Mäkelän Martti ja Reeta oli kutsuttu naapurriin iltakahaville. Siinä kahavia ootellessaan miehet puhelivat niitä näitä tavallisia asijoita. Talon tyttö, nuorimmasta päästä oleva kohta esikoululainen rupatteli ja puhua päläpätti naapurin emännälle omia juttujaan. Naapurin Martti huomasi tytön puhelijaisuuven ja kysäsi tältä:
- Ossaako se tämä tyttö ujostella?
Tyttö ei kommentoinut asijaan mittään vaan juoksi keittiöön.
Keittiösä hän kysy äiteeltään: - Äiti miten ujostellaan?
Äiti oli hieman ihimeissään tytön kysymyksestä miksi tämä sellasta miettii.
- No ku Marttisetä kysy että ossaanko ujostella, enkä tiijä mitä se tarkottaa.
Ujous
Ujoutta ei kaiketi ole pystytty tutkimmaan että mistä se johtuu. Sitä voi olla monenlaista ja se voi ilimetä monisa erilaisisa tilanteisa. Vaikeintahan se on sillon jos se häirittee ja hankaloittaa joka päivästä elämää.
Saattaa olla että ihimisten kans joutuessaan juttusille alakaaki niin jännittään ettei saa sannaa suustaan.
Vaikuttaako ujous itsetuntoon tai itsetunto ujouteen, tai onko vaikutusta ensinkään.
Koetaanko ujous ylleensä kielteisenä vai löytyykö siitä myös myönteisiä näkemyksiä.
" Maija Kuokkanen artikkelissaan; http://www.terve.fi/elamanhallinta/ujous-osa-temperamenttia
Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia
elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa
ja arvostaa itseään.
Kuokkanen korostaa , ettei ujous itsessään ole negatiivinen ominaisuus,
vaan siihen sisältyy paljon hyvää. "Ujo on usein empaattinen ja herkkä,
hän osaa antaa toisille tilaa ja aistii herkästi ympäristöään ja toisten
ihmisten tunteita. Jos oma ujous tuottaa itselle kärsimystä, ymmärtää
tällainen ihminen paremmin inhimillistä kärsimystä yleensäkin. Ujouteen
sisältyy myös kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta, hienotunteisuutta ja
vastuuntuntoisuutta, Kuokkanen luettelee. Sinänsä hienoissa
luonteenpiirteissä, vastuunottamisessa ja hienotunteisuudessa on
kuitenkin löydettävä sopivat rajat; liian kiltti ja vastuullinen ei
tarvitse olla vaan ujonkin kannattaa opetella pitämään puolensa, olla
terveesti itsekäs."
Sosiaalisten tilanteitten peleko
Meleko monelle on jääny kouluajoilta pienonen trauma siitä ku joutu menemään luokan etteen lukkeen ite kirijottamansa aineen tai laulutunnin pakkolaulamisesta että sais jonkukaanmoisen numeron tojistukseensa. Hyvin heleposti saatettiin sanua että toinen on ujo ku ei halua laulaa tai sitte se ei vaan kehtaa.
"Tavallista ujoutta ei pidä sekoittaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon,
joka tarkoittaa elämää vähemmän tai enemmän rajoittavaa jännitystä ja
pelkoa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi
kehittyä esimerkiksi traumaattisten kokemusten seurauksena ilman että
ihminen on temperamentiltaan ujo.
Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia
elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa
ja arvostaa itseään.
Ujous on siis temperamenttipiirre muiden joukossa ja siitä seuraa
omanlaisiaan tapoja toimia ja tuntea. Ihminen kuitenkin muuttuu ja
harjaantuu esimerkiksi ujonakin menemään mukaan eri tilanteisiin.
Sosiaalisten tilanteiden pelko sen sijaan vaatii monesti hoitoa. Maija Korhonen "
Täältä lissää aiheesta http://www.city.fi/yhteiskunta/kun+ei+kehtaa/1663
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaikki hyvin
Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen. ”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen po...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Kyllä!
VastaaPoistaOlin 2-kymppisenä aivan sairaan ujo. No, työ vaihtu teatteriin ja siellä sen ujouden oppi heittämään nurkkaan.
Hyvä tarina linkkeinee, kiitos!
Komppaan Timppaa ja sanon että oli hyvä postaus.
VastaaPoistaAikoinaan armeijassa meidän tuvassa oli kaveri jota ujostutti porukassa niin paljon että puhe meni änkyttämiseksi josta ei saanut selvää. Siihen aikaan ei toista mollattu ja niin kantahenkikökunnan kuin muidenkin tuen avulla kaveri viimeisinä kuukausina puhui ja vastaili niin kuin ei olisi koskaan änkyttänytkään ja se oli mielestäni hieno juttu.
Tärkeä aihe.
VastaaPoistaSosiaalisten tilanteiden pelko saattaa monella johtaa eristäytymiseen, kun ei pysty juomaan kahvia, syömään tai keskustelemaan muiden kanssa.
Normaali esiintymisjännitys on eri asia, mutta kovin yleistä. Itsellänikin työurani alkuvaiheessa sitä oli kun pidin esityksiä tai koulutuksia. Mutta kun asiat oppi kunnolla, niin jotenkin vähitellen varmuus vuosien myötä kasvoi.
Tämä on todella tärkeä aihe, olen läheltä seurannut parinkin työkaverin (entisen )kamppailua, kun ei millään pystyneet esiintymään. Se voi olla todella invalidisoiva vaiva.