Hirsitalo, vanaha sauna

Pikkutyttönä mummulan piharakennukset tuntu jännittäviltä paikoilta. Vanaha sauna oli jännä paikka, se ku oli niin pikkunen ja matala. Sielä tuoksu savulta, vaikkei se varsinaisesti savusauna ollu, savvuutti muuten vaan sisälle. Pikkusen harmittaa, että sauna on korijauskelevoton. Katto on vuosien varrella alakanu vuotammaan ja romahtanu, hirret suurelta osin lahoja. Sauna on tullu tiensä päähän, se ei oo mikkään kaunistus, paremminki pihamaan kauhistus.

Etupuolen hirret ovat säilynneet hyvinä. Auringon paahteesa seinä on haalistun aika mukavan näköseksi. Eipä raaskittukkaan heittää hirsiä polttopuuläijään vaan merkattiin ne ja kannettiin puojiin. Sitähän ei koskaan tiijä mihin niitä saattaa tarvita, tai mitä mukavaa niistä voi keksiä. Osa harmajista pintalauvoistaki oli niin hienon värisiä, että laitomma ne jemmaan. Jos ei tuu käytettyä niin kyllä niillä kerran, kaks takan lämmittää.

Kattohuovan alla oli lautakatto joka oli tällä puolen pysyny hyvänä. Toisella puolen kattua se oli lahonnu. Katon lautoja sai lajitella kolomeen läijään, säästettävät, poltettavat ja roskiin. Kierrätystä, sitähän sitä pittää harrastaa kaikesa mahollisesa tänä päivänä, sehän on muotia.

Välikatolta löyty mielenkiintonen esine jota vois sanua tee-se-itse-miehen monitoimityökaluksi.
Siinä on monta välinettä samasa varresa.
Käjensijasa on joskus ollu muovisuojus, enää oo ku rippeet jälijellä. Muovista päätellen työväline ei maha olla mahottoman vanaha. Näin naisen lokiikalla kahtottuna työvälineestä löytyy vasara, kirves, sorkkarauta ja korkinaukasija. Pieni soikeneva reikä toimi tosi hyvin naulojen irtivääntimenä. 

Meleko pieneen läijään saatiin saunan jämät kasattua. Oishan tuosa vieläki poltettavaksi kelepaavaa puuta vaan jätetään ne ny tuohon oottelleen lopullista maatumista. Jos koiranputket kasvaa ens kesänä yhtä hyvin ku tänä kesänä, niin kasahan peittyy kauniisti niitten suojiin ja kohta joku miettii, että mikähän kumpare tuossa oikein on.