Joulu tulla jollottaa

Montakos aamua vielä aattoon?
Jos oikeen laskin niitä taitaa olla ykstoista.
Ootahan muistanu että tää aika on just se jollon tontut kulukee ja kiertää.
Meille jos tulevat joutuvat ottaan tikapuut mukkaan mikäli aikovat ikkunoista päästä kurkkimmaan.
Toinen vaihtoehto on tietysti että kiipiävät katolle ja sieltä kiipeilyköyven avulla sitte laskeentuvat kerros kerrokselta alas päin.

Kakarana ne nuo tonttujutut oli jänniä ja tärkeitä. Joulupukille kirijotettiin usijampiaki kirijeitä. Paperin palaset joihin olin toivelistani räntänny rullasin rullalle ja sijon kiinni potkukelekan käsinoijaan villalangalla.
Olihan se aamullä jännää mennä kahtommaan oliko paperirullat vielä paikallaan vai oliko ne hävinneet.
Toivelistat eivät täyttyneet kokonaisuuessaan koskaan ne ku tais olla ylimitotettuja. Joka joulu kuitenki muutaman lahajan sai. Tavallisesti ne oli ihan käyttötavaraa, vaatetta ja harrastusjuttuja.

Palapelit oli sellanen joita saatiin lähes joka joulu. Niitten kokuamisesa meni aika mukavasti. Yks joulu saatiin kolomen tuhannen palan palapeli jota tais koota koko porukka.
Värityskirijat oli mulle mieluisia ja ompelukuvahahamot. Kaikkihan tietää ompelukuvahahamot?
Pahaville piirretty kuva joihin oli merkattu pisteillä reikien paikat.
Ekana tökittiin toppaneulalla reijät, sitte villalankaa neulaan ja ommeltiin hahamon reunat.
Jos kuvasa oli esimerkiksi tyttö jolla mekko ja kukkia. Mekko piti ommella eri värillä kuin tukka. Samoten kukat piti olla eriväriset.

Nykysin ompelukuvisa on valamiiksi tehyt reijät jotka ovat aika isot verrattuna kuvan kokkoon. Toki isosta reijästä lapsen on heleppo pujottaa neula, mut lopputulos ei oo niin kivan näkönen mitä vanahanaikasisa.
Reikien tökkiminenhän oli kehittävää, se vaati tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.

Tehhäänkö lelut nykyään liijan valamiksi ettei niitten kans sitte jaksakkaan leikkiä. Ei jää tillaa lapsen mielikuvitukselle ku aikuset ovat jo teheneet sen lapsen puolesta.
Tästä hyvä esimerkki jonka setä kerto. Olivat ostaneet pojalleen lahajaksi hienon paloauton.
Pikkupoika oli tietysti innoissaan repiny paketin auki ja löytäny laatikosta punasen vinkuvan ja  valoja väläkkyvän paloauton. Poika oli hetken aikaa ajellu autolla mut jättäny sen sitte laattialle. Hakenu sen laatikon ja alakanu leikkimään laatikolla, vinkunut ja vonkunut ite, päästellen suustaan moottorin kiihytysääniä sitä mukkaa miten luijaa paloauton piti kulukia.

Olipa niin tai näin, joulu on kerran vuojesa vaan, ja se on kohta.

Ollaan kilttejä, rakastetaan ja muistetaan toisijamme, eikä unoheta sitä mikä joulusa on tärkeintä.

Äläkää hullua yllyttäkö se ottaa asijan tojesta

Nuita piparitaloja ku oon värkänny usijampia niin moni on yllyttäny mua osallistummaan piparkakkutalokilipailuun.  No, mitäs yllytittä, ny oon sitte osallistunu.

 Santa Park järijestää kisan. Talo piti viijä Santa Park Shopin myymälään. Sielä voi käyvä taloja äänestämäsä 8.12. - 19.12. välisenä aikana.
Äänestää voi myös Santa Park facebookki sivulla.

Jotta eiku äänestämmään ihimiset.

p.s. voipihan se olla niinki että kyseesä on ihan tavallinen syntymähulluus :) :)

Aika hämäs

Hyvvää aamupäivää. Pikkuhilijaa alakaa päivä valakenemmaan vaikka kello on kohta yheksän. Melekeen pimijää mut ei ihan. Taivasta vasten erottuu mäntyjen rungot kohtalaisen hyvin ja puitten takkaa naapuri talojen ikkunoita, niitä joisa ollaan herätty tähän päivään ja keitellään kaiketi parasta aikaa aamukahaveja.

Aamulla meni aikataulu sekasin. Heräsin ja yritin tiirata dikikellosta lukemaa mitä se näyttää, vaan enhän mää iliman silimälaseja mittään selevää saanu. Numerot oli yhtä samanlaista koukerua kaikki.
Kokki heräs kans; - se on kohta kuus, ja jatko unijaan.
Minäki nukahin ja ku heräsin aattelin nukkuneeni tunnin tai jopa enemmän.

Yritin hilijaa pukia vaatteet päälle ettei kokki herrää, hän ku oli hieman kipiä illalla, viluinen ja kuumeisen olonen. Nukkukoon niin kauvan ku unta piisaa.
Laittelin kahaviveen kuumenemmaan ja vilikasin keittiön seinäkellua...viittä vaille kuus, kuis se ny silleen??
Meinasin jo että meen takasi sänkyyn mut en kuitekaan. Keitin kahvit ja alon leipoon tillauspipareita, taikina oli valamiina jääkaapisa.

Siinpä tää aamu on menny pipareita paistellesa, tuli yhen piparitalon osatki paistettua..:) Taatelikakkuja pittää tehä pari kipaletta. Alotin jo tekemisen mut jätin puolivalamiiksi ku riisijauhot oli loppunu. En vihtiny alakaa jauhamaan niitä vielä tähän aikaan aamusta, mylly ku pittää senverran kouvvaa ääntä että herättää puoli talua. :) Jatkan kakkujen tekua päivemmällä.
Toinen taatelikakuista on tilauskakku jonka pittää olla täysin gluteeniton, jauhoisa ei saa olla vehenätärkkelystä. Glut.jauhoseoksisa sitä  on lähes kaikisa, joten käytän riisi-, tattari-,hirssijauhoja ja maizenaa.
Tekasin nopijan juustokakun uuniin. Sen paistamisseen mennee tunti, joskohan sitä jo sitte vois myllyn laittaa rämisemmään...

Tämmöstä tännään

Ilosta tiistaipäivää vaan kaikille teille mutinoitten seuraajat täältä joulupukin naapurista. Heräsikkös sää tälle aamua hyvällä tuulella vai olikos herätessäs känkkäränkkä ?
Mää heräsin kutakuinki hyvän tuulisena. Kukko kieku kymmentä vaille seittemän, tosin olin jo ehtiny saaha silimäni auki varttituntia aikasemmin. En vaan viittiny nousta vaan lököttelin siihen saakka kunnes alako kuullummaan kukon plimputus pyvän kulumalla.

Kahavi vesi kuumenemmaan, pöönät pressoon ja vesi päälle, oottella hetkonen ja painaa pöönät pannun pohojalle ja niinpä on hyvän tuoksunen aamukahavi valamista juotavaksi.
 Yllätti tämäki aamu. Mittariin kahtoin niin plussan puolella.
Kyllä siinä saa naapurin ukkoki sääennusteita tiiviisti seurata ku ei varmaksi tiijä joutuuko laittammaan pyörät reen alle jotta Petterin olis kevymepi sitä kiskua. Vaan aikapa sen näyttää.

Aamutöisä ku olin nii siinä hommia tehesä taas jälleen kerran tulitte mieleeni ja ajatuksiini te lukijani. Työni yks hyvä puoli on se että sitä tehesä voi kaiken aikaa ajatella ja miettiä ihan muita asijoita ku ite työn tekemistä. Niin mää tännäänki tein. Rukoilin ja siunasin kaikkia lukijoitani. Juttelin Taivaan Isälle että hän kohtais ja koskettais joka ikistä siinä elämäntilanteesa misä itekukanenki just tällä hetkellä on ja ellää.
Et oo yksin. Sua muistetaan. Sua rakastetaan iankaikkisella rakkaudella.
Isän syli on avoin vastaanottamaan jokkaisen joka tahtoo tulla ja heittäytyä hänen käsivarsilleen.

Tämmösin ajatuksin tännään, huomisesta en tiijä mitä sillo mahtannee pääsä pyöriä. :)

Levollista viikonloppua ja hyvää Adventtiaikaa

Kämppä alakaa muistuttaa kotileipomua

Nelijä uutta aikaansaannosta hajettiin hetki sitte. Toivottavasti tillaaja on tyytyväinen.

Toinen tillaus, gluteenittomia pikkuleipiä synttärijuhulille.

Ischelin pikkuleipä ohojetta hieman muuttelin.

250 g voita / margariinia
3-3,5 dl jauhoja ( glut.jauho+riisijauho+maizena)
1,5 dl sokeria
vähä vajaa desi manteli+pähkinäjauhoo * jauhoin ite sekotuksen*
1 tl vaniljasokeria
ripaus kanelia

Sekotettaan tiivis taikina. * taikina oli yön jääkaapisa mut ei oo välttämätöntä )
-kaulitaan 3mm paksuseksi
-otetaan muotilla pikkuleipiä, joka toiseen tehhään reikä * omenapora kätevä täs hommas*
-paistetaan 180 asteesa n. 15 min, ei saa ruskistaa
- jäähtyneisiin pikkuleipiin vadelmahilloa välliin 

Edellisten pikkuleipien sivutuotteena tuli " omenaporanreikiä" joista kasasin pieniä kukkasia. Koristelin pienet pikkuleivät pikeerillä.

Epävarmuutta ja merkkejä

Tämän sunnuntain sanankohta löytyy Tuomarien Kirjan luvusta 6 jakkeesta 11 luvun loppuun.
Luku kertoo miehestä nimeltään Gideon joka oli puintihommisa korijaamasa vilijaa talteen vilollisten käsistä. Hänelle ilimestyy Herran enkeli joka ilimottaa Gideonin olevan sotaurho joka pelastaapi Israelin kansan midianilaisten kynsistä. Uutinen oli Gideonille järkytys, sillä hän tiesi oman sukunsa olevan kaikista heikoin ja hän itse vähäisin isänsä perheessä.

Vaikka enkeli tekkee suoranaisen ihimeen Gideonin tuomalle uhrilahjalle. Koskettaen kalliota sauvallaan josta lähtee tuli mikä polttaa ja kuluttaa kaiken lihan ja leivän, siitä huolimatta myöhemmäsä vaiheesa Gideon vieläkin on epävarma ja eppäilee. Hän laittaa Herran koetukselle; " Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niin kuin olet puhunut, niin katso ( jae 36 ). Sitte hän puhhuu Herralle suunnitelmansa kerityistä villoista miten ne tulis olla aamulla kasteesta märijät ja muu maa kuivaa. Se olis merkki mikä vahvistas ja  poistas eppäilyksen.

Ja tapahtuu niin. Gideon sai kaipaamansa merkin. Kovin oli Gideonin sydän epävarma ja eppäilevä ku toistamisseen laitto merkin, mutta nyt kosteus tulis olla toisinpäin. Herra näki Gideonin epävarmuuden ja antoi tapahtua niin kuten Gideon pyysi.

Miten usein sitä löytää ittensä vastaavanlaisesta tilanteesta laittelemasta jonkulaisia merkkejä Jumalalle saahakseen varmistusta ja vahavistusta omaan epäuskoonsa ja eppäilyynsä. Jos ja kun sisimmässään kokkee että mun tulis tehä näin, eikä oikein tiijä onko se vain mun oma ajatus. Jonkulaisen merkin laittaminen saattaa tuuva merkityksellisen ratkasun asijaan. Voi olla niinki ettei merkkiin tuu vastausta, sillo se ajatus on ollut vain mun ommaa, ei Jumalalta saatua joten sen voi unohtaa.
Jumalan sana itsessään on vahavistavvaa. Senpä takia sitä tulis lukia mahollisimman palijo. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, se ruokkii hengellistä elämää kun Pyhä Henki luetun sanan kautta synnyttää uskoa.

Jotku taas oottavat merkkiä Jumalalta siinä mielesä että kyllä minä sitte uskon ku nään. Kuten eräskin sanoi;
" jos Jumala kerran on niin kai hän sitte joskus tullee elämääni jos on tullakseen".  Aivain kuin ihmisellä itellään ei olis sen asijan kans mittään tekemistä.
 Kuitenkin sana opettaa; "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä". Jaak.4:8

Valtavimman ja suurimman merkin asettaminen Jumalalle vaatii uskallusta ja rohkeutta. Sitä merkkiä laittaessa ihimisen omat yritykset ja ylypeys ovat karisseet pois, jälijelle jää vain sanat; tässä oon, tule ja tee elämälleni mitä tahot. Rohkeutta se vaatii sen takia, koska laitettuasi tälläsen merkin annat Jumalalle luvan tarttua elämääsi. Eikä sen jälkeen voi tietää mitä hän tekee, mihin hän johtaa.
Tietää vain sen että elämä on annettu turvallisiin käsiin , Jumala pitää hulluistaan huolen. :)

Siunausta päivääsi !

Tään aamun aikaansaannos talo numero viitonen.