juttelleen kokille. Miehen olemus oli vähä suttanen, pitkä tukka roikku olokihatun alta olokapäille saakka, parta oli jääny ajamatta muutamaan päivään, mut juttua tuli siihen malliin että ei oo tainnu olla juttukaveria pitkään aikaan. Miehen nimi oli Pekka ja hän oli syntyny Budapestisä, siinä ihan nurkilla, näytti meille syntymäkotinsakkin myöhemmin.
Palijo kyseli ja puheli, kerto unkarin historijaa, juutalaiskortttelista monenlaista millaset olot sielä on aikoinaan olleet. Mies opasti meitä pitkin katuja ja vei sellasiin paikkoihin mihin ei tavallisesti turistit ees pääse. 

Getton alueella kerrostalo oli päällepäin sen näkönen että kohta se murenee kokonaan. Lukitun metallikalterioven taakse ku päästiin mies vei meijät alakuperäselle muurille mikä oli näkyvisä kerrostalojen välisä olevalla sisäpihalla.
Mies kerto miten hyvin juutalaiset olivat menestyneet, rakentaneet ja asuttaneet aluetta. Sitte tuli sota ja natsit, kaikki hävis ja muuttu. Mikään ei ollu entisellään ja valtava uuvelleen rakentaminen oli eesä.
Kommunistivalta oli kuiten se mikä oli. Ei ollu rahhaa kellään, ei hallituksella eikä yksityisillä ja nyt kortteli on se mikä on.
Pienen kavun kulumasta käännyttiin ja etteen aukeni pieni synagooga. Pekka sano että täälä ei turisteja käy, mut ei tämä olekkaan mikään turistikohde. Pekka oli puheittensa mukkaan rabbin hyvä ystävä. Tiesi oven koodinki joten ei ollu ongelmia päästä sisälle. Pienihän se synagooga oli. 
Yhteisöön kuulu 45 ihimistä. Sisälle ku mentiin sielä oli yks nainen järijestelemäsä paikkoja. Varsinaiseen saliin mentäisä kokki sai päähänsä mustan huopahatun. (Pikkusen mua nauratti, hattu ku oli liijan pieni, ihan ku Pekka Puupään hattu, iliman kukkaa.) Juutalainen tapa ja perinne on, että miehellä on hattu pääsä jumalanhuoneesa.

Synagoogasa toimi myös jonkulainen uskonnollinen koulu. Sinne tullee ympäri maailmaa opiskelijoita, ovat aikansa ja käyvät läpi kolutuksensa ja palaavat sitte ommaan maahansa.

Yks rakennus misä mies käytti meitä oli kans mielenkiintonen. Rakennuksen keskellä oli aukio jonka ympärillä oli monenlaisia eri taiteilijoitten ja suunnittelijoitten gallerioista, studioita jne. Aukion keskiosa lattiasta oli paksua lasia, lasin alla oli näyttelytilat. 





 Toisesa osasa rakennusta oli huoneisto misä oli ympäri maailmaa eri suunnittelijoitten disantuotteita, niin sanotusti uniikkijuttuja. Olihan mahtava paikka, eikä ois osattu eikä tiijetty mennä ellei Pekkapoika ois meitä opastanu.

Pekka oli kyllä hyvä opas, tiesi ja tunsi paikat ku ikänsä on sielä asunu. Siinä kävellesä mietin pari kolomekki kertaa että saapa nähä misä vaiheesa ilimottaapi palijonko tää lysti meille maksaa. Eihän kukkaan ilimatteeksi ala kiertään katuja ventovieraitten turistien kans, vai alakaako ??
Reilu pari tuntia olimma kierrelleet ja saatu palijo tietua unkarin historiasta, nähtävyyksistä, ruokapaikoista ym. Palijo semmosia paikkoja joihi ei ite olis osannu mennä ja joista ei missään opaskirijoisa kerrota.
Sitte oli se hetki ku Pekka sano että hänpä tästä ny lähtee, miten olis jos hän sais 25 € että vois laittaa rahat lapsenlapsen possupankkiin. :) :) Hän kerto jo koko homman alusa, että juuri tännään hänestä on tullu isoisä ja huomenna pittää mennä uutta syntynyttä kahtomaan sairaalaan.
Noh, sehän me kyllä tiijettiin että eipä taija rahat moiseen pankkiin päätyä, eikä ollu antaa euroja, mut forintteja oli, kokki anto kohtuu hyvillä mielin 5000 setelin, olihan me saatu todella hyvä opastuskiertokävely vaikkei oltu semmosta ees pyyvetty.
Siinäpä sitte kiiteltiin puolin ja toisin, toivoteltiin hyvvää jatkua ja niin meijän tiet erkanivat.
Jotenki tuntu, että Pekalla oli tosi hauskaa kävelyttäessään meitä siinä juutalaiskorttelin kavuilla ja kujilla ja näyttäessään paikkoja meille ja tietäissään miten tarina johetaan onnelliseen päätökseen. Ja meilläki oli hauskaa ihan nauruksi asti.



perjantai 20. heinäkuuta 2012

 Széchenyin kylypyläsä.

Kylypylä oli siinä puistosa johon eksyymmä joku päivä sitte. Nyt ajoomma metrolla puiston sisällä olevalle pysäkille ja ku kiipesimmä maan pinnalle, niin siinähä se oli heti nokan eesä. Komia rakennus.

Menimmä sissään ja kahtelimma metrin korkusta hinnastua, jota oli niin englanniksi ku unkariksiki. Oli niin kymmeniä vaihtoehtoja siihe minkälaisen lipun voi ostaa, että sormi siinä meinas  suuhun mennä.
No ostimma liput sen eka rivin mukkaan. Kahelta ne makso 6800 yhteensä. Saimma semmosen rannekkeen, josta jo Palantiinuksesa ja Hevizisä käynnistä tiesimmä, että sitä konneelle näyttämällä pääsis sissään ja ulos kylypylästä. On siinä semmonenki omituisuus, että jos on kylypyläsä liian pitkään niin se ranneke ei päästä ulos ennen ku maksaa ekstraa.
Jouvuttiin vähä miettiin,  että onkohan täälä miesten ja naisten pukuhuoneet erikseen vai ei. Miettiminen kävi silleen, että kahtomma mitä muut tekkee ja teimmä sitte samallalailla. 

Siinä ne käytännöt selevis. Ensinnäki ku ostimma tiketit with lockers, niin se tarkotti, että on lukollinen komero tavaroille, pukukopit oli josaki erikseen. Vaan olipa semmonen lukitussysteemi niisä lokeroisa, että pitiki jo tarkkaan kahtua mallia viereiseltä kaapin käyttäjältä, että osattiin. No ei se sen ihmeenpi ollu ku, että se lukkoki toimi tuolla rannekkeella. Vaan ku ei missään ollu kuvvaa eikä kirijotusta asijasta niin jo siinä kummasteltiin että miten tuo toimii.
Vaatteet vaihettiin erillisesä pukukopisa jonka lukitus oli kans perin kummallinen. Pukukoppiin oli kaks ovia, ulosmeno käytävän puolelta yks ja kylypylän puolelta toine. Kopisa oli istunpenkki ,jonka etureunasa oli 10 cm leviä saranoillaan kääntyvä lauta. Lauta lukitsi molemmat ovet kun sen käänsi alas ja ovet avautu kääntämällää lauvan ylös. ( lukkomekanismia ei näyttäny väki ymmärtävän. Me ymmärrettiin heti vaikkei ees nähty kenenkään muun ymmärtänneen. )
Siitä sitte vaan sissään varsinaiseen kylypyllään. No johan oli!
Ensiksi oli käytävän kahta puolta pikkualtaat, kolomisen metriä halakasijaltaan. Eka altaasa vesi tuntu lähes kuumalta. Maan alta kuulemma tämä vesi tullee 950 metrin syvvyyjestä ja se on noin 75 asteista tullessaan. Ei tuo altaan vesi niin kuumaa kuiten ollu, mutta ilimeisesti 38 asteista niin ku altaan reunalla seinäsä luki. Altaasa istuessaan sitä kahteli ympärilleen ja kiinnitti kahteensa kattoon ja seiniin. Semmoiset kruusatut holovikatot oli siinä ja niin ne oli koko talosa. Ihan siistiä ja kaunista. Semmosta mihin ei oo kylypylöisä tottunu. Siis ne holovikatot.
Ihimisiä tuli ja meni ja kielten sekamelska sorisi korviin. - Vaan mikä se tuo toinen saman kokonen allas on? Joku sinne näyttää yrittävän, mutta ei saa ku jalakansa kasteltua ja jo tullee pois. Vesi ei ollu ku 20 asteista, mutta tuon melekeen nelikymppisen jäläkeen se tuntuu kylymältä. - Kokki tuli mun peräsä ja näytti mistä suomalaiset miehet on tehty. Harmi vaan, että muut kylypijät jotka kahteli tätä urhua ja urotekua, ei tienny että mies suomalaine.:)
  No sitte on pylväikköhalleisa altaita toisensa perrään, kaiketi niitä oli jonku verran toista kymmentä allasta. Pääosin vesi oli 28-38 asteista. Aina oli kyltisä teksti veen lämpötilasta.
Sitte löyty altaitten lomasta saunoja. Kaikkiaan niitä löyvettiin talosta yheksän. Yhteen en viittiny mennä ku sen ovenpielesä kehuttiin viereisen saunan olevan kymmenen astetta lämpymämpi.
Kiukaita ei ollu suomalaiseen malliin ku kahesa isosa saunasa jonkulainen. Niisä oli kivetki, mutta saunan kokkoon nähen ne oli alamitotettu jos suomalaisella mitotuksella mittaa. Eikä ollu löylykauhaa. Eikä löylykiulua saatikka että olis ollu vettä mitä kiukaalle heittää.
Saunoja oli kaks höyrysaunaa, toinen oli kuumempi ku toinen ja toisen höyrysä tuoksu joku minttu. Sitte oli kolme pientä saunaa iliman kiukaita, mutta puulauteet kuiten oli. Nuo kolomekki oli kaikki eri lämpösiä: lämmin, lämpymämpi ja kuuma. Sitte oli infrapunasauna ja vielä aromasauna, jonka aromista ei oikeen päässy selevyyteen.
Ulukokautta mentiin vielä kahteen issoon saunaan. Olisko niihin mahtunu kolomisenkymmentä kylypijää kumpaanki? Niisä oli ne kiukaan tyyliset jutut. Ne saunat oli kuumia, ylälauteella meinas liha paistua jos suoraan lauteelle istu. Keksin laittaa varvassantaalit pyllyn alle eristeeksi ja jo kesti istua.
Saunojen lähellä oli paikallisesti ajatellen kai kylymäaltaat. Se kahenkymmenen asteen lämpönen tuli jo mainittua. Sitte oli 18 asteinen ja nuitten isojen ja kuumien saunojen vieresä vielä 16 asteiset.
Me suomalaiset kun omme kansaa, joka on tottunu avantouintiin niin mikäpä se oli meijän niihin pulijahtaa! Muut kilijahteli ja räpiköivät kiiruusti altaista pois. No oli toki joku lujatahtonenki mukana ja uskalsivat tulla ja olla, mutta eipä tainnu kukkaan niin istua pitkään ku me. Me näytettiin niille ja naurettiin niille ku ne kiliju kylymän kauhuaan.
Isojen kuumien saunojen etteisesä oli seinäsä semmonen saavin kokonen allas, johon tuli seinästä jäätä. Sitä ottivat kouriinsa ja hivelivät lauteilla istuessaan kinttujaan jääpaloilla.

No, nelijä tuntia siinä altaita mittailtiin ulukona ja sisällä. Ulukona oli kolome meleko isua allasta porreilla ja iliman. Aurinkoinen paistoi ja vilivottava tuuli puhalteli mukavasti, oli mukava päivä.

Köyhästä rikkaaksi

 Hän ohi ei kulije, ei kettään hylykää hän. Jo pimmeyven halaki hän löytää itkevän. Ei syytä hän, ei soimaa. Hän kohtaa särkyneen, ja parant...