Kotona taas

Niin mukavaa kun se onkin olla reissus, niin on se aina ihanaa ja mukavaa tulla kotiakkin. Sunnuntaita vasten yöllä oli kone Helsinki-Vantaa lentokentällä, siitä taksilla pojan asunolle. Pojalta oli jo aikasemmin lauantai aamupäivästä tullu tekstari että he ite eivät oo kotosalla vaan aamulla oli tullu lähtö laitokselle. Olihan vauvan laskettuaika jo ylittyny reilusti että johan se olikin aika syntyä.
Lauantai päivähän olikin sitte yhtä jännäämistä ja tekstarin oottamista että millo tullee viesti, nyt on syntyny.

Meijän lento Toulousesta lähti lauantaina 17.05, hotellihuone piti luovuttaa 10.00, joten jäi jokunen tunti aikaa ootella koneen lähtemistä.
 Samasa hotellisa oli yks suomalainen kaveri viikon lommaa viettämäsä. Sattu viikolla sammaan aikaan saunaa ja tuli siinä seleville että hän on samalla lennolla  lähösä takasin mitä mekin.
Mies oli jo aamusella respas oottelemas kun me sinne mentiin. Siinä hetken aikaa jutusteltiin ja suunniteltiin miten tehtäsiin. Jätetäänkö tavarat hotellille ja mennään kaupungille pariksi tunniksi kahtelleen ja tullaan sitte hakemaan tavarat ja mennään lentokentälle. Toinen vaihtoehto oli että tilataan taksi ja ajetaan suoraan lentokentälle ja ootellaan sielä se nelisen tuntia. Kellään ei oikeen ollu suuria hinkuja lähtiä kaupungille, eikä ilimakaan ollu perin houkutteleva kun välillä pientä tihkusajetta ripisteli. Joten päädyttiin siihen että ajamma lentokentälle.
Lentokentällä aika meni kutakuinkin nopijasti miehet jutteli keskenään minä tein kirjontatyötäni, jonka olin varannu reissuun sajepäiviä varten. :)
Just ku olitiin istuttu koneeseen ja kännyköitä oltiin sammuttelemasa tuli viesti. Poika syntynyt, reilu kolome kilonen, 52cm pitkä. Äiti ja poika voivat hyvin! Ei menny kauaa kun tuli eka kuvakin naperosta. Aivan ihana tummatukkaanen nassikka. Olihan helepotus kun kaikki oli ohi ja perhe voi hyvin.

Lento Toulousesta Amsterdamiin kesti parisen tuntia. Amsterdamis piti ootella tunteroien ja siitä sitte leno Hesaan parisen tuntia. Kello tais olla aika tarkkaan yks yöllä kun oltiin poijan talon oven takana matkalaukkujemme kans. Onneksi oli muistanu laittaa meille avaimen oven ulukopuolelle.
Kyllä tuntu hyvältä päästä vaakatassoon petille..aahh..uni maitto.

Sunnuntai aamupäivä valakeni, ei aurinkoisena mut puolipilivisen ja sateisen välimaatosa. Keittelimmä siinä aamukahavit ja hoideltiin talon karvasinta asukkia Pullaa, sellaen harmaanmustan kirijava lyttynenäen pallonpyöreä kissu. ) Sanoin Pullalle, että saapa nähä millasen reaktion saat kun taloon tuleekin pikkumies joka pitää omaa kitinäänsä, etkä sinä olekkaan ykkönen jota hoidetaan. Pikku napero kun vie isän ja äidin huomion ihan täysin. Ei saa sun sitte alakaa kovin mustasukkaseksi vaan ihan sopeutua uuteen tulokkaaseen kiltisti. Pulla tuntu ymmärtävän täysin mistä oli kyse kun kurnahteli ja hyrräs tyytyväisenä. :)

Hyvin oli synnytys ajotettu kun ehittiin käydä sunnintaina vielä poikaa kattomassakin laitoksella. Olivat saaneeet heti perhehuoneen jossa tilaa olla. Meillähän meni pari tuntia sielä ollesa kun piti naperua ihastella. Se on nykyään hieno juttu että vanhemmat saa heti vauvan sammaan huoneeseen. Siinäpä se syntyy isällekkin heti kontaktia vauvaan kun saa hoitaa ja pestä. Ihan toista jos vauva ois jossain toisaalla ja hoitajat sitä hoitelis. Oli mukava kattoo onnellista ja tyytyväistä nuorta perhettä. Ihan siinä tippa tuli silimään.

Kyllä se uuden elämän alku on aina yhtä suuri ihme.

Eipä parempaa päätöstä lomareissulle olis olemassakaan kun tällänen.

Maanantai aamulla kymmenen koneella kohti pohojosta, vesisateeseen ja tuuleen. Ja nyt kun tätä täsä tiistai aamupäivällä naputtelen niin ulukona sataa ja tuulee. Lämpömittari näytti +11, että sellasta kessää se täälä pohojoses.

Mutta, eipä mittään, kyllä se vielä poudaksi muuttuu ja saahaan aurinkookin, juhannus kun ei oo vielä ohi.

Mukavaa päivää!