Széchenyin kylypyläsä.

Kylypylä oli siinä puistosa johon eksyymmä joku päivä sitte. Nyt ajoomma metrolla puiston sisällä olevalle pysäkille ja ku kiipesimmä maan pinnalle, niin siinähä se oli heti nokan eesä. Komia rakennus.

Menimmä sissään ja kahtelimma metrin korkusta hinnastua, jota oli niin englanniksi ku unkariksiki. Oli niin kymmeniä vaihtoehtoja siihe minkälaisen lipun voi ostaa, että sormi siinä meinas  suuhun mennä.

No ostimma liput sen eka rivin mukkaan. Kahelta ne makso 6800 yhteensä. Saimma semmosen rannekkeen, josta jo Palantiinuksesa ja Hevizisä käynnistä tiesimmä, että sitä konneelle näyttämällä pääsis sissään ja ulos kylypylästä. On siinä semmonenki omituisuus, että jos on kylypyläsä liian pitkään niin se ranneke ei päästä ulos ennen ku maksaa ekstraa.

Jouvuttiin vähä miettiin,  että onkohan täälä miesten ja naisten pukuhuoneet erikseen vai ei. Miettiminen kävi silleen, että kahtomma mitä muut tekkee ja teimmä sitte samallalailla. 

Siinä ne käytännöt selevis. Ensinnäki ku ostimma tiketit with lockers, niin se tarkotti, että on lukollinen komero tavaroille, pukukopit oli josaki erikseen. Vaan olipa semmonen lukitussysteemi niisä lokeroisa, että pitiki jo tarkkaan kahtua mallia viereiseltä kaapin käyttäjältä, että osattiin. No ei se sen ihmeenpi ollu ku, että se lukkoki toimi tuolla rannekkeella. Vaan ku ei missään ollu kuvvaa eikä kirijotusta asijasta niin jo siinä kummasteltiin että miten tuo toimii.

Vaatteet vaihettiin erillisesä pukukopisa jonka lukitus oli kans perin kummallinen. Pukukoppiin oli kaks ovia, ulosmeno käytävän puolelta yks ja kylypylän puolelta toine. Kopisa oli istunpenkki ,jonka etureunasa oli 10 cm leviä saranoillaan kääntyvä lauta. Lauta lukitsi molemmat ovet kun sen käänsi alas ja ovet avautu kääntämällää lauvan ylös. ( lukkomekanismia ei näyttäny väki ymmärtävän. Me ymmärrettiin heti vaikkei ees nähty kenenkään muun ymmärtänneen. )

Siitä sitte vaan sissään varsinaiseen kylypyllään. No johan oli!

Ensiksi oli käytävän kahta puolta pikkualtaat, kolomisen metriä halakasijaltaan. Eka altaasa vesi tuntu lähes kuumalta. Maan alta kuulemma tämä vesi tullee 950 metrin syvvyyjestä ja se on noin 75 asteista tullessaan. Ei tuo altaan vesi niin kuumaa kuiten ollu, mutta ilimeisesti 38 asteista niin ku altaan reunalla seinäsä luki. Altaasa istuessaan sitä kahteli ympärilleen ja kiinnitti kahteensa kattoon ja seiniin. Semmoiset kruusatut holovikatot oli siinä ja niin ne oli koko talosa. Ihan siistiä ja kaunista. Semmosta mihin ei oo kylypylöisä tottunu. Siis ne holovikatot.

Ihimisiä tuli ja meni ja kielten sekamelska sorisi korviin. - Vaan mikä se tuo toinen saman kokonen allas on? Joku sinne näyttää yrittävän, mutta ei saa ku jalakansa kasteltua ja jo tullee pois. Vesi ei ollu ku 20 asteista, mutta tuon melekeen nelikymppisen jäläkeen se tuntuu kylymältä. - Kokki tuli mun peräsä ja näytti mistä suomalaiset miehet on tehty. Harmi vaan, että muut kylypijät jotka kahteli tätä urhua ja urotekua, ei tienny että mies suomalaine.:)
  No sitte on pylväikköhalleisa altaita toisensa perrään, kaiketi niitä oli jonku verran toista kymmentä allasta. Pääosin vesi oli 28-38 asteista. Aina oli kyltisä teksti veen lämpötilasta.

Sitte löyty altaitten lomasta saunoja. Kaikkiaan niitä löyvettiin talosta yheksän. Yhteen en viittiny mennä ku sen ovenpielesä kehuttiin viereisen saunan olevan kymmenen astetta lämpymämpi.

Kiukaita ei ollu suomalaiseen malliin ku kahesa isosa saunasa jonkulainen. Niisä oli kivetki, mutta saunan kokkoon nähen ne oli alamitotettu jos suomalaisella mitotuksella mittaa. Eikä ollu löylykauhaa. Eikä löylykiulua saatikka että olis ollu vettä mitä kiukaalle heittää.

Saunoja oli kaks höyrysaunaa, toinen oli kuumempi ku toinen ja toisen höyrysä tuoksu joku minttu. Sitte oli kolme pientä saunaa iliman kiukaita, mutta puulauteet kuiten oli. Nuo kolomekki oli kaikki eri lämpösiä: lämmin, lämpymämpi ja kuuma. Sitte oli infrapunasauna ja vielä aromasauna, jonka aromista ei oikeen päässy selevyyteen.

Ulukokautta mentiin vielä kahteen issoon saunaan. Olisko niihin mahtunu kolomisenkymmentä kylypijää kumpaanki? Niisä oli ne kiukaan tyyliset jutut. Ne saunat oli kuumia, ylälauteella meinas liha paistua jos suoraan lauteelle istu. Keksin laittaa varvassantaalit pyllyn alle eristeeksi ja jo kesti istua.

Saunojen lähellä oli paikallisesti ajatellen kai kylymäaltaat. Se kahenkymmenen asteen lämpönen tuli jo mainittua. Sitte oli 18 asteinen ja nuitten isojen ja kuumien saunojen vieresä vielä 16 asteiset.

Me suomalaiset kun omme kansaa, joka on tottunu avantouintiin niin mikäpä se oli meijän niihin pulijahtaa! Muut kilijahteli ja räpiköivät kiiruusti altaista pois. No oli toki joku lujatahtonenki mukana ja uskalsivat tulla ja olla, mutta eipä tainnu kukkaan niin istua pitkään ku me. Me näytettiin niille ja naurettiin niille ku ne kiliju kylymän kauhuaan.

Isojen kuumien saunojen etteisesä oli seinäsä semmonen saavin kokonen allas, johon tuli seinästä jäätä. Sitä ottivat kouriinsa ja hivelivät lauteilla istuessaan kinttujaan jääpaloilla.

No, nelijä tuntia siinä altaita mittailtiin ulukona ja sisällä. Ulukona oli kolome meleko isua allasta porreilla ja iliman. Aurinkoinen paistoi ja vilivottava tuuli puhalteli mukavasti, oli mukava päivä.

Elläintarhalla

-->

Aamu oli pilivinen ja satateisen olonen, tuuli puhalsi aika viileesti ku aukastiin parvekkeen ovi jotta sai tarkistaa joko sato vettä vai näinkö väärin. Kyllä sielä vähä pisarteli. Säästä huolimatta laitomma lenkkarit jalakaan ja vähä lämpösempää vaatetusta ylle että taretaan olla ulukona. Hotellihuoneeseen ei kannata jäähä makkoilleen, sitä ehtii tehä sitte kotona.

Bussipysäkille ehittiin tyhyjän verran liijan myöhään, bussi meni meijän nokan eestä. Onneksi oli pysäkillä katos ja sielä istuimet ettei tarvinnu ihan taivasalla ootella. Reilun puolen tunnin päästä tuli bussi ja niin päästiin alottaan tään päivän ajelut. :)

Hösök terellä jäätiin pois metrosta, paikka on lähellä sitä puistoa misä eilen pikkasen hortoiltiin. Käveltiin vaijaa puoli kilsaa elläintarhalle. Aateltiin että jos kovin alakaa päivän päälle sateleen, elläintarhalla on mahollisuus mennä sisätiloihin kahtelleen paikkoja satteen ajaksi. Eipä sitä sajetta tullu vaan alako puolen päivän aikaan paistelleen aurinko ja tulikin todella lämmin ja kaunis päivä. Voipa sanua että vallan ihanteellinen, lämmintä mut sopivasti tuulta.

Meillähän meni elläintarhalla koko päivä, sielä ku oli niin palijo monenlaista nähtävää. Kertakaikkiaan miten kirijavaa ja värikästä onkaan maailman elläinlajit. Ohan niitä telekkarista nähäny,mut ihan toista on ite vierestä nähä esim. maailman suurin Komorin varaani.

 Ötököitäkin vaikka minkälaisia, " puutikkuja" joilla on jalat, tai lehenleikkaajamuurahaiset jotka leuvoillaan irrottaa puunlehistä palasia ja kulijettavat ne sitte kekkoon. Kuvasin yhen muurahaisen lehen kulijetusta, miten sutjakkaasti se sitä etteenpäin raahasi.

Oli torakoita, kaskaksia, isoja ja pieniä kaikenmoisia kovakuoriaisia jos minkä värisiä ja muotosia. Kokki oli onnellinen että on saanu syntyä suomeen, meillä ku ei tuommosia " kurkoosia" oo olemassakaan. ( kurkoonen =mikä tahansa ötökkä tai kuoriainen jolla on nelijä tai usijampi jalaka, ryömii tai voi jopa lentää)

 

Otökkäosastolla kun oli väriä ja muotoja ei kalaosato jääny kyllä yhtään huonommaksi. Oli pulleeta ja littanaa, pitkää ja pätkää, pilikullista ja raijallista, silijä pintasta ja rososta. Yks hienoimmista oli rauskuallas. Perin persoonallisen näkönen kala lepattavine nahkoineen. Näyttääs kuin se lentäs veesä ku liikkeet ovat sen tyyliset. Rauskujakin oli kirijavia, pilkullisia ja raijallisia. Yhellä lähes metrin mittanen se piiskamainen pyrstöhäntä. ( en tiiä virallista nimitystä " ruoskalle", enkä keksiny parempaakaan )

Papukaija huoneesa oli meteliä. Punasen, sinisen, viherijän kirijavat linnut kirkuvat niin kimijällä äänellä että otti välillä korviin. Linnut pääsivät vappaasti lentelleen huoneesa, tulivat istummaan käjelle tai olokapäälle saadakseen makupaloja.

Yks lintu istu aika alhaalla olevalla langalla. Laiton käteni siihen lähelle niin se hyppäs käsivarren päälle. Lintujen hoitaja anto mulle omenan palasen jotta sain syöttää sitä linnulle. Lintuhan napsi siitä nokallaan pieniä palasia ja pian oli omenan palasesa pienonen kolo. Hetken päästä lintu kiipes mun olokapäälle ja jatko omenan napostelua.

Isommistä elläimistä ehkä mielenkiintosimpia olivat kirahvit. Voi mahoton miten korkijoita ne onkaan. Kotin mittailla niitten säkäkorkeutta varmaan se on jotain 2,5 -3 m ku koko elläimen korkeus kaiketi 5,5 -6 metriä.

Virtahevoset eivät juuri naamaansa näyttäneet, niistä näky lähes koko ajan vain pyörijä paksu selekä. Sarvikuonot aika rumia ku niitä läheltä kahtoo, isoja ja paksunahkasia otuksia.

Norsuja näky aitauksesa yks, liekkö sillä sielä kaveria ollukkaan.

Kissaosastolla oli komeita katteja. Liekkö olivat kaikki katit yhteisestä sopimuksesta päättäneet että siesta-aikaan maata löhötään , otetaan päikkärit, mut missään tapauksesa ei saa tassutella eikä tepastella aitausta kierrellen.

Mukava "vetonaula" tiikeriosastolle olivat keksineet tehä. Olivat perruuttanneet jeepin aitauksen seinästä läpi niin ,että lava jäi aitauksen sisäpuolelle ja hyttiosa aitauksen ulukopuolelle. Hytin istuinten takana oli ikkuna mistä pääsi näkemään lavalle, tällä kertaa lavan oli yks tiikeri vallannu makuupaikakseen. Jeeppi näytti olevan perin mielenkiintonen valokuvauskohde etenkin lapsiperheille. Lapset pääsivät istummaan auton penkeille ja takaikkunasta näky lavalla makkaava tiikeri. Onhan sitä sellasta kuuvvaa mukava näyttää sitte lastenlapsilleen että " ukki on ollu tiikeriä kuskaamasa."

Oranki oli hauska kaveri. Se istua nökötti puusa ku tulimma siihen kohalle. Sillä oli mukanaan puusa joku riepu tai rätti minkä se veti päänsä päälle ja laitto naamansa piiloon. Välillä se kurkisteli rätin alta ja veti sen taas silimilleenh. Meille tuli vähä semmonen tunne että kumpihan täsä kahtellee ja ketä? :)

Satuttiin tulla yhteen huoneeseen mihin oli ihimisiä kerääntymäsä sellasen esiintymislavan etteen. Istuttiin toisten joukkoon vähä ootellen ja ihimetellen että mikähän tapahtuma mahtaa olla alakamasa. Muutama keltapaitanen mies siinä kuluki eestaas ja järijestelivät paikkoja. Hetken päästä tuli yks miehistä lavalle kantaen kädellään pöllöä. Jutteli ja puheli kaiketi miten pöllö saalistaa ja elää..jne. Lavan vierellä oli sellanen pari metriä korkia pilari. Mies kävi laskemasa pöllön pilarin päälle istummaan. Toinen samanlainen pilari oli toisella laitaa huonetta ja sielä oli toinen mies joka heilutteli käjessään hiirenraatua ja heitti sen pilarin päälle. Samalla hetkellä pöllö pyöritteli päätään, humahus ja pöllö lentää sujahti yleisön päitten yli toiselle pilarille ja nappas hiiren suuhunsa. Lentoesitys toistettiin pari kertaa.

Toinen esitys oli perukarhun näkösellä elläimellä tehty kiipeilytemppu. Mies pystytti tikapuut joitten päähän laitto lasipurkkiin jotaki hedelmän palasia. Pesukarhu oli kantohäkissään kun se tuotiin huoneeseen. Kun se pääsi ulos se kiipes tosi ketterästi tikapuitten päähän ja nosteli tassullaan lasipurkista herkkupalat suuhunsa. Ruoka näytti olevan se juttu jolla elläimet saatiin siirtymään paikasta toiseen. Tokihan niitä siihen hommaan pitäny jonku verran opettaa ja kouluttaakki.

Muutama muukin esitys sielä vielä oli mut en niitä kaikkia elläimiä tunnistanu mitä ne esitteli, unkarin kielestä ku ei ota selevää erkkikään joten siltäosin jäi esitykset ihan sen varraan mitä nähtiin. Mut ihan kiva oli ku satuttiin paikalle.

Kirkkomatkalla

-->

Yöllä on satanu vettä. Uima-altaan käytävät ja aurinkotuolit oli vielä osaltaan märijät vaan eipä tuo aamu-uintia haitannu. Taivas pilivinen mut ei sen näkönen kuitenkaan että vettä satas koko päivää, ehkä pieniä kuuroja saattaa tulla.

Sunnuntain seuroihin aattelimma lähtiä. Aamusin bussit kulukee 1/2 tunnin vällein, saatettas just ehtiä kaheksan bussiin jos heti lähetään.

Hyvin ehittiin aamubussiin ku se oli vähä myöhäsä. Bussilla ajettiin Hyvösen mutkaan, siitä raitsikalla Szellille (Szell Kalman ter). Siitä punasella metrolla Deak terille, sielä hyppäsimmä M3 siniseen metroon jolla ajelimma päätepysäkille Kispestiin saakka.

Loppumatka tehtiin sitte apostolin kyytillä. Ison sillan yli piti jostaki päästä. Mistähän tuonne kävelytie mahtaa mennä?

Kävelytiekin löyty ku muutama tien ylitys tehtiin epävirallisesta kohasta. :)

Seurakuntatilat oli valtavat, olis luullu että tullaan johonki urheiluhallille, niin iso ja mahtava oli sali. Sisälle tullesa meitä vastasa oli turvatarkistus miehet ja turvaportit piipittiminneen. Taskut tyhyjäksi, kattovat laukun mitä sielä on, ku kaikki ok sai mennä.

Kokin kohalla laitteet piipittää, mitäs jääny taskuihin ? Ei ku takasi ja uuvestaan läpi portista...taas piipittää... no johan on kumma. Turvallisuusmies siirtää kokin sivummalle, pyörii hänen ympärillään laitteensa kans ja ihimettellee että ku aina vaan piipittää vaikka kaikki taskut on tutkittu. Viimen hoksaa että farkun taskuisa on metalliniittejä, nehän ne piipitti.

Noustiin toiseen kerrokseen parvekkeelle josta oliki tosi hyvät näköalat valtavaan salliin ja sisääntuloaulaan. Kokki otti muutaman kuvan aulasta eikä ehtiny palijo muuta ku laittaa kameransa taskuun ku tuli kaks turvamiestä juttusille. Selittivät että täälä ei saa kuvata. Ohojasivat kokin englantia puhuvan miehen tykö joka sano että kamera pittää tullesa antaa turvamiehille. Me oltiin tultu sisälle toisesta ovesta eikä sielä kukaan kameraa ottanu pois vaikka se repusa oliki ja sinneki kurkkasivat.

Noh, kokki poisti ottamansa kuvat kamerasta ja jätti kameran turvamiehille. Kameran sai hakia takasi pois lähtiessaaän.

Se hyöty tuosta kaikesta oli, että mies joka osas englantia opasti meijät naisen luo joka anto meille tulkkauslaitteet ja neuvo paikat mihin meijän piti mennä istummaan jotta niillä vehkeillä kuulis parhaiten.

Salliin mahtuu istummaan porukkaa kai reilu 10 000 ihimistä. Jäseniä seurakuntaan kuuluu yli 15 000, ettei ihan pienestä porukasta oo kyse. Mielenkiintosta oli nähä ja kuulla miten ne isosa maailmasa näitä juttuja järijestää.

Kello tuli kymmenen mut vielä ei tapahtunu mittään sensorttista liikettä että tilaisuus alakas. Ihimisiä kyllä virtas sisälle salliin koko ajan tasaseen tahtiin. Tyhyjiä tuoleja oli vielä vaikka kuinka palijon. Ihimettelin että miksihän alotus aika merkattu kello 10 jos se ei kerran sillo ees alakkaan,

Vähä yli puoli ykstoista astu mies mikin taakse ja piti 10-15 minnuutin tiedotushetken, sen jäläkeen alotti lauluporukka laulamisen.

Alakuun laulettiin reilu tunti ylistyslauluja. Lavalla oleva lauluporukka oli hyväsä keski-iäsä olevaa sakkia. Jotenki tuntu hyvältä ja mukavalta että lähes kuuskymppiset ukot innostuvat niin svengaamaan ja laulammaan. Meno oli reipasta ja tarttuvaa vaikkei sanoista ymmärtäny yhtikäs mittään mitä ne laulovat. Mut se ilo ja into mikä siitä touhusta heijastu, se oli sytyttävvää.

Olimma istuneet laulujen ajan kun tuli se englantia puhuva mies tönimään kokkia. Miehellä oli mukanaan kamera jonka palautti ja anto vielä cd:n lahjaksi, pahoitteli ja pyyteli anteeksi että olivat ottaneet kameran. Meitä jäi vähä ihimetyttään moinen touhu, mut mikäpä se siinä. Hyvä vaan ku toivat kameran, olishan se voinu meiltä unohtuakki.

Kolomisen tuntia ku olimma istuneet salisa, sanon kokille että ny pitäs saaha jotaki sapuskaa. Aamupalan voimin olin liikkeellä, sen syömisestä kulunu 5-6 tuntia. Kokkihan kyllä pärijää syömättä vaikka päivän, mut mun pittää saaha syyvä jotaki tietyn vällein, muute tullee huono olo. Lähettiin kahtelleen ruokapaikkaa mistä sellasen mahtas helepoiten löytää.

Mahat täynnä oli mukava kierrellä ja kahtella paikkoja. Kartasta löyty Városligetin puistoalue jossa on useempia museoita ja muutaki nähtävää. Puistohan onkin vallan toisella puolella, joten ei auttanu muu ku löytää tie metrolle ja ajella vaihteeksi muutama kavunväli.

Puistoalue oliki pikkasen suurempi mitä luultiin. Ei katottu karttaa ku sille alueelle tultiin, lähettiin vaan käveleen katua pitkin mikä etteen aukeni. Hetken päästä huomattiin että taijammapa olla vähä hukasa. :) Ihan vika suuta mihin oli aikomus mennä. Noh, ei häitiämitiä, olihan meillä kartta. Karttaaki saatiin pyöritellä esstaas ja ympäri ennenku tajuttiin misä kohtaa oltiin menosa. Puistosa oli pienet polut merkitty nimikylteillä, mut kartaanpa niitä ei oltukkaan merkitty. Piti seurata isompia teitä ja etittiinki suurempi katu puiston keskeltä josta varmaksi tiijettiin misä ollaan. Siitä oli sitte heleppo lähtiä oikijaan suuntaan kohti Hösök tereä, Sankarien aukiolle.

Olihan valtavan hieno ja upee aukio. Aukiolta lähtee yks Budapestin kauneimpia katuja, Andrássy út. Sitä pitkin käveltiin keskustaan Deák terin metroasemalle ja sielä sitte kohti hotellia. Metroasemalla tuli pieni ongelma etteen. Missään ei näkyny merkkiä eikä viittaa mistä lähtee punanen metro. Ei vaikka kuin yritimmä ettiä kahtellen seiniä ja ilimotustauluja, ei vaan näy punasta linijaa, sininen ja keltanen kyllä löyty mut ei punasta. Misä ihimeesä se voi olla? Pakkohan se on täälä olla ku tällä asemalla kaikki kolome raijetta kohtaa toisensa.

Alakerta...sehän meillä oli vielä tarkistamatta. Hieman kyllä eppäilytti, että mahtaakohan alakerrastakkaan punasta löytyä kun yläkerrasa ei ollu mitään merkintää siitä.

Yllätys, yllätys. Sielähän se oli ihan selevästi merkattuna sinisen ja keltasen raiteen keskelle. Mutta miks ihimeesä samanmoista merkintää eivät oo voineet laittaa yläkertaan? Helepottas varmaan monen muunkin maasa eka kertaa matkaavan liikkumista kun ei tarvis ettimällä ettiä mistä raiteet löytyy.

Metrolla, raitsikalla, bussilla, kävellen, keskustasta meni aikaa n. 30-40 min. ja olimma hotellilla. Se on kahavin aika.

Paikan vaihto

Lauvantai meni reissatesa ku piti vaihtaa majapaikkaa.Edellis iltana pakattiin jo laukut valamiiksi ettei tuu aamulla kiirusta sen touhun kans. Pitkää matkaa ei tarvinnu bussiasemalle kävellä, asema ku löyty seuraavan kavunkuluman takkaa. Oishan sitä voitu mennä junallaki, mut enste ois pitäny mennä Keszhelyyn jollaki konstilla. Ohan se mukava vaiheeksi ajella bussila ja mitä aikataulua kahtottiin nii nopijammin tää bussi Budaan saakka kuluki mitä juna. :) 
 
Aurinkoinen ja lämpönen oli aamu, pienonen tuulenvire kävi ku matkalaukkujen kans lompsittiin asemalle. Sielähän oli muitakin oottelemasa sammaa bussia. Kello tuli 9.20 mut ei meijän bussia näkyny missään. Me jo aateltiin että jopsa se ei lauvantaisin kulijekkaan ku ei sitä alakanu kuulummaan. Mikä lie oli bussin tulemista hijastanu mut tulihan se viimmen, varttitunnin myöhäsä. Kuskilta sai ostaa liput, nippanappa 25 ekee meiltä kahelta. Siis ihan älyttömän halapaa matkustamista. Rovaniemeltä ei pääsis tuolla hintaa ku Tervolaan saakka jos sinnekkään.

 Reilu pari tuntia kesti ajomatka , joten olimma puoli yhen aikohin Budasa. Petnehazyn hotelliin sisääntulo ajaksi olivat merkanneet klo 16,00, meille jäi kivasti aikaa käyvä ostamasa ruokaostokset. Ensin kuiten menimmä metroasemalta hakkeen liput että päästään liikkummaan kätevästi. Ostimma 7-päivän lipun molemmille. Kätevä systeemi, yhellä lipulla voi kulukia metrolla, bussilla tai raitsikalla.

 Hotelli mihin oltiin menosa on n. 10 kilsan pääsä keskustasta. Papereisa on ohoje miten sinne pääsee , millä raitsikalla ja bussilla pittää ajella. Matkalaukkujen kans kulukeminen alako pikkasen arveluttaan, ku ei oltu varmoja miten pitkästi viimeseltä bussipysäkiltä jouvutaan käveleen laukkkujen kans. Tuumattiin että jos mentäski kuiten taksilla hotellille.

 Metroasemalle kävellesä nähtiin pari taksia. Kokki meni kysymään kuskilta että lähtiskö tämä viemään meijät Feketetejin kavulla olevaan hotelliin. Ei lähteny. Oli mobiilitaxi, olis pitäny puhelimella soittaa ja tilata kyyti, eikä kuski ymmärtäny englantia yhtään,se siitä taksista.

 Käveltiin laukkujemma kans mertoasemalle ja sielähän oli just raitsikka nro: 61 jolla meijän piti mennä. Hypättiin kyytiin ja niin sitä mentiin. Raitsikka pystähty Huvösvölgyn asemalla, sielä jäimmä pois ja kahtelimma bussia nro: 63 minkä pitäs mennä Nagykovansiin. Löytyhän se ku hetki ooteltiin.
 Bussisa alomma kahtoon kartasta että misähän kohtaa sitä osataan jäähä pois ettei ajettas kovin pahasti ohi hotellille menevästä kadusta. Kartan mukkaan liikenneympyrän jäläkeen olis pieni " peltoaukia" jonka jäläkeen ois syytä jäähä pois kyytistä. Mutta mitäs, eihän semmosta peltua missään näkyny. Bussi käänty yhelle toiselle tielle ja katottiin ympärillemme että joopa joo, mihinkähän sitä nyt mennään. 

Bussisa istu meitä vastapäätä yks nainen joka ystävällisesti neuvo meitä, näytti kartasta misä kohtaa mennään ja millo on jäätävä pois. Sehän oli jo seuraava pysäkki. Pysäkiltä olis matkaa joku satametriä hotellille naisen selityksen mukkaan.
Me olimma perin tyytyväisiä saamastamme avusta ja kiittelimme häntä kovasti ja toivotimme hyvää matkaa.

 Feketetej katu oli hieman huonokuntonen, asfaltti paikkapaikoin ihan hajallaan, kuoppia ja kumpareita. Ja ylämäki..ähh... jokohan se hotelli tuon ylämäen takana? Ei ollu muutaku kyltti että kävelkääpä vielä muutama sata metiä kyllä se hotelli sieltä vastaan tullee. Mikäs haju tuo on? Hmm... taitaa olla hevostalli lähettyvillä? No niihän se oliki, vähä ennen hotellia tien vierellä oli hevosia ja toisella puolen tietä hevostallit. Olimme siis tulleet maalle. :) 

Hotellin ympäristö ihan kivan näköstä kumpuilevaa vuoristoa , on kuulemma suosittu kaupunklaisten lomapaikka. Uima-altaita löytyy pihalta ja sisältä. Jee, pääsee aamu-uinnille. Hotellihuone ihan ok, kivan kokonen, isot ovi-ikkunat jotka aukennee vuoria kohti. Se huonopuoli on että huone ei oo ilimastoitu, mut pittää laittaa ikkuna auki jos alakaa tulla liika kuuma.

Kesällä kevyesti

Eletty aprikooseilla, niitä syöty muutama kilo. Ovat muutes niin hyviä ettei oo tosikaan. Lisäksi katukaupoista löytyy hyviä persikoita, kirsikoita, nektariineja.

Ja tietysti jäätelyä. Pallo tai kaks päiväsä että säilyy saavutetut linijat. :)
Makuja on vielä jälellä joita ei oo ehitty maistaa.

Lilluntaa lämpymäsä järviveesä

Järvi on syvimmältä kohalta 34m, reunoilla vettä parisen metriä. 

 

Sinne vaan lumpeitten sekkaan kellukkeen kans lillumaan jotta pyssyy hyvin pinnalla. :)

 

Vain muutamia liloja lumpeenkukkia näky sielä täälä, mut ne mitä näky oli tosi kauniita.

Pyöräilyä ja uintia

-->

Aikanen aamuherätys vaikkei oo mikkään kello eikä kännykkä ollu herättämäsä. Vilikasin pöyvällä olevaa kellua, näytti kuutta. Uni katos silimistä kerralla, joten ihan turha yrittää pyöriä sängysä että tulis uni, sama ku nousee ylös. Ikkunaverhon ravosta kurkistin ulos nähäkseni miltä sielä ilima näyttää. Hieman tuuleskellee ja aurinko jostaki suunnasta näyttää vähä paistelevan.

Uimapuku päälle ja aamu-uinnille, kokki lähti kans aamulenkille. Otti kameran mukkaan, että saapi napsia kuvia aamukasteisesta luonnosta.

Kokki: -Rouvan uintihalut ovat ihailtavat. En vaan voi ymmärtää tuota märän elementin vetovoimaa... Minusta on mukavampi olla kuivalla maalla. Saattaa se mukavuus tässä kohtaa toki johtua puuttuvasta uimataidostakin. Muutama muukin uinti-intoinen kuin vain rouva siellä toki oli jo pulikoimassa. Ite kävelin rannalla ja kuvasin lähikuvia kukista ja ötököistä. Ihan mukavaa sekin touhu on.

Hyvä oli uija ku ei ollu kauhiasti porukkaa. Ihanan rauhallinen aamuhetki, tuuleskeli niin mukavasti. Seurasin pienen linnun sukeltelua kun se napsoteli pienen pieniä kaloja aamupalakseen. Vihertävän sammakon sain uintikaveriksi. Se istu lumpeenlehellä ja hyppäs siitä vetteen ihan mun nokan eestä. Nopija uimari oli ku en ehtiny nähä mihin suuntaan katosi.

Hieno aamu!

10:35

Istuskelin aamuauringosa partsilla ja lueskelin Pekka Paukkalan kirjaa ̣'Katuojasta ketsuakylään'. Perin pohojamutia on tuo mies elämänsä aikana kulukenu. Suurimman osan elämästään meriä seilannu , kokenu merimiehen elämän ilot ja surut. Mut ihimeen kautta löyti sitte alun uuvelle elämälle.

Lähemmä kahtelleen mistä löytys putiikki mistä vois vuokrata polokupyörät.

Ny on semmonen fiilis että ois kiva ajella kun päivästä näyttäää tulevan mukavan kesänen. :)

 

19:00

Ku olimma saanu vuokrattua pyörät polokasimma 4,5 kilsan matkan Keszthelyyn. Hotellin pihasta ku lähti ajeleen kohti leirintäaluetta, sieltä erkani sitte erillinen pyöräilytie. Asfalttipäällysteistä tietä oli heleppo ajella. Perin tasasta maastua lähestulukoon koko matkan ajan. Yks loivasti nouseva ylämäki oli matkan varrella. Sen pääsi pienimmällä vaihteella polokien vallan heleposti ylös.

Löyvettiin kivan näkönen uimaranta Balaton järven rannalla. Kolomella eurolla sai olla alueella koko päivän. Alueella oli ruokapaikat ja vessa.

 Balaton järvi on erikoisen matala rantanen. Sai kävellä 200 metriä ennenku alako vettä olla nappaan asti. Vaikka meni kauemmaksikin vettä oli vaan kainaloihin saakka.

Vesi oli ilimotuksen mukkaan 28 asteista ja ilima 37 astetta. Väkiä oli uimarannalla varmaan satamäärin.

 Otettiin aurinkua, minä uin usijampaan kertaan ja kokkiki kasteli ihtensä. Syötiin yhesä rannan kuppilasa. Minä söin saslikkivartaan riisillä ja kokki tilas taas gulassikeittua ku on siihen tykkääntyny.

  Takasin tullesa vielä ihastelin komijaa lehtikuusikuijaa. Siihen paisto aurinko niin mukavasta kulumasta mikä sai aikaan varijoja ja sen myötä hieman satumaisen tunnelman.

No mikäs ny? Kuuluu soittoa ja laulua. Katua pitkin tullee joku lauluporukka. Ei saa vielä selevää mitä ne mahtaa olla...misä kamera...kännykkä...

Jooo, sehän oli jonkusortin buddhalaisten /hindulaisten hommaa, kantovat jotaki käsissään ja laulaa loilottivat tasapaksua sävelmää. On kai se tuokin yhensortin henkistä kehitystä.

Jaa, soittajapoikakin tullu taas soittelleen. Mieluummin viulun soittua kuuntellee kuin tuota äsken ohi marssineen joukon loilottamista.

Just ku olin videoimas viulun soittajan esitystä ilimotti kännykkä, että muisti on täys. Meni uusiksi koko homma. Enkä saanu tyhyjättyä muistiakkaan ku kaikki kuvat ja videot onkin tallentunneet samsungin puhelimen muistiin. Ja ny ne pitäs saaha muistikortin muistiin ja sitte siirtää konneelle. Siihen hommaan taas tarvin vanahan nokialaisen jonka otin mukkaan lomapuhelimeksi. ( eipäoo tullu käytettyä). Mulla ku ei oo mukana samsungin piuhaa mut nokialaisen on. Eipä auta ku alakaa tutkimmaan samsungin asetuksia jos vaikka saisin tiejot siirrettyä puhelimesta kortille.