Suru

 Suru

Suru laskeentuu ylleni kuin viitta,

eikä muulle oo tillaa.

Se täyttää syvämmen ja mielen,

irrottaa itkun kielen jopa niin,

että hengitys melekeen lakkaa.

Välillä pittää  puhaltaa.

hengittää syvvään ja antaa

sisimmän rauhottua.

Suru, se tuo mukanaan ikävän.

Ikävän joka yks kaks yllättää

ja saa kyyneleet vuotamaan. 

Jostaki se tullee.

Ikävän keskellä muistellee menneitä,

kerrää sylliinsä muistoja

jotka ovat rakkaita ja 

sydämen täyttää kiitollisuus.

Kiitos äiti.