Sukua tapaamassa

Viikonlopulla oli mukava tillaisuus Alavieskan Linnakalliolla, isän serkun perheyrityksen tilosa. Sinne kokkoontu satakunta sukulaista raataamaan, muistelemmaan menneitä. Tietystihän porukasa oli nuorta sukupolovia mukana joita ei tuntenu, vaan siinähän sitä päivän aikana tultiin tutuiksi.

Linnakallion päärakennus on vanaha koulu josa on aikoinaan ollu kylän uimahalli. Myöhemmin uima-allas on piilotttu laattian alle jollon on saatu hyvvää tillaa ruokasalille.
Tontilla on hienoja vanahoja rakennuksia joisa matkalaiset voi myös yöpyä.
 

Mehtän laijasta löytyy pieni punanen tupa ja kirkko. Ihastuttavan kaunis, pieni kirkko.
Kun kirkon rakentaja huomasi kirkon käyvän pieneksi, hän päätti rakentaa isomman.

Tähän kirkkoon mahtuu reilusti satakunta ihimistä, ja vielä jää vähä tillaaki.

Päivä alako yhteisellä hartaus- ja lauluhetkellä. Suku on laulavaista sakkia ja se kyllä kuulu komijasti kirkkosalisa. Otin äänitallenteen sukukuorosta, mut enpäs saanu sitä tänne kuuluville.

Oli tosi mukava kierrellä ja kahtella rakennuksia jotka on laitettu vanahanaikasesti.  Keltapunasen rakennuksen yks kamari on vallan romanttinen.

 Pirtisä on reilun kokoset pöyvät, nuihin mahtuu isompiki porukka syömään.

 Tämä paikka oli hieno nähä ja kokia. Mahtava juttu, että suvusa on tarmokkaita yrittäjäihimisä jotka ovat jaksanneet panostaa tälläseen hommaan.

kurkkaappa tänne http://www.linnakallio.fi/