Taikinaa..taikinaa..trallallaaa...

Ollu vähä kiirusta rakennustyömaalla. Kolome annosta piparitaikinaa tuli taas väännettyä ja käännettyä hieman erilailla mitä aikasemmin. Riittää kai tuosta syyvä joksiki aikaa.. :)

Ujostuttaako?

Mäkelän Martti ja Reeta oli kutsuttu naapurriin iltakahaville. Siinä kahavia ootellessaan  miehet puhelivat niitä näitä tavallisia asijoita. Talon tyttö, nuorimmasta päästä oleva kohta esikoululainen rupatteli ja puhua päläpätti naapurin emännälle omia juttujaan. Naapurin Martti huomasi tytön puhelijaisuuven ja kysäsi tältä:
- Ossaako se tämä tyttö ujostella?

Tyttö ei kommentoinut asijaan mittään vaan juoksi keittiöön.
Keittiösä hän kysy äiteeltään: - Äiti miten ujostellaan?
Äiti oli hieman ihimeissään tytön kysymyksestä miksi tämä sellasta miettii.
- No ku Marttisetä kysy että ossaanko ujostella, enkä tiijä mitä se tarkottaa.

Ujous
Ujoutta ei kaiketi ole pystytty tutkimmaan että mistä se johtuu. Sitä voi olla monenlaista ja se voi ilimetä monisa erilaisisa tilanteisa. Vaikeintahan se on sillon jos se häirittee ja hankaloittaa joka päivästä elämää.
Saattaa olla että ihimisten kans joutuessaan juttusille alakaaki niin jännittään ettei saa sannaa suustaan.
Vaikuttaako ujous itsetuntoon tai itsetunto ujouteen, tai onko vaikutusta ensinkään.
Koetaanko ujous ylleensä kielteisenä vai löytyykö siitä myös myönteisiä näkemyksiä.

" Maija Kuokkanen artikkelissaan; http://www.terve.fi/elamanhallinta/ujous-osa-temperamenttia
 Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa ja arvostaa itseään.
Kuokkanen korostaa , ettei ujous itsessään ole negatiivinen ominaisuus, vaan siihen sisältyy paljon hyvää. "Ujo on usein empaattinen ja herkkä, hän osaa antaa toisille tilaa ja aistii herkästi ympäristöään ja toisten ihmisten tunteita. Jos oma ujous tuottaa itselle kärsimystä, ymmärtää tällainen ihminen paremmin inhimillistä kärsimystä yleensäkin. Ujouteen sisältyy myös kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta, hienotunteisuutta ja vastuuntuntoisuutta, Kuokkanen luettelee. Sinänsä hienoissa luonteenpiirteissä, vastuunottamisessa ja hienotunteisuudessa on kuitenkin löydettävä sopivat rajat; liian kiltti ja vastuullinen ei tarvitse olla vaan ujonkin kannattaa opetella pitämään puolensa, olla terveesti itsekäs."

Sosiaalisten tilanteitten peleko
Meleko monelle on jääny kouluajoilta pienonen trauma siitä ku joutu menemään luokan etteen lukkeen ite kirijottamansa aineen tai laulutunnin pakkolaulamisesta että sais jonkukaanmoisen numeron tojistukseensa. Hyvin heleposti saatettiin sanua että  toinen on ujo ku ei halua laulaa tai sitte se ei vaan kehtaa.

"Tavallista ujoutta ei pidä sekoittaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon, joka tarkoittaa elämää vähemmän tai enemmän rajoittavaa jännitystä ja pelkoa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä esimerkiksi traumaattisten kokemusten seurauksena ilman että ihminen on temperamentiltaan ujo.

Ujous on osa synnynnäistä temperamenttia, jonka kanssa voi oppia elämään. Tärkeintä on, että ujo ihminen hyväksyy oman temperamenttinsa ja arvostaa itseään.
 Ujous on siis temperamenttipiirre muiden joukossa ja siitä seuraa omanlaisiaan tapoja toimia ja tuntea. Ihminen kuitenkin muuttuu ja harjaantuu esimerkiksi ujonakin menemään mukaan eri tilanteisiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko sen sijaan vaatii monesti hoitoa. Maija Korhonen "

Täältä lissää aiheesta  http://www.city.fi/yhteiskunta/kun+ei+kehtaa/1663

Maijan tarina

" Elin pussissa, mistä ei näyttänyt olevan ulospääsyä. Minun ulospääsytieni olisi ollut se, että olisin jälleen painanut totuuden syvälle sisinpääni ja pyytännyt anteeksi sitä, että olin ottanut asiat puheeksi.
En kuitenkaan voinut tehdä niin."

Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain kun hän joutui seksuaalisen  hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen.
Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kenssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin.
Maijan lisäksi teoksessa kirjoittavat eri alojen asiantuntijat. Heidän teksteissään tarkastellaan traumatisoitumisen ja toipumisen prosessia, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin välistä yhteyttä sekä hyväksikäytöstä puhimista ja siitä vaikenemisesta.
Kokonaisuutena teos on vahva yhteiskunnallinen puheenvuoro mutta myös kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä.

Toim. Johanna Hurting & Mari Leppänen

iiikk...marraskuu ei vielä puolesa välisäkkään...mulle iski hinku tehä piparitaloja....kuis tästä taas selevijää....

 Osat paistettu...siitä se lähtee...

 ..pikeeriä pintaan...

 ..eka ...sukulaku palasia katosa...

 toka..pikeeristä pursotettuja koristeita lumihuitalilla ja helemillä..

 kolomas...korkeempi tönö sai katolleen sydänkoristeet...

nelijäs..vähä toisenlaista mallia...katon tein kaulimalla hegelmätoffeeta ( Lidlistä appelsiinin makusta) josta leikkasin paloja ja ladoin ne katolle....

Talot lähtee srk;aan myyntiin, ei meillä näin palijo piparia syyvä. :)
Mukavaa sunnuntaita !

Runon aika

Loppuuko syksy

Ei näy syksylle vielä loppua,
mutta onko talvellakaan vielä hoppua.
Tulee tänne aikanaan,
tuo lumen tullessaan.
Saisi halla maata panna,
ettei väki rapakkoa sisään kanna.
Yläkerran herra säät säätää,
lumet viskoo ,maat jäätää.
Turha luontoa vastaan taistella,
aamulla vain ilmaa haistella.
Pihaa laasta , lunta luoda
roikkaa auton kylkeen tuoda.
Sillä lailla selviää,
vaikka olis mikä sää.
Suomen säässä selviää,
kunhan jaksaa yrittää.

Kohtakankaan Runoratsu

Lumihuntu valkoinen peitti tienoon, metsän puut..

 Jokohan se sateli pysyvän lumen....

 Täälä ne jossain on...tuosa...yks...kaks..ähh..kivi...kolomas...

 Kai se on vaan kaivettava ei täs muuten  saa kupuansa täyteen.

Täh? Mikäs ääni tuo oli?

Juustokakkua ja vähä muutaki pikkumakijaa

Iltapäivällä on tulosa vieraita joten eilinen ilta meni osaltaan leipomistouhujen merkeisä.

Kauramyslikeksejä, pieniä sydänleivoksia ja juustokakkua. Eiköhän näillä kahavittelusta selevitä. :)
Juustokakku on tosi heleppo tehä ja onnistuu aina. Tähän kakkuun kokki halus vielä lisätä omenaviipaleita juustokerroksen alle antammaan extra makuelämyksen. Paistinpannulle voita ja siirappia, omenaviipalleet siihen hetkeksi aikaa ässehtimmään. Ku ovat pikkasen pehemenneet nostellaan viipalleet vuokaan kakkutaikinan päälle ja juustomaitomassa kaajetaan omenoitten päälle.

Nopia juustokakku

pohoja:

  2munnaa, 1 dl sokeria,

2,5 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta

100 g sulatettua voita 

Kaikki aineet sekotettaan sekasin

ja kaajetaan irtopohojakakkuvuokaan

täyte:

2 munnaa, 2 dl sokeria,

3 rkl jauhoja, 2 tl vaniljasokeria,

2 prk. tuorejuustua, 2-3 dl maitua

Aineet sekotettaan sekasin ja

kaajetaan pohojan päälle.

Kakku paistettaan 150 asteesa tunti.

Pohojaan voi käyttää myös rahkaa, jukurttia, kermaviiliä tuorejuuston asemasta, kunhan mittasuhteet suunnilleen säilyy.  Sitruunan raastettu kuori ja mehu antaa tosi piristävän makuelämyksen jota kantsii kokkeilla. Jokkainen voi kehitellä ja keksiä omat lisukkeensa täytteen joukkoon ja saaha aikaan mitä ihanempia makuelämyksiä.

Makosaa sunnuntaita. :)