Juna, linkkuri, juna

Torstaina lähti juna Zagrepin asemalta kello 14:36 , mukanaan nelijä matkalaista  joittenka päämääränä oli päästä illaksi Budapestiin, Keletin asemalle.
 Hyvisä ajoin ennen junan lähtyä, matkalaiset saapuivat asemalle tarkistaakseen junan lähtöajan, ja löytääkseen oikijan raiteen.

 Lähtevien junien informaatiotaulu näytti, että juna lähtee raiteelta 2, 2a, raije oli helppo löytää, sinne ku oli opasteviitta joka johti matkalaiset tunnelin kautta toiselle puolen eka raijetta.

 Juna oliki jo asemalla valmiina, joten sen tulua ei tarvinnu odotella, vaan sen lähtyä mihin oli vielä reilu puoli tuntia aikaa.
 Sattupa siinä istummaaan yks mies penkillä, ootellen kai kans junan lähtyä, kokki vielä kysäs mieheltä, että onko viereinen juna menosa Budapestiin. No eihän se ollu. Mies viittoili ystävällisesti ja selitti selvästi, että meijän tullee mennä etteepäin, sielä on toinen juna joka lähtee oikijaan suuntaan.

 Niihin siellä oli juna, jonka yläpuolella oli kyltti missä merkintä 2a.
 Ei sitä pieni ihiminen voi aina heti tajuta, eikä ymmärtää, että samalta raiteelta saattaapi lähtiä kaks junnaa samaan aikaan ja eri suuntiin.
 Kiipesimme junnaan ja valloitettiin yks tyhyjä hytti, siinä toivosa että saahaan istua koko matka samoilla paikoilla. Tulomatkalla konnari passitti meijät heti toiseen paikkaan, just ku olimma saaneet hyvät istumapaikat varatuksi. Ehkä siihen vaunuun olis pitäny olla paikkaliput, eikä meillä ollu ja sen takia meijät siirrettiin. Tähän millä ny reissattiin, ei paikkalippuja ees myyty.  Joten siltä osin aika turvallisin mielen voitiin olettaa, ettei meille tuu paikan vaihtua.
 Mutta varmaksihan sitä ei tiijä vasta sitten ku konnari käy oviaukolla.

 Gyekenyesin asemalla juna pysähty pikkusen pitemmäksi aikaa. Junnaan nousi muutama Kroatialainen polliisi, jotka tarkistivat matkalaisten passit.

Polliisi hymmyili nätisti kahtoessaan passiani, tunnisti kaiketi että sama mummeli kuvassa mitä penkillä. Minähän hymmyilin tietysti takasin ja kiittelin ihan suomeksi.

Reilu nelijä tuntia oli tehty matkaa, ku konnari tuli ovelle selevittäen kauhiasti jotaki, eikä me tajuttu höykäsenpölläystä mistä mahto olla kyse. Yritimmä lontooksi kysyä mitä hän yrittää sanua, mutta mies ei ymmärtäny lontoota yhtään sen paremmin ku me unkaria. Mies vaihto kielen saksaksi, vaan siitäkään ei ollu mittään hyötyä. Viimmen hän sai sanotuksi, bas,nekst teissön. Sehän me tajuttiin, seuraavalta asemalta matka jatkuuki sitte linkkurilla. Mies kai selitti miksi välillä pittää linkkurilla mennä, vaan meille se jäi epäselväksi. Ihte aattelin, että tais syynä olla joku raijerikko asemien välillä,tai halusivatkohan muuten vaan matkaajille näyttää maaseutua.:)

Kiskorpadista matka linkkurilla Dombovariin kesti reilun tunnin. Linkkurisa oli jonkulainen ilmastointi, tai siis pieni sääjettävisä oleva tuuletusräppänä, jokkaisen matkalaisen pään yläpuolella. Siitä huolimatta matka oli läkähyttävän kuuma ja hikinen...huh..huh..

Dombovarista loppumatka istuttiin taas junan hytisä, lämpymäsä sellasessa, ilmastointi ei pelannut kunnolla. Tuuletusta kuitenki saatiin, ku vuoronperrään liehutettiin ja heilutettiin käsilaukusta löytämälläni ristikkolehellä eestakasi. Oliki aika hyvä ja toimiva systeemi.

Aurinko ehti jo laskemmaan ennenkuin me päästiin pääteasemalle. Pimijä tuli aika äkkiä auringon painuesa pois näkyvistä, vaikkei kello ollut vasta ku 21:15 junan tullessa Keletiin. Aahh..ihana viliponen tuuli puhalsi vasten naamaa, ku päästiin ulos tukalasta vaunusta.
 Majapaikka oli parin kavunkuluman pääsä, osattiin sinne ihan hyvin. Tällä kertaa asunnon yleisilme ei ollut niin hyvä ja hieno mitä eellisesä,mutta matkalaisethan ossaa soppeutua ja tyytyä oloihin ku oloihin.