Epävarmuutta ja merkkejä

Tämän sunnuntain sanankohta löytyy Tuomarien Kirjan luvusta 6 jakkeesta 11 luvun loppuun.
Luku kertoo miehestä nimeltään Gideon joka oli puintihommisa korijaamasa vilijaa talteen vilollisten käsistä. Hänelle ilimestyy Herran enkeli joka ilimottaa Gideonin olevan sotaurho joka pelastaapi Israelin kansan midianilaisten kynsistä. Uutinen oli Gideonille järkytys, sillä hän tiesi oman sukunsa olevan kaikista heikoin ja hän itse vähäisin isänsä perheessä.

Vaikka enkeli tekkee suoranaisen ihimeen Gideonin tuomalle uhrilahjalle. Koskettaen kalliota sauvallaan josta lähtee tuli mikä polttaa ja kuluttaa kaiken lihan ja leivän, siitä huolimatta myöhemmäsä vaiheesa Gideon vieläkin on epävarma ja eppäilee. Hän laittaa Herran koetukselle; " Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niin kuin olet puhunut, niin katso ( jae 36 ). Sitte hän puhhuu Herralle suunnitelmansa kerityistä villoista miten ne tulis olla aamulla kasteesta märijät ja muu maa kuivaa. Se olis merkki mikä vahvistas ja  poistas eppäilyksen.

Ja tapahtuu niin. Gideon sai kaipaamansa merkin. Kovin oli Gideonin sydän epävarma ja eppäilevä ku toistamisseen laitto merkin, mutta nyt kosteus tulis olla toisinpäin. Herra näki Gideonin epävarmuuden ja antoi tapahtua niin kuten Gideon pyysi.

Miten usein sitä löytää ittensä vastaavanlaisesta tilanteesta laittelemasta jonkulaisia merkkejä Jumalalle saahakseen varmistusta ja vahavistusta omaan epäuskoonsa ja eppäilyynsä. Jos ja kun sisimmässään kokkee että mun tulis tehä näin, eikä oikein tiijä onko se vain mun oma ajatus. Jonkulaisen merkin laittaminen saattaa tuuva merkityksellisen ratkasun asijaan. Voi olla niinki ettei merkkiin tuu vastausta, sillo se ajatus on ollut vain mun ommaa, ei Jumalalta saatua joten sen voi unohtaa.
Jumalan sana itsessään on vahavistavvaa. Senpä takia sitä tulis lukia mahollisimman palijo. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, se ruokkii hengellistä elämää kun Pyhä Henki luetun sanan kautta synnyttää uskoa.

Jotku taas oottavat merkkiä Jumalalta siinä mielesä että kyllä minä sitte uskon ku nään. Kuten eräskin sanoi;
" jos Jumala kerran on niin kai hän sitte joskus tullee elämääni jos on tullakseen".  Aivain kuin ihmisellä itellään ei olis sen asijan kans mittään tekemistä.
 Kuitenkin sana opettaa; "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä". Jaak.4:8

Valtavimman ja suurimman merkin asettaminen Jumalalle vaatii uskallusta ja rohkeutta. Sitä merkkiä laittaessa ihimisen omat yritykset ja ylypeys ovat karisseet pois, jälijelle jää vain sanat; tässä oon, tule ja tee elämälleni mitä tahot. Rohkeutta se vaatii sen takia, koska laitettuasi tälläsen merkin annat Jumalalle luvan tarttua elämääsi. Eikä sen jälkeen voi tietää mitä hän tekee, mihin hän johtaa.
Tietää vain sen että elämä on annettu turvallisiin käsiin , Jumala pitää hulluistaan huolen. :)

Siunausta päivääsi !

Tään aamun aikaansaannos talo numero viitonen.