Pelottaako?

 Vaarin teksti, joka oli Seutu-Majakka lehesä pari viikkua sitte. 

Viime viikkoina on pelko hiipinyt monen ihmisen puseron alle – ihan iholle asti. Se on se kylmä tunne, josta ei pääse eroon vaikka laittaisi villapaidan päällensä. Maailmapolitiikan arkipäivässä puhaltavat nyt kylmät tuulet.

Joskus pelko on ihmiselle ihan hyväksi ja perin aiheellistakin – ainakin silloin kun varoitetaan menemästä heikoille jäille. Toisinaan pelko on ahdistavaa ja lamauttavaa huomisen tapahtumien pelkoa, joka vie rohkeuden elää tänä päivänä. Sellainen pelko olisi hyvä saada karkotettua sieltä puseron alta pois. 

Pieni lapsi on hyvä malli tässä pelkoasiassa… pieni lapsi saa pelkonsa hallintaan siten, että laittaa kätensä isän tai äidin käteen ja katsoo heidän turvallisiin kasvoihinsa. Tarpeen tullen isä vielä nostaa lapsen syliinsä ja kantaa sen pahan paikan yli. Siinä sylissä lapsi kokee olevansa turvassa.

Mistä meille aikuisille löytyisi se turvallinen syli, johon käpertyä silloin kun oikein pelottaa ja ahdistaa? 

Ennen vanhaa kotien seinällä saattoi nähdä tauluja, joihin oli laitettu tärkeäksi koettuja sanontoja. Yksi taulu, jonka muistan Anni-tädin tuvan seinältä, oli sellainen, jossa oli kukkasten keskellä teksti: ”Kel on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”.

Tuolla sanonnalla on vahva perusta Raamatun teksteissä. Kautta aikojen ihmiset ovat kokeneet, että Jumala kutsuu ihmistä turvalliseen yhteyteensä. Parhaimmillaan se on turva, jossa ahdistava pelko katoaa pois. Jumalan isän syli on avoinna sinullekin tulla turvaan.

Sukkaa pukkaa

 Nyt sain Askerin ruususukat valamiiksi, malli löytyy Norijalaiset sukat ja lapaset kirjasta. 

Mukava ku löytyy uusia, kivoja malleja jotka on suhkoht helppoja tehä. Huomasin, että taas ois lankoja tarijouksesa, pittääköhön nuita hamstrata ettei vaan pääse langat loppuun. 😘

Voi Kurre minkä teit

 Yks aamu ku oltiin aamukahvilla ja kahtomma ulos akkunasta niin nähtiin ku Kurre vei meijän jouluvalot varastoonsa. 

Pesäpaikka ei ollu tällä kertaa kuusen latvasa vaan ihan pihapiirisä, mikä ei oo hyvä juttu. Onneksi pesän teko on ihan alkutekijöissään, joten Kurre ehtii muuttaa vähä kauemmas kartanolta. 

 

Ei oo kovin häävit pesävärkit,  valoketjua ristiin, rastiin ja märkää heinää. Eiköhän se Kurre löytäne jostaki vähä paremmat  rakennusaineet kuin nämä. Jospa meni vaikka naapurin tontilta niitä kahtelleen. 

Harmajan sävyjä

 Vaari toi yks päivä kirjastosta mulle kirjan, no mitäpä muutakkaan ku käsityö kirijan, vieläpä sukkakirijan. Siinäpä oli kivat kissasukat jonka oli ihan pakko tehä, niin söpö malli. 

Ohojeen lanka oli ohutta, minkä takia silimukkamääräki oli aika iso. Pittää kokeilla jos sais tuunattua ohjetta paksumalle langalle ois kivempi tehä ja sais pois nuita seittemän veikka lankoja. 

Nallelangasta tein pojalle palamikkopaijan. Satun netisä näkkeen yhen miehen päällä paijan misä oli tuommonen kuvijo, siitä se lähti. 

Nallelangasta on mukava kutua ja se kestää käytösä hyvänä. Vuosia, vuosia sitten tein ihtelle villatakin Nallesta. Sitä on palijo pijetty ja pesty, eikä se oo vieläkään nyppääntyny. Jokku langat nyppääntyy ajan kans niin äkkiä, että niitä saa olla jatkuvasti putsaamasa mikäli haluaa pittää suhkoht siistiä villasta neuletta päällään. Sekotelangat vissiin pahiten nyppääntyy? 😗 

Vaan mitäpä sitä tälle päivää muuta? Kuppi kahvia ja sitte töihin ja töitten jälkeen sukkapuikkoja heiluttelleen. 

Vastavirtaan

  Niin se joskus mennee, että elämäsä on tilanteita ja hetkiä ku joutuu kulukemmaan vastavirtaan. Otetaampa esimerkiksi vaikka lohi. Lohelle ku alakaa kutemisaika lähestymmään, nii sehän lähtee vaelleukselle jo hyvisä ajon jotta löytää hyvän ja kohtalaisen turvallisen kutemispaikan. Jos oot joskus nähäny luonnosa tai oot kahtonu videolta lohien vaellusta, niin ne poloset joutuu tekkeen melekosesti hommia, että ne pääsee sinne minne vietti vie. Nehän ui vastavirtaan. Välillä joutuvat hyppäämään koskien kuohuisa hyvänkin matkan, että pääsisivät esteitten ylitte. Valtava vesimassa vyöryy kaiken aikaa niitä vastaan, vaan nepä ei mee sen mukkaan, vaan jääräpäisesti ponnistelevat vastakkaiseen suuntaan. Se on niille elinehto, tehä ja toimia toisin ku muut kalat.

Samahan se pättee uskua tunnustavviin ihimisiinki. He ovat tietysä mielesä lohia, vastavirtaan kulukijoita, erilailla ajattelijoita ja aikalailla jääräpäisiä ponnistelijoita. Maailman meno, sen henki ja vaikutusvaltahan on melekosta " veen pauhinnaa" mikä kyllä heleposti imasee mennessään jos ei oo tarkkana ja jääräpäinen.

Toisaalta, ohan siihen annettu ohojeet, miten tulis tehä ja toimia. Roomalaiskirijeesä sanotaan;" Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukkaa mielenne uuvistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.

Maailmahan muuttuu mahottomalla vauhilla ja muuttuessaan pyrkii muuttammaan ihimisiä enemmän taikka vähemmän. On tahoja, jokka ei juuri muuta taija tehäkkään kuin rustaavat kansalaisalotteita, että saatas uusia lakeja aikaan, jotta niitten voimalla muutettas ihimisten mielipitteet heijän omien näkemystensä mukasiksi.  Herrää siis kysymys, miten palijo haluat olla massan mukana kulukija vai uskallakko ellää vastavirtaan kulukijana?

Yks suuri muutos mikä näkkyy tämän ajan maailmasa on kristillisten arvojen alas polokeminen, niitten hylykääminen. Tilalle tuuvaan ihimisten omia näkemyksiä ja filosofijaa semmosesa muovosa mikä passaa, ettei tarttis missään vaiheesa tuntia syyllisyyttä, saatikka, ettää kokis reilua ja rehtiä synnin tuntua, jotta vois tehä parannusta synneistään. 

Eihän semmosta voi hyväksyä, että Jumalan sanalla ei ois mittään merkitystä. Kristitylle on elinehto Jumalan sanasa pysyminen. Vaikka se tuntus kuinka vanahanaikaselta siitä huolimatta, se on ainut asija maailmasa mikä kestää ja pittää kutinsa. Se on muuttumaton. Sana on ikuinen ja se tekkee sen tehtävän mitä varten se on annettu. 

Uin siis vastavirtaan ja pijän kiinni siitä mitä sana luppaa. Ellen tee sitä, oon tuhhoon tuomittu. 

Mukavaa viikkua vaan sullekki.

Testi

 Teimpähän minäki koronatestin ku kuulin, että olin altistunu mokomalle tauville. Testi näytti miinusta, joten ei oo mittään hättää sen suhteen. Tosin, pikkusta lentsua on ollu viikon ajan, kurkku kipiä, nokka vuotanu ja päätä särkeny. Testit on kuiten näyttäny miinusta, joten taitaa olla ihan tavallinen lentsu,  vilustuminen, kuten sitä joskus ennen vanahaan sanottiin. 

Sehän taas johtuu siitä, että olin liijan vähillä vaatteilla ulukosalla hommisa. Sitä ku ei aina ossaa arvioija oikeen tuota ulukoiliman kylymyyttä sisältä päin akkunsta ulos kahtoisa. Voipi luulla, että on ihan mukava keli ja pukkeutuu sen mukasesti. Ulukona vasta huomaaki, että keli on jotaki ihan muuta. Kylymä viima joka puhaltaa niin, että luisa tuntuu. Kaulaliina unohtu laittamatta ja pipo ei pysyny kunnolla pääsä, jättäen korvat välillä palijaaksi. Vähän väliä sai nyppiä pipua alemmas jotta ei ottas kylymä korviin, vaan ottihan se ja muutaman päivän oon parannellu kurkkuani. Ei se oo vieläkkään ihan kunnosa, mutta eiköhän se tästä ajan kans parane.

Eilen kuuntelin nuita koronauutisia ja täytyy sanua, että ohan ne vähä kummallisia nuo päätökset ja rajotukset mitä ne tekkee. Ei mun järki kyllä tajua sitä, että kakarat voi mennä lähiopetukseen kouluihin mutta eivät voi koulun jäläkeen mennä  liikuntaharrastuksiin. Miten se tilanne niinku siinä koulun jäläkeisesä ajasa muuttus niin palijo, ettei voi harrastaa?

Onkohan niillä ministereillä täsäki asijasa " oma lehemä ojasa"? Politiikkako se sanelee näitä juttuja nin kauhijasti, että tavallinen maalaisjärki voijaan heittää nurkkaan. Sori vaan, mutta siltä se vaikuttaa. Ministereiltä ku kysytään , mitä mieltä te olette tästä asijasta, niin ne pyörittellee yhtä ja sammaa vastaushyrrää,  ihan ku ois jääny " levy päälle".

Niin, kai tiijät tuon sanonnan ; jäi levy päälle ? 

Mutta, näillä mennään uutta viikkua kohti. Päätä jos särkee niin nappaan ibumaxin, kurkkua jos karhentaa nappaan strepsilssin, jos tullee väsy kesken päivän, meen maate. 

Mukavaa alakavvaa viikkua sulle, 

Niin se on taas uusi vuosi edessä

 Voiko tähän muuta sanua, kuin sen mitä Samuelin kirjassa sanotaan, tähän asti on Herra meitä auttanu.

Vuosi vanaha vaipu hautaan, riemuineen ja murheineen.

Ihimismieli puhkee nöyrään , rukkoukseen ja kiitokseen.

Oi jos vuosi alakava, ois Luojan siunaama, Luojan siunaama.

Oi, jos koittas päivä uus, syvämmeen ny jokkaisen.

Uus toivo orastais, syttyis usko Jeesukseen.

Sillo vuosi alakava, ois Luojan siunaama, Luojan siunaama.

Haltuun Korkeimman ny anna, kallehimmat toiveesi.

Pienet huolesiki kanna, Hän ne kääntää parhaaksi.

Hämpä vuojen alakaneen, johtaa hyvvään päätökseen, 

hyvvään päätökseen.