tiistai 1. heinäkuuta 2014

Selekäranka

Jo vain mukavasti on alakanu loma. Tännään ollu niin lämmin kesäpäivä että pääsin partsille aurinkoon lämmittelleen ja nautiskelleen kesästä. Tietysti sukkapuikot oli mukana, jottei ny ihan jouten viitti löhötä. :)
Vaan siinäpä aurinkotuolisa istuskellesa ja mietiskellesä asijoita, nousi ykskaks ajatuksiin eräs rukkoushetki.
En muista oonkohan josaki postauksesani siitä kirijottanu, voi olla että oon, mut olipa niin tai näin, nyt siitä kirijotan ku nousi niin voimakkaasti mieleen. Ehkäpä siinä on jotakin jollekkin lukijalleni, ken tietää.

Rukoushetki oli jatkunu jo jonkin aikaa, ja huomasin errään naisen seisovan parin ihimisen eesä, jotka rukkoilivat yhesä naisen kans. Tilannetta seuratessani näin ku naisen taakse, hieman hänen  yläpuolelleen ilimesty kuva selekärangasta. Selekäranka oli pahoin lyyhistynyt ja luhistunut.
Rukkoukseni keskellä tuumin tuota näkyä ja mietin että onkohan tuolla naisella jonkulainen selkävamma. Koin että mun tulis mennä naisen luo ja kertua hälle mitä näin.

Ihan eka ajatuksena oli että enpä taija mennä, outo ihiminen. Ja ellei hänellä oo ees mitään sellasta ongelmaa mitä mulle näytettiin, niin aika nolo tilanne. Kuitenkaan se kuva ei jättäny mua rauhaan. Hetkeä myöhemmin etin kyseisen naisen, rohkaisin mieleni ja menin hänen tykönsä.
Istahin naisen viereen, kerroin hänelle mitä olin nähnyt, rohkenin vielä kysyä että onko hänellä kenties selkänsä kanssa ongelmia. Nainen kahto mua silimiin ja sano; - ei mulla oo selekäni kans mittään ongelmia.

Siinä vaiheesa musta tuntu että joopa joo, tämäpä juttu olikin sitte ihan " väärä hälytys", olin just nousemasa seisomaan lähtiäkseni omalle paikalleni ku nainen sano:
- On kyse minun henkisestä selekärangastani, se on ihan luhistumaisillaan.

Jäin naisen vierelle istummaan ja kuuntelemmaan mitä hän kertoi omasta elämästään pienen pienen pätkän.

Lopuksi yhesä rukkoilimme ja pyysimme, että Hengen voima koskettais, vahavistais ja korijais luhistunneen selekärangan. 

Onko sun selekärankasi luhistumaisillaan? Onko elämässäsi asijoita jotka tuntuu niin raskaille ja painaville, että niitten alle meinaa väkisten lyyhistyä?
Sama neuvo sulle kuin tuolle naisellekkin. Käänny Jumalan puoleen. Etsi häntä sydämestäsi, anna hänen tulla elämäsi herraksi, joka voi muuttaa mahottomat mahollisiksi.

Aurinkoista kesäpäivää ja siunausta sulle!

1 kommentti:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...