Kiitollisuuden sydän
Sokea poika istui rakennuksen portailla hattu jalkojensa juuressa. Hän piteli pahvia, jossa luki: " Olen sokea, auttakaa!" Hatussa oli vain muutama kolikko.
Eräs paikalle tullut mies otti kolokoita taskustaan ja pudotti ne hattuun. Sitten hän otti pahvin käsiinä ja kirjoitti sen toiselle puolelle jotakin. Hän asetti pahvin takaisin siten, että ohikulkijat näkisivät uudet sanat.
Pian hattu alkoi olla täyttyä. Monet ihmiset antoivat pojalle rahaa. Samana iltapäivänä pahvin kääntänyt mies tuli katsomaan, mitä pojalle kuului. Poika tunnisti hänen askeleensa ja kysyi: " Sinäkö vaihdoit tekstin tänä aamuna? Mitä sinä kirjoitit?
Mies sanoi: Kirjoitin vain totuuden. Sanoin saman kuin sinä, mutta eri tavalla.
Kirjoitin: " Tänään on kaunis päivä, mutta en voi nähdä sitä."
Kumpikin teksti kertoi ihmisille pojan sokeudesta, mutta ensimmäinen kertoi pojan olevan pelkästään sokea. Toinen viestitti ihmisille, kuinka onnekkaita he olivat, etteivät he itse olleet sokeita.
Oliko siis ihme, että toinen teksti oli paljon tehokkaampi?
Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on. Ole luova. Kokeile uusia asioita.
Ajattele eri tavoin ja myönteisesti. Nauti päivästä kiitollisin mielin.
Tuntematon
Mukavaa juhannusta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Hyvä teksti! Ajatuksia herättävä. Hyvää juhannusaikaa sinne myös:)
VastaaPoistaHyvää Juhannusta! Niin, kun oikein ajatellaan, ihminen voi olla monella tavoin sokea...
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Mukavaa Juhannusta Marumummelille!
VastaaPoista