Pöllökassi

Mikä lie sisikuntaani inspiroinu, ku ollu jo pitemmän aikaa mielesä tehä pöllökassi.
Kaapista löyty sinistä tuolien verhoilukangasta mikä kävi oikeen hyvin päällykankaaksi. Vuoren laiton puuvillakankaasta. Sinistä kangasta jäi vielä kassin tekemisen jäläkeen sen verran iso pala, että siitä sai tehtyä tapletille ja kännykälle suojapussukat.

Siskon tuolit

 Siskolla on kaks vanahaa Askon tuolia jotka kaipas hieman kunnostusta.
Ai , että mistäkö tiijän niitten olevan varmasti Askon tuoleja. No mulla on tojisteaineistua yhen kuvan verran, löytyy kummastaki tuolista.

Eipä oo aikasemmin tullu vastaan tällälailla koottuja tuoleja. Vanahan kankaan ku sain irti niin tarkistelin tuolin rakennetta miten ne oikeen on kasattu. Selekänoja näytti olevan liitetty istuinossaan puuliitoksella. Vasaralla ku naputteli niin liitos hieman irtos toisesta puolesta mut toisesta ei. Liimaaki oli näytetty käytettävän reilusti, mikä tietää sitä, että näitä ei kannata alakaa aukommaan.
Osat on todennäköseti ensin verhoiltu ja vasta sitte liitetty yhteen.
Mielenkiintonen tapaus, ongelmallinen myös.

Istuinosat molemmisa tuoleisa oli hyväsä kunnosa, jousitukset ihan ok, mutta selekänojat. Molempien tuolien selekänojat olivat löystynneet niin, että  säkkikangas roikkua repsotti löyhällä. Eipä ne sillo nuo pari joustakkaan mittään tue,  ku kireys on hävinny.
Irrotin säkkikankaan kokonaan reunoistaan. Kiristin ensin jousien takana olevan hihinan ja sen jäläkeen koko kankaan.


Päällyskankaan kiinnitystä joutu pikkusen miettimmään. Tuolit ku on koottu siten, että istuinosan ja selekänojan välisä ei juurikaan oo rakua ( kuten tavallisesti ) niin se tuottaa ongelmaa saaha kangas kiinni. Ravon puuttuesa kangasta ei pääsekkään pujottammaan takapuolelle johon se ois heleppo niitata kiinni. Piti keksiä joku keino miten kankaat saa pysymään kiinni, ettei ne istuttaisa löysty.
Ompelin istuinosan ja selekänojaosan yhteen. Leikkasin paksuhkosta nailonlangasta kolome viijentoista sentin pitusta pätkää jotka kiinnitin isolla käyräneulalla kolomeen eri kohtaan saumanvarraan.
Iso käyräneula mahtu just ja just väkisten puskemalla menemään ahtaasta ravosta tuolin takapuolelle. Lankojen päihin tein solomun ja niittasin langat sitte puuossaan kiinni. Loppu kankaan kiinnitys oliki jo suheellisen heleppua.

 Vaalija kangas on valosa ja aurinkoinen, ihan ku mun mieli.

Konehuoltoa

Maanantaina ehin aukasemmaan Singerin ompelukonneen ja kahtommaan sen sisuksiin millasesa kunnosa se oikeen on. Irrotin konneen puisesta loojasta ja nostin pöyvän päälle kylijelleen.

Suihkuttelin olijyä pintoihin. Harijasin pensselillä pieniä osia ja reivulla pyyhin laajempia pintoja.














 Pikkunen pensseli oli mainio apuvälinen mutkasten ja kiemuraisten osien puhistukseen.
Kaikki osat, nippelit ja nappelit on tehty metallista. Sempä takia tämmöset konneet kestääki vuosikymmeniä. Ovat ihan toisenlaista laatua mitä nykypäivän konneet.

Näistä koristelluista metalliosista mää tykkään, ne tekkee konneesta niin persoonallisen.






Paininjalan alapuolella oleva syöttäjän hampaimisto on saanu josaki vaiheesa hieman kosteutta, siihen on tullu muutama ruostetäplä. Ihan kokonaan en saanu ruostetta lähtemmään mutta suurimman osan kuitennii. Suojalevvyyn on neulankärki teheny pieniä koloja, vaan eipä nuo ompelua taija haitata. 

Osat paikalleen ja testaamaan.

Niin nätisti surraa 80 vuotta vanaha Singeri!

Innostuin huoltammaan pari muutaki konetta ku oli pensseli ja vehkeet valamiina pöyvällä.
Reilu 20 vuotta sitte lahajaksi saatu Husgvarna on kaivannu huoltua jo pitkään. En oo vaan vihtiny alakaa aukommaan ja puhistammaan sitä vaikka oon huomannu, että jotaki ongelmaa siinä on. Syöttäjä  on vetäny kehenosti, eikä oo aina oikeen ompelu lähteny alulle. Neula on jääny jankkaamaan sammaan kohtaan ja on joutunu auttelleen vetämällä kankaasta jotta pääsee liikkeelle.
Syy siihen miks kone on juonitellu palijastu ku aukasin sen. Järkytys! Mieletön määrä pölyä ja yks nuppineula puolapesäsä. Saa kai sitä sitte ihimetellä miks kone ei oikeen toimi.

Puhistuksen ja ölijyämisen jäläkeen konneet toimi moitteettomasti. Kyllä mummelin ny kelepaa surruutella.

Jo 80 vuotta vanha - ja hyvässä kunnossa edelleen! Singer 66K.

- vaari kirijottaa ny -

On se vaan tuo vaimo melekonen tinkaamaan! Ajattelehan, että kun kirpparilla oli myynnissä ompelukone ja sillä oli ollut lähtöhinta 80 euroa, niin mummeli meni ja tarjosi siitä 20 euroa. - Ja kaupat syntyivät!

Melekeen vielä enemmän ihmettelin, kun kannettiin Singeri kotiin, niin paljastu, että sehän on jo 80 vuotta täyttänyt viime elokuun viides päivä ja vielä toimii kuin nuoret aivan.

Tuo syntymäpäivä selvisi siitä, että koneessa oli sarjanumero EA678513.

Singer kun on ollut niin fiksu, että on laittanut iät ajat koneisiinsa sarjanumerot ja joku toinen fiksu taas on listannut ne numerot nettiin. Sieltä sitten selvisi, että tämä kone on syntynyt Singerin Kilbowien laitoksella 5.8.1936. Malli on tarkalleen Singer 66K ja sähkömoottorilla varustettu. Se on aikansa pöytäkone, eli siinä ei ole vanhoista Singereistä tuttua jalkaosaa, vaan ainoastaan pieni puinen laatikko,

jonka päälle kone on asetettu. Siten se on ollut mukavasti siirrettävissä asunnossa sinne missä on tarvittu ja säiltykseen se on mahtunut komeron hyllylle. Kunhan vain hylly on kestänyt - muoviosia kun tässä ei ole käytetty, niin kone painaa 14,5 kiloa.

Tuo Skotlannin Kilbowien Singer-tehdas olikin melkoinen laitos. Sanovat, että sen toiminnan aikana 1884-1943 siellä valmistettiin yli 36 miljoonaa ompelukonetta. Tahti oli noin 13000 ompelukonetta / viikko.

Mummelihan tietysti otti uudella koneellaan koeajot ja totesi, että hyvin toimii. Tikki on kuulemma tosi hyvä ja kone ompelee niin silikkiä kuin paksua samettiakin.

Tämä 66K on kohtuullisessa kunnossa myös koristelunsa osalta - ei täydellinen, mutta käytössä kuluneen kaunis silti. Koristelu on nimetty Lotus-kukan mukaan.
 Se yllättää, että niinkin jokapäiväiseen vehkeeseen kuin ompelukoneeseen on satsattu niin paljon kauniita yksityiskohtia sulostuttamaan
 kotiompelijan päivää.

Nyt kun työn ja valmistamisen puolesta kauneutta voisi ripotella sinne ja tänne paljon helpommin, niin ompelukoneetkin ovat pelkkiä muovilaatikoita ilman mitään extra yksityiskohtia.
 Siinäpä siis mummelille uusi kone. Aikoi sen öljytä, puunata ja ottaa käyttöön. Ja tarvittaessa varaosia löytyy muuta kuin netistä tilaa. Ihan totta!

Tässä muutama linkki vanhojen Singer-koneiden omistajille:

Tästä Singerin lisäosia.

Tästä löytyy vanhan koneesi syntymäpäivä.

Ja täältä vaikka mitä singerismiä.

Vanhaan Singeriin rakastuneiden juutuupit. 

Pientä puhetta

Raamatusa sanotaan jossain kohtaa, että Jumala puhhuu tavalla ja toisella, sitä ei vain aina huomata.
Tätä helemiketjua pujotellesa mun sydämelle puhuttiin.
Se alako siinä vaiheesa ku rupesin kiinnittämmään nuita pikkuriikkisiä tummia helemiä.

Pujotin helemet siimaan. Siiman kärijellä oli aika heleppo mehtästää helemiä. Osa helemistä ei vaan tahtonu millään haluta jäähä siimaan, vaan ne kierähtelivät ja karkasivat. Siinä helemiä kiinni ottaisa Jumalan henki alako puhuttelleen.
- Nämä helemet ovat kuin ihimiset. Osa heistä on helposti kiinni otettavia ja osa taas juoksee karkuun. Ku lähestyn heitä, he  kääntyvät pois enkä saa kosketusta heihin.

Heleminauhasa on kohtia joisa siima on pujotettu ristiin yhen helemen läpi. Pari kertaa unohtu se pujottaminen, jolloin helemet meni väärään järijestykseen.
- Täytyy kulukia ristin kautta.
Niin heleposti maalliset asijat valtaa sydämen ja mielen, että ristin kautta kulukeminen saattaa unohtua. Ja aivan varmasti, jos pitkäksi aikaa unohtuu niin alakaa se näkkyyn elämäsä. Elämä voi mennä väärään järijestykseen.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Ihan omalla mallilla värkätty kultalankarannekoru.

Aurinkoista viikonloppua!

Korukurssilla

Tänä viikonloppuna oli lusikka- ja haarukkakorukurssin toinen jakso. Kävin vääntämäsä muutaman haarukan ja lusikan uuteen malliin.

Ekana tein rannerenkaan isosta haarukasta.

Voi hyvänen aika miten hankala ja työläs oli tehä. Suunnitelmisa oli tehä taivuteltu ranneke, ettei tarvis mittään kiinnitysjuttuja laitella, mut toisin kävi. Haarukan piikit piti hehkuttaa jotta niitä pysty vääntämmään. Ku alon vääntään niin eka piikki katkes ja homma oliki sitte sitä myöti selevä. Piti tehä uus suunnitelma miten hommaa jatkaa.  Katkasin piikit pois ja taivuttelin rannekkeesta kaarevan, vaan siitäpä tuli liijan lyhy, ku ei ollu piikkejä jatkona.
Uus suunnitelma käyttöön. Aattelin, että katkasempa koko haarukan ja laitan kapijaan päähän lukon ja toiset päät yhistän helemirenksuilla. Tuli vain yks pieni ongelma. Varren kuvijopää oliki niin kovvaa materiaalia, että siihenpä ei poran terä uponnu. En saanu siihen reikiä, jotta oisin voinu helemirenksut niihin kiinnittää. Taas piti suunnitella miten osat voitas yhistää. Opettaja ehotti, että varsiossaan vois liimata yhen lenkin johon helemirenksut saa kiinnitettyä. Niin tehtiin ja osat saatiin yhistetyksi toisiinsa.

Toisen haarukan vääntäminen oli huomattavasti helepompaa.

Tämän materiaali oli pehemosempaa, sitä pysty ihan käsinki vääntämmään. Piikit pyörittelin pyöristyspihteillä ja muuten kaarevuutta prässäsin puristusprässisä. (enpä muista mikä sen härvelin oikia nimi on)
Kätteen laitettaisa ranneketta joutuu aina hieman taivuttaan,  jotta sen saa laitetuksi ja ranteesa sitte puristammaan muotoonsa. Vaari tykkäs tästä kovasti.

 

Nelijästä lusikasta tuli kaks kaulakorua. Tämmönen koru on suhteellisen heleppo tehtävä. Varsiin porataan reijät molempiin päihin ja kiinnitettään helemirenksut paikalleen. Niin yksinkertasta. Korusta puuttuu vielä ketju.

 Tämänki korun teko on helepoimmasta päästä. Nelijä vaihetta; lusikkapesiä vähä hiotaan varren katksu kohasta, tehään reijät, kiillottettaan ja kiinnitettään paikalleen.
Erikoista näisä lusikoisa on niitten takapuolella oleva kaunis kuvijointi.






Varsista voi tehä monenlaisia riipuksia tai sormuksia.

Tuo kaivertaminen on hankalaa.
Herkästi kaiverrin heilahtaa väärään suuntaan ja jäläki on sen näköstä. Suorasta viivasta tullee mutkasta vaikka kuinka kuvitteli suoraa tekevänsä. :)

Renkulasormus on tehty haarukasta. Kukkasormus lusikan varresta ja riipus saman lusikan pesästä.

Helmien pyörittelyä

Siinäpä niitä on oppikirijoja joita lueskella. Aamukahavilla, päiväkahavilla, ruoka-aikana ja iltakahavilla on tullu kirijoja plärttyä. Tottahan niistä jotaki oppinee ku aikansa plärää.
Vaan eihän mikkään homma onnistu ellei sitä harijottele.

Juutuupesta kahtelin videoita miten ne nuita helemikoruja oikeen tekkee. Hyvät ja selekiät oli ohojeet. Vaihe vaiheelta ku teki niin kutakuinki tuli semmoset millanen oli malli.

Rannekorua ku alotin tekkeen, niin kuvittelin jo muistavani misä järijestyksesä helemet pittää laittaa. Höpöhöpö mun muistiani. Väärin meni ja senpä takia tuosta tuli hieman löysä.En muistanu, että isoimman, eli vaalijanpunasen helemen jäläkeen piti palata takasin päin ja pujottaa reunahelemi paikalleen. Pujottelin sen samantien ku etenin työsä jonka seurauksena reunasta ei tullu tasasen yhtenevvää.  Reunaan ku ei  tullu eestaas kulukevaa lankaa niin vaalijanpunanen helemi ei pysy ihan keskellä helemikehäsä. Sitä nyei tosin kukkaan taija huomata sillo ku koru on ranteesa. Täytynee kahtua uuvestaan videolta miten se pittää tehä, ettei tee seuraavaan sammaa virhettä.
Harijottelua, harijottelua, kyllä se siitä mieleen jää.