Budapestistä Hévíziin

-->

Sunnuntai 8.7.

Kaunis aurinkoinen aamu. Katu on vielä perin hilijanen tähän aikaan aamusta, kello alakaa olla kohta seittemän. Pari kolome ihimistä näky liikkuvan kauppakassinsa kans. Taisivat käyvä hakemasa tuoretta leipää aamukahavillensa. Minäki keittelin aamukahavit ja tulin sitte tänne parvekkeelle naputtelleen eilisen päivän touhuja.

Eilen oli muuttopäivä.

Yhteentoista mennesä piti olla hotellihuone tyhyjätty. Meillä oli pari tuntia aikaa käyvä kauppahallista ostamasa pähkinämixpussi matkalle.

Hotelin ulukopuolelle olivat vetäneet keltaset nauhat ympäri koko rakennuksen. Vartijoita seiso joka kulumalla, hotellin ovensuun lähituntumasa yks molemmilla puolin. Päättelimmä että varmaan on joku virallisempi henkilö tulosa hotelliin ku tuollaset turvajärijestelyt ovat laittanneet. Myöhemmmin ku olimma respasta hakemasa tavaroita säilytyslokerosta, kuultiin että Bruce Willis oli tulosa tekkeen elokuvapätkää hotellin evustalle. Harmitti vähä ku meillä oli lähtö - ei ehitty moikkaamaan häntä. Tiijä vaikka ois saanu pienen sivuroolin elokuvvaan. :)

Iltauutisisa näky tää silta, joka oli sulijettu liikenteeltä kuvausten ajaksi.

Meijän hotelli keskellä, kolomas rakennus kulumasta laskettuna.

Hotellin kulumalla hetken aikaa ooteltiin jos sattus tulleen taksi joka ottas kyytiin että päästäs juna-asemalle. Mielellään olis se heppu joka toi meijät lentokentältä lähteny kuskaamaan meijät Hévíziin. Häneltä oli tullu kokille kirjekkin respan kautta, misä teki tarijouksen matkasta. Olis maksanu 120 €. Oletimma että junaliput maksas reilu 20 euroo joten ei tarvi kai arvata kumpi vaihtoehto valittiin.

Takseja ajeli hotellin ohi muutamia, viimen yks hoksas että oottelemme kyytiä. Kiersi korttelin ja tulikin hetken päästä sivutietä ihan meijän etteen. Juna-asemalle oli matkaa 4-5 kilsaa, nopijastihan se matka meni eikä ollu kalliskaan, vajaa 6 euroo.

Asemalla oli kuuma, hiostavvaa..huh..

Meillä oli pari tuntia aikaa ennenku juna lähtee, jotenki se aika piti saaha mukavasti kulutettua. Ensi käytiin ostamasa liput. Siihen vaan jonon jatkoksi oottaan vuoruaan. Valotaulu kerto mikä kassaluukku millonki vappautu palavelemmaan. Me saatiin numero kymmenen. Mukava, miellyttävän olonen naisihiminen istu luukun takana ja osas englantia, se hälle plussaa. Liput saatiin ja kuten olimma etukätteen asiaa tutkinneet ne paikkalippuineen makso 26 € meiltä kahelta. Säästimmä siis mukavat makkarararahat ku valittimma reilun tunnin kestävän taksimatkan sijjaan kolome tuntia kestävän junamatkan.

Junavaunu oli ilimastoitu joten siltä osin ei ollu ollenkaan hankalaa matkustaminen. Siitä huolimatta hiki virtas, vaatteet liimaantu ihhoon kiinni. Maisemat oi hienot mitä junan ikkkunasta pääsi kahtelleen. Valtavia maissi- ja auringonkukkapeltoja. Osan matkaa näky Balaton järvi. Se on suuri järvi: yli 70 pitkä ja 14 kilsaa leviä. Kaiken aikaa oli lomakyliä, uimaloita. Ihimisiä liikkeellä uimavaatteineen ja välineineen enemmän ku monta.

Järven ranta näytti olevan pitkästi aika matalaa ku ihimisiä oli kahalaamasa kaukanakin rannasta.

Junavaunu oli perin tilava, ei ollu ahettu penkkejä liijan tihijään. Meitä vastapäätä tuli istummaan kaks nuorta tyttyä, oiskohan olleet 17-20 ikäsiä ulukonävön perusteella. Pikkusen erilainen oli heijän murre mitä puhuvat, ei kuulunu sitä perinteistä öötä niin palijon mitä muuten kuulee unkarinkielesä olevan. Hauskaa tyttöillä ainaki oli ku yhesä kuuntelivat korvakuulokkeilla toisen tytön kännykästä mussiikkia. Nauraa kikattivat ihan siihen malliin ku sen ikästen tyttöjen kuuluuki kikattaa. Muutama sana heijän kans vaihtettiin, mut tytöt ei englantia näyttänneet kovin hallittevan niin jäi keskustelu perin vähäseksi.

Aika tarkkaan 16.38 juna pysähty Keszthelyn asemalle, siinä meijän piti jäähä pois. Taksi löyty heleposti ja niin meitä taas vietiin. Mahtokohan kuskilla olla kiire ku ajo nelijänkympin aluveella kaheksaakymppiä? Ihan nuorikaan kuski ei ollu, varmaan 60-65 ikänen harmajapäinen ukko, mut eipä näyttäny ajamista haittaavan, sen verta sutjakkaasti hän kurvaili mutkasta tietä menemään. Tuli tunne että onpa tainnu ennenki saman reitin aijjaa.

Hévízisä meille oli varattu huone hotelli Kalmasta. Tosi kiva valosa ja ilimastoitu huone, keskellä kyllää, tai kaupunkihan tää taitaaki olla.

Junamatkan jäläkeen oli ihana päästä suihkuun. Päivä oli reissattu aamupalan turvin joten alako olla jo näläkä. Siis ruokapaikkaa kahtelleen mistä sellasen mahtas löytää.

Sehän löyty lähempää ku osattiin aatellakkaan, hotellin ravintolasta. Hyvvää oli sapuska ja sitä oli riittävästi. Tällä kertaa en teheny sammaa virhettä minkä tein edellisesä ruokapaikasa. Nyt lopetin syömisen ku mahanahka eka kerran ilimotti että ny alakaapi vähä kiristään.

Kannattiki jättää vähä tillaa mahhaansa ku löyty kuluman takkaa jäätelötiski. Eihän iltaa voinu viettää etteikö jäätelyä osta, eihän?

Kokki osti kookosjäätelön mää punssin. Isolla pallolla hintaa 200 forinttia eli n. 0,60 €. Taijamma maistella viikon aikana kaikki maholliset maut mitä tiskistä löytyy. :)

Iltatuulen puhaltaisa käveleskeltiin tunteroinen kierrellen ja kahtellen paikkoja. Käytiin kahtomasa kylypylän ovella mihin aikaan se on auki ja millasia lippuja sinne on saatavilla. Kylypylä on parinsajan metrin pääsä hotellista, ei tarvi taksia. :)

11:50

Sunnuntai aamupäivän kävelylenkki Hévísin järven (kuumavesilähe) ympäri, oliskohan tuota kilometri kaikenkaikkiaan kertyny matkaa.

Netistä kahtottiin vähä enemmän tietua tuosta lähteestä, sen terveysvaikutteista. Lähe on 34 m syvä, sen vesi on 34 -40 asteista riippuen vähä siitä mikä vuojenaika sattuu olemaan. Järven vesi vaihtuu kahen päivän aikana, pohojalle virtaa kahesta lähteestä vettä mikä saa aikaan veen puhistumisen. Järven pinnalla kelluu lumpeita, muutama kukka vasta auvennut, mut kun kaikki on auki nii johan on upijan näkönen. En muista ennen nähäneeni liloja lumpeenkukkia.

Ihimiset kelluu ja lilluu veesä uimarenkaitten ja sellasten muovirenkaitten varasa. Varsinaiseen uimiseen lähe ei oo tarkotettu vaan sielä ollaan, liotettaan itteänsä tuntitolokulla. Sillon kuulemma veesä olevat aineet pääsee tehokaasti vaikuttaan ihoon ja sitä kautta koko kroppaan.

Lähteeltä lähtee kanava jonka varrella on leirintäalue. Leirintäalueen takana on kanavasulku ja sulun jäläkeen mukava poukama misä ihan hyvä uimapaikka. Eilen netistä kokki löysi jonku matkailijan kertomana että kyseinen poukama on aika suosittu uimapaikkana ja näyttipä tuola nytkin porukkaa olevan.

Iltapäivällä vois käyvä uimasa. Yks hankita meijän pittää tehä sitä ennen. Täytyy löytää viltti tai lakana jonka päällä on mukava lekotella uimisen välillä. Yks kirppari nähtiin aika lähellä hotellia, pittääpä käyvä sieltä kahtomasa.

Mitä täsä ny ollaan ehitty kiertään paikkaa, niin vaikuttaa siistiltä ja hoijetulta aluveelta. Tullee mielleen Kalajoen hiekkasärkät, sellanen ison lomakylän tunnelma.

On kukkaistutuksia maasa ja ruukuisa, puita ja pensaita joka puolella. Tosi hieno on yks havupuu joka muistuttaa lehtikuusta. Neulaset siinä on vaan ihan erilaisest mitä suomalaisesa lehtikuusesa. Puitten runkoja kiertää muratteja, jotka peittää joittenki rungot lähes kokonaan. Osa lehtikuusista oli kärsineet murattien kasvusta ja niisä ei ollu ennään alahalla oksia ollenkaan, latvasa kasvo jonkulainen tupsu lehtiä. Tommosistä puista oli murattien käsivartta vahavat rungot sahattu poikki ja ne oli kuivunneet isäntäpuun ympärille. Puunrungot sopis hyvin aavemaailma elokuvvaan. :)

Yhestä kaupasta löyvettiin postikortteja ja kaupan likka neuvo tien postille. Joten lähimmä siihen suuntaan käveleen mihin päin tyttö tietä ohojas. Mennä kukkapuiston ohi, kääntyä siitä ja sitte tullaan postin pihalle. :)

Kukkapuiston reunaa käveltiin, käännyttiin, käveltiin ja taas käännyttiin mut ei me sitä postia nähty.

Hotellille keittelleen kahavit ja kirijottelleen kortit.

14:50

Bikinit päälle ja uimaan.

Kirpparilta löyty viherijä lakana parilla eurolla.

17:30

Olipa mukava hetki pulikoja lämpösesä veesä ja paistatella nahkaa auringosa. Ei oo iho palanu kummallakkaan ku ollaan rasvattu hyvin. Mahtaako se olla täälä miten palijo kuumempaa ku jossain muualla ?

Postiki löyty. Ennen uimaan menua käveltiin kirkolle ja siinä kirkon eesä oli tienviitta että posta. Se kai on paikallisella kielellä posti.

Näkyhän se kukkapuistokin kirkolle saakka mut ku ihan eri suunnasta eka kerralla käveltiin nii eipä sitä osannu suunnistaa oikijaan suuntaan. Onneksi nää välimatkat täälä ei oo pitkiä, muutama sata metriä suuntaan tai toiseen.

Ny kello on 19:08, mahtaaskohan se olla iltaruokinnan aika??

Tää päivä on oltu vähemmällä ja kevyemmällä sapuskalla ku parina päivänä on syöty ja tankattu ittemmmä turhan täyteen. Kirsikoita, aprikooseja ja jukurttia, näillähän sitä pärijää.

21:20

Ilta ollaan kuunneltu viulukonserttia. Alakuun kuuntelimma sitä tuola kavulla mut tultiin sitte tänne parvekkeelle istuskelleen, samalla voi juuva iltateet.

Kuuden jäläkeen tuli mies viulunsa ja vahavistimiensa kans tuohon kavun toiselle puolelle museon oven etteen, melekeen meijän parvekkeen alle. Istu hän siinä eilenki illalla soitelemasa mut sillo oli jotaki muuta hommaa etten ehtiny kuuntelleen. Kokki oi hetken aikaa jo sillon kuunnellu.

Miehellä oli mukanaan tietokone ja sähköviulu, liitti ne molemmat kajareihin ja niin alako pelimannin soittelut. Kappaleitten taustat tuli konneelta, mies soitteli melodiat ja kuulosti kyllä tosi hienolta. 

Taitava soittaja täytyy sanua. Ulukomuistista päästeli tulemaan mitä vaan sinfonioita ja aarioita. Eikä näytä miestä väsyttävän vaikka on istunu reilu kolome tuntia paikallaan ja soittanu koko ajan. Eipä tuolla hommalla taija rikastummaan päästä mut kivat taskurahat varmaan itelleen tienaa ku koppa ohikulikijoijen kolikoille on vieresä. Moni siihen käy kolikkonsa heittämäsä.

Vielä ku olimma tuola kavulla ja tulosa sisälle alako soimaan laulu; "kun puhut rakkaudesta hilijaa kuiskaten", otin kokista hyvä tanssiotteen ja niin me siinä kavulla hetken aikaa letkeestinotkeesti vähä ketkuteltiin. Oihh ku oli mukava hetki. Nii romanttista!

Ei jääty kahtommaan moniko muu alako tanssiin, vai tuijottivatko he meitä, lähimmä sisälle iltateelle.

Ilta pimenee ja katu hilijenee. On aika siirtyä oman huoneen puolelle.

Puiston ja uimisen ihanuutta

-->

Perijantai 6.7

Eilen illalla jytisteli ukkonen vielä siihen aikaan ku olimma nukkumaan menosa, tuuli paiskas ikkunanki auki eikä saatu sitä muuten pysymään kii ku laittamalla mun matkalaukku pöngäksi.

Täksi päivää aamun säätiejotuksen mukkaan lämmintä ois +37 asteen tietämisä joten ei tarvi kovin palijua vaatetta ottaa ku ulos lähtee. Uimavaatteet varattiin reppuun kun suunnitelmisa oli, että mennään Margitinsaarella olevasa uimalasa käymään.

Kävelymatkaa kerty yhteen suuntaan viitisen kilsaa, joten ei mikkään mahoton matka, mut iliman lämpötila oli sitä luokkaa, että kovin mahotonta vauhtia ei viittiny kävellä ku hiki tuli jo paikallaan seisoesaki.

Margaritinsaari on keskellä Tonavaa pitkä ja kapia saari. Se on nykysin Budapestin kaunein puisto. Sielä ei saa ajella autolla vaan alueella voi vuokrata polokuautoja jos halus päästä pikkusen nopijammin liikkummaan. Me tykätään liikkua kävellen; sillon näkkee kaikista parahiten ja saa pysähtyä just sillo ku haluaa ja mihin haluaa. 

Palatinuksen uimala oli aivan mahtava kokemus, avouimalan alue 70 000 nelijyä, altaita oli usijampia ja hieman erilaisia. Niisä käytetään saaren kuumien lähteitten mineraallipitosta vettä. Yks allas oli erityisesti "hoitoallas" jonka veen lämpötila oli 32-36 asteista, vesi haisi epämiellyttävälle, tais olla rikkiä tai mitä lie. Mun mielestä haju muistutti lähinnä mäännyttä kananmunnaa.

Hauska tunne oli kun viilijämmästä altaasta siirty kuumempaan jonka lämpötila oli lähes sama ku iliman. Hetken aikaa ku oli kuumemmasa veesä ja nosti jalakansa ylös ilimaan, nii ilima tuntu viilijältä vaikkei se tojellisuuvesa ollu viilijä. Mittari tais näyttää +36 astetta.
 Uimalan toisesa pääsä oli vesiliukuratoja usijammanlaisia. Kiemurtelevia ratoja ainaki kolome ja yks sellasen ihan suora, äkkijyrkkä putous, varmaan noin kymmenen metriä. Siinä hetken kahteltiin ku nuoria miehiä laski alas ränniä tulemaan melekosella vauhilla. Kokki kysäs että eikai vaan tee mieli kokkeilla? No kyllähän mulla mielesä kävi että tuotapa ois mukava testata, eikähän mua tarvi kovin monta kertaa yllyttää.

Nousin portaat ylähä ja menin jonnoon oottelleen ommaa vuoruani. Jonosa ei siihen mennesä ollu yhtään naista. Siinä pari nuorta kloppia kahto mua sen näkösenä että meinaako tuo mummeli tosijaanki tuosta laskia. - Kyllä vaan meinaa.:)

Ränniin piti mennä selijälleen ja sitte mentiin. En hoksannu alusa pittää päätä riittävän ylhäällä joten sain pari tälliä takaraivoon, mut muuten meni oikeen hienosti. Lopusa ku rännistä pulahti vetteen, tuntu että tippukohan housut, mut olihan ne onneksi jalas ku ylös nousin. Lasku oli mahtava kokemus.

Uimalalta käveltiin ravintollaan Trófea Grill jonka kokki oli etukätteen netistä katellu että sielä käyvään syömäsä. Paikka kun on siitä erikoinen että sielä saa syyvä ja juuva niin palijo ku jaksaa, jopa alkoholipitoset juomat sisältyy siihen. Yheltä sapuska makso 12€ mikä oli edullinen siihen ruokamäärään nähen mitä sielä oli tarijolla.

Erikoisuus ravintolasa oli raakalihatiski. Siitä sai valita mitä halus ottaa ja kokkipoika paisto lihat siinä paikan päällä. Mää tilasin haita, sweet kannaa ja afrikkalaista kissakallaa. Sillä aikaa ku hän paisteli niitä, ehin käyvä lastaamasa lautaselleni kaikkee muuta. Aikamoisen annoksen kyllä lastasinki. Monenlaista ruokalaija kun oli niin yhtäsuntoista piti pikkasen ottaa että sai maistella.

Kissakala oli parasta noista kolomesta, oli maustettu sitruunalla mikä anto tosi kivan makuelämyksen. Sweetkana oli ihan ok, mut hai...öhh...se oli liijan mössyä ja suolatonta, sitä ei toista kertaa tarvi syyvä

Jäläkiruokia oli kans mistä valita. Pienen pieniä suupaloja erilaisia leivoksia, siihen vaniljakastiketta päälle tai iliman. Hedelmä paloja suklaakastikkeella, juustokakkua, jäätelyä ja lattekahavia. Olihan semmoset annokset että napanahkaa alako kiristää senverran palijo että lattesta jäi osa juomatta. Tuli ähky.

Hissukseen lähettin likkuuttaan täysiä mahojamme kohti hotellia, toivoen että liikkunta helepottaa mun kaasuuntunutta olotillaa, minkä se kyllä tekikin. Eipä oltu kävelty ku kilsan verran nii ähkystä ei ollu tietuakkaan.

Kävellesä vaan taas tuli hiki, mut hotellisa pääsi viliposseen suihkuun.

Suihkun päälle kellahin petille ja nukahin, vetasin reilun tunnin tirsat.

Puoli kaheksalta lähettiin kaupungille iltakahavit juomaan ja ottammaan kuvia pimenevästä kaupungista kun valot syttyy ja luovat hienon tunnelman. Eilen illalla oli kamerasta akku tyhyjä niin jäi kuvat ottamatta. Mahtava tuuli puhalteli tuola sillalla ku käytiin sielä käveleen. 

  Nyt kello on 22.43 ja ulukona sattaa vettä, ropina kuuluu ku saje piiskaa peltisseen ikkunalautaan. Taitaa olla ohimenevä ukkoskuuro.

Perillä

-->

No niin. Nyt joten kuten netti pelittää ku tulimma iltapäivällä tänne Hévíziin. Päivien tapahtumat  saatta lukia vähä viiveellä, mut ei oo mun syy vaan nettiyhteyksien. :)

Torstai 5.7.

Hyvin jatku matka Hesasta Amsterdamiin, lento kesti reilun tunnin. Amsterdamisa ei tarvinnu juurikaan ootella ku päästiin jatkammaan matkaa kohti Budapestiä 20.20 lennolla. Lento kesti melekeen kaks tuntia että sehän alako olla iltayö ku kone laskeentu. Matkalaukkukin osas oikijaan osotteeseen. Amsterdamisa ku teimmä ihte lähtöselevityksen sillä " teeseihte" systeeemillä., eikä oltu ihan varmoja matkalaukun suhteen. Mut olihan sielä auttavia ihimisiä tiskin takana ja niin sai matkalaukku rahtilipukkeen kantorippaan, joten sammaan konneeseen se tuli mihin meki noustiin.

Ku oltiin saatu matkalaukku liukuhihinalta, suunnattiin ulos jotta voijaan ettiä taksi joka kuskaapi meijät hotellille. Hotellille oli matkaa reilu 17 kilsaa lentokentältä. Siinä ku käveltiin kohti ulosmenua aattelin mielessäni että eipä oo kettään vastasa. Seuraavan kuluman takana seiso nuorehkon olonen mies joka piteli käsissään kylttiä, kyltisä luki kokin nimi. Mää kahtoin suu auki että täh.. mistäs tuollanen heppu ilimesty.

Mies oli autokuski, ohojas meijät autolleen, nosteli laukut autoon ja niin sitä lähettiin. Mies puhu koko ajan, kyseli Suomesta ja sano että hän on käynyt Suomesa. Hänen isoisänsä oli suomalainen, joten sitä kautta hällä oli jotaki tietua millasesta maasta me tullaan. Kuski neuvo hyviä ruoka- ja ostospaikkoja joihin kannattaa käyvä tutustumasa. Mukava oli tulla Budapestiin ku joku oli toivottamasa tervetulleeksi.

No, ennen nukkumaan menua selevis miehen salaperänen ilimaantuminen kentälle. Kokki oli halunnu järijestää yllärin mulle ja oli netistä etukätteen tilannu kulijetuksen. Sano vaan että olipa rouvalla hölömistyny ilime ku näki nimikyltin, nauro mokoma päälle. :)

Pölijä tunne oli sekin ku tultiin ulos lentokentältä, nii oliki ihan pimijää. Aurinko laskee yheksän aikohin ja sitte syttyy valot. Niitä näyttää olevan melekosesti.

Eilen aamulla herättiin Hotelli Matyaksesta joskus kaheksan aikoihin. Aika hyvin saatiin nukuttua vaikka ilimastointilaite uluvookin koko yön. Ellei ululuvos, saataas nukkua huoneesa joka ois ku huonosti lämmitetty sauna.

Aamupala kuulu majotukseen, joten pöyvästä sai kerätä sellasen annoksen ku halusi. Paremmin oli suuren puoleinen minunki lasti mitä keräsin lautaselleni, aattelin että jos sillä pärijäis iltapäivään asti nii vois sitte käyvä syömäs ulukona josaki.

Tukevan aamupalan jäläkeen tuumattiin että lähetään tekkeen kierros kaupungille. Päiväksi oli luvattu +38 astetta lämmintä että eiköhän sitä tarkene.

Hotellin lähellä on kuulemma Euroopan suurin ja mahtavin kauppahalli joten suunnistettiin sinne. Halli löyty heleposti ja se tosijaan oli suuri.

 Sisällä sielä oli myyntitiloja kahesa kerroksesa. Alakerrasa myytiin elintarvikkeita ja ylähällä vaatteita, lahajatavaroita, käsitöitä jne.

Joisaki kohtaa sielä oli tuulettimia joista suihkus samalla vettä ihan tihkusatteena, sillä keinon saivat hallin iliman ja lämpötilan pidetty jotensakki siedettävänä.

Ostimma kilon aprikooseja joista piti pulittaa peräti euro, ihan älyttömän halavalla saapi ostaa ruokaa. Kauppahallilta käveltiin takasi hotelliin vähä miettiin minne seuraavaksi suunnistettaan.

Vaan jopa oli aprikoosit hyviä. Kilon syömisesä ei kauvaa menny ku pussin pohoja paisto tyhyjyyttään. Nuita pittää ostaa joku päivä lissää oli ne niin hyviä.

Pikkutirsatki tuli siinä otettua, heräsin siihen ku puhelin soi.:) Kahtoin kellua se näytti vähhää vaille kakstoista, että reilu puolituntia löhöttiin petisä.

Pistimmä kengät jalakaan, tarvittavat tavarat reppuun ja taas menoksi. Hotellin ovesta ku pääsi pihalle niin löi vastaan semmonen kuuma hönkäys että taatusti tiesi että on kesä.

Oltiin päästy toiselle puolen jokia ku alako piipaa-autojen pillit huutaa. Siinä ajo polliisia, paloautoa, ambulanssia mahottomalla kiireellä meijän ohi.

Vähän matkan pääsä meistä oli onnettomuus sattunu.. Sielä oli raitiovaunu pysähtyneenä ja ihimisiä kertyny kävelytien jo kattomaan. Tultiin kans siihen kohalle. Vaunun oviaukon kohalla makas nainen maasa puoliksi vaunun alla. Koitin kahtua oliko hänen jalakansa jääneet vaunun pyörän alle mut ihimisiä oli siinä senverta palijo ettei kunnolla nähäny. Myöhemmin ku olimma syömäsä, paikalle ajo vielä auto josa oli nosturi. Kaiketi ne joutu nostaan raitiovaunua että saivat naisen irrotettua.

Että kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu.

Pari tuntia kierreltiin ja kahteltiin. Sitte löyty sen näkönen ruokapaikka että päätimmä tankata. Platán-Terazs KFT näytti lukevan ravintolan nimesä. Kokki tilas kulassikeiton, mää otin varman päälle ja tilasin kanasallaatin. Tosin tarijoilija sano että keitto on gluteeniton että sitäki olisin voinu syyvä. Mut ku maistelin sitä kokin lautaselta, totesin että tein paremman valinnan. Kokki kyllä tykkäs ruuvastaan.

Hyviä oli molemmat ruuvat, ei moittimista. Jälkkäriksi kokille capputsiino ja mulle lattari.

Kahavin jäläkeen päätimmä nousta Gellert vuorelle joka oli muutaman sajan metrin pääs kahavipaikasta. Vuorelle meni hyvät tiet joita myöten heleppo kävellä. Lämmintäki oli ihan mukavasti. Vuoren juurella oleva lämpömittari näytti + 43 astetta.

Tiet kiersi ja mutkitteli pitkin vuoren rinnettä lehtipuitten varijosa. Välillä oli asfalttipintaa, soratietä, portaikkoo koko ajan tien noustessa ylemmäs ja ylemmäs.

Vuoren huipultahan oli mahtavat näköalat. Kaupunki sai vallan toisenlaisen ilimeen ja vaikutelman ku taloja, taloja, taloja näkyy vaikka kuinka kauvas.

Vuorelta alas tultiin toista rinnettä mut heleppokulukunenhan sekin oli. Loppumatkasta käännyttiin vaan toiseen suuntaan ja tultiin kierreportaita alas katutassoon. Sitä kautta ku pääsi kävelemmään vihirijälle sillalle ja sieltä sitte kauppahallin kautta hotellille. Eipä tullu mitattua palijoko tuota ois matkaa kertyny kaiken kaikkiaan, mut arveltiin että 8-9 km.

Illalla alako lähikirkosa klo 18.00 Beethoowenin konsertti, luki esitteesä, jonka yks nainen oli antanu meille päivällä. Eipä oo koskaan oltu moisesa tillaisuuvesa ja ku näin hyvä mahollisuus on päästä kuuntelleen nii lähettiinpä käymään.

Pieni kirkko oli tuosa parin sajan metrin pääsä ja lähes täynnä.

Oltiin sielä muutammaa minnuuttia vaille esityksen alakua. Soittajat tulivat esille ja istuvat paikoillensa. 
Parin minnuutin päästä kävelee yks mies esille käjessään tikku (viulun jousi) ja kuulijajoukko alakaa taputtaan valtavasti luullen häntä kapellimestariksi. Mies kävelee viulistien joukkoon orkesteri porukan naurujen saattelemana.:) Esiintyjät olivat Oxfordin Millennium Orchestra, soittelivat Beethoovenia, Sibeliusta ja Fauéria. Kyllä elävä musiikki on hienon kuulosta sillo ku sitä osataan soittaa. Kannatti käyvä kuuntelleen.

Konsertista kävelimmä jokirantaan ja istuttiin sielä puiston penkille ihimettellen illan hämärtymistä ja pimijän tulua. Kohta siihen ilimaantu naisporukka jotka istuvat samalle penkille meiijän kans. Olivat turkkilaisia turisteja koko jengi. Yks naisista alako jakkaan niille toisille jotaki siemeniä. Naisista jokkainen ojensi kätensä ja sai kouraansa auringonkukansiemeniä. Kokki ojensi kans kätensä jonon jatkoksi ja sai osansa, minäki sain.

Me syyvä rouskuteltiin siemeniä ja vähä ihimeteltiin niitä, ne kyllä maistu ihan hyviltä mut suuhun jäi kummallisia kovia piikkejä joita sai syleksiä. Mun vieresä istuva nainen katteli meijän touhua ja alako sitte selittään ja näytti miten ne pittää syyvä. Siemenkuori piti hampailla jykertää ensin rikki, ite siemen tuli esille ja sen sai kielellä napattu suuhunsa. Me popsittiin ne kuorineen, ihimekkös se sitte ku oli piikkejä. :)

Kyllä naurua riitti ku naiset seuras meijän siementen syöntiä. Vaan aikansa ku niitä järsi nii alakohan sen homman jotenkuten hallitteen. Olihan mukava ja hauska kohtaaminen naisporukan kans.

Vähä yli yheksän tuli pimijä. Taivas oli aika synkkä, tummat pilivet nousi vuoren takkaa . Salamoita räiskähteli vähän väliä, ihan ku ois pienimuotonen ilotulitus. Käveltiin vielä sillalle ihastelleen näkymää. Alako tuulemmaan, aika lähtiä hotelliin.

Just ehittiin sisälle ku alako sattaan ja sitä tuliki kerralla sellanen kuuro että joka paikasta vesi virtas pitkin kautuja. Ilima raikastu ja viileni mukavasti ainaki vähäsen.

Olipa hieno ja mukava päivä. Kiitos.

Kahtellaan mitä sitä huomiselle...

Eka lento takana

13.50
No nii, täälä sitä istuttaan Helsinki-Vantaa lentokentällä muutama tunti ootellen seuraavaa lentua. Olikohan se jotaki 18.00 ku lähteepi kone kohti Amsterdamia.
Kanasallaattia tuos söin hyvän annoksen, kokki meni hakkeen jäläkkäriksi kahavit. Tästä on hyvä jatkaa....
Tänne pistäs päästä.. http://cityhotel.hu/

Nysse alako

Nimittäin aika tarkkaan 13:13 tulin töistä kotija ja sillo alako kesäloma...jeeee ! !
Täsä on sitte illan mittaan kastattu tavaroita ja vaatteita laukkuihin ku aamulla lennämmä Hesaan ja sieltä matka jatkuu Budapestiin. Tarkotus ois viettää kolome viikkua kierrellen vähä Unkaria, kahtella miltä se maailma sielä näyttää.
Jos hyvin käy saatanpa jotaki juttua tänne reissun päältä laittaa. Ellei mittään näy nii voit päätellä että nettiyhteyvet ei oo pelittänneet.
Mutta mukavaa heinäkuuta, nauti olostas ja elostas, niin minäki teen. :)

Se on lähellä

Ny on maanantai, huommena tiistai ja sen jäläkeen heinäkuun nelijäs päivä ja sillo mua viijään....

Sana sunnuntaille

Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalakaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä.
Katso siis, ettei valo joka sinussa on, ole pimeyttä. Matt. 11: 33-35

Ajatteleppa miten tärkiä juttu valo on, iliman sitä ei ois elämää. Ellei meille paistas aurinko aina sillon tällön niin maapalolla elämä loppus meleko lyhyveen.
Niin tärkiä ku on tuo ulukonen valon tarve, yhtä tärkijää on myös sisäinen valo.
Tuosa yhesä jakkeesa sanottiin; katso siis, ettei valo joka sinussa on, oo pimeyttä.

Pimijää valua? Ookko koskaan pysähtyny aattelleen mitähän semmonen mahtaa olla ??
On siis mahollista, että ihiminen saattaa kävellä kirkkaasa auringon paisteesa ja pimeys kulukee koko ajan mukana, eikä hän ite sitä ees huomaa. Saattaa toki olla niin että on ollu aikoja jolloin sinne pimeyteen on yrittäny pienonen valokiila osua. Mut ihiminen on tiukasti vetässy oven kii jottei valo pääsis enenpää valtaamaan allaa.
Se ku on niin, että valolla on taipumus palijastaa ja valasta. Valosa tullee kaikki roskat ja villakoirat näkösälle, silloha sitä huomaa ja tajuaa että kertakaikkiaan ku täsähän pitäs tehä puhistusoperaatiota.

Hebrealaiskirijeen nelijäs luku jakkeet 12 ja 13 sannoopi; " Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja tervävämpi kuin mikkään kaksteränen miekka ja tunkee lävitte, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikkään luotu oo hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja palijastettua hänen silimäinsä eessä, jolle meijän on tehtävä tili."

Eikähän se välttämättä tunnu niin miellyttävälle ja mukavalle ku hegen miekka alakaa sisikunnasa kääntyileen. Kyllä siinä monen monta kertaa tuskastuu, ahistuu ja itkua pukkaa, mutta kun siihen prosessiin uskaltaa lähteä, hengen miekka myös parantaa, lohuttaa ja uudistaa sisäisen ihimisen.

Valosa vai pimijäsä?