Tunturielämys

Tule kanssani tunturille,

tule kauaksi katsomaan!

Tule suomaan silmäsi sille,

mitä eteesi aukaistaan.

Kun on, kuni taivahan kaari

jo lähemmä laskenut ois

ja tunturi tää kuni saari

meren helmassa hekumois.

Niin kaukana kaiken ranta

siniäärinä siintää noin.

Alas jäänyt se ahdas panta

- lähitienoo, min tiukkuutta koin.

Yhää aukeepi uudet aavat,

yhä väljyyttä tuulien tien -

Ja ne kasvavat, suuremmiks saavat,

vain ihminen itse on pien.

Kuin huuta ja hulluksi tulla

on mieli mun mitättömän.

Oi, Armias, tekosi sulla

tuo julki Sun - Tekijän.

Minä kuuntelen, katselen siinä,

siinä häilyvä hiljennyn

ja tuokioina mä niinä

koen taas Sulta käsittelyn.

Kyllä kannatti, tunturi , tulla

kiviriuttoja kiivetä niin.

Kun painoja pois olis mulla

niin paljon se palkittiin.

Kuin lapsi mä laajemmalle

sain astua itsestäin.

Omat ympyrät pois, pakosalle,

minä uusia aloja näin.

- Weli Pölkki 1957 -