Hirsitalon kattoremppaa

Alakuviikosta siirty telllingit pohojospuolelle.

Remonttimiehelle tuli välillä muita työhommia ja on meijän markilta pois pari päivää, sillä aikaa vaari puuhasteli puojin kans. Purki siitä pois väliaikasen katon, mittaili ja tuumaili miten hirsiseinät sais helepoiten suoristettua.

Tuvan ja puojin laattian alta löytyy kaikenmoista roinaa. Nehän kertoo omalla tavallaan talon asukkaitten historiasta.

Kippua, kuppia jos minkämoista, lasipullojen jäännöksiä ym.. ym..

Kuvakulumaa puolin katolta.  En tiijä kuka tuosta porstuasta on keksiny tehä tuommosen. Mielestäni se ei kovin hyvin istu yhteen talon kans, mutta onhan se siinä vuosikausia palavellu. Vanaha porstua puretaan kuhan ehitään ja tilalle tehhään....nii...tehhään jooo uus, en vaan vielä tiijä millanen siitä tehtäs.
Vaihtoehtoja ku on joista valita. Haluaako siitä pelekän kylymän porstuan / kesäsen oleskelutilan, vai tehhäänkö siihen sauna tai laitetaanko hyyskä.  Näitä asijoita pittää vielä parriin otteseen vaarin kans rupatella. Miettiä ja piirrellä porstuan pohojapiirrosta paperille,  jotta löyvetään meille sopiva vaihtoehto.

Mutta se mikä ihanaa niin on tullu kesä. Yli kakskyt mittarisa. Töitten jäläkeen menin pariksi tunniksi partsille aurinkotuoliin loikoileen ja nauttimmaan kesäsestä päivästä. Niin mukava oli kuunnella liikenteen ääniä ja lintujen viserrystä. Huomasimpa semmosenki mukavuuen, että kahteen takapihan suureen mäntyyn oli ilimestyny punaset nauhat,  mikä merkkaa sitä että ne kaajetaan. Jee!
Männyt on muutaman metrin pääsä talon seinästä ja varijostavat aikalailla parveketta. Ne ku kaatuu niin sittepä ei ennään tarvi aurinkotuolin paikkaa siirrellä ku ei oo varijua.  Ohan siinä sekin etu ettei ikkunat sotkeennu siitepöllyyn niin heleposti ku muut puut on kauempana.

Mukvaa kesäpäivää!