Juhannus

Siihen aikaan kun olin koululainen meillä kotona ruukattiin tehä juhannukseksi suursiivous. Varsinki niinä vuosina ku sitä alako olla murkkuikänen sai siivota vanahan puolen tai aitan misä sai sitte nukkua kesän. Aitta oli hieman hankala nukkumapaikka ku sielä oli hiiriä alakerrasa. Ei mua ite hiiret haitanneet mutta se rapina kun ne liikku. Se kun oli ihan sellanen aitta että alakerras oli jyvälaarit, yläkerrasa sitte tillaa tehä kesäkämppä. Hiiret viihty hyvin laareisa niisä kun aina jotakin sapuskaa saatavilla.
Yläkerrasa oli pikkunen ikkunaluukku jota pysty pitämään auki että pysty välillä vähä tuulettaan.

Vanahalla puolen oli sitte ihan makkuukammari ja kunnon ikkunat. Yks kesä innostun vähä tekkeen remonttia. Hain sanomalehtiä ja tapettiliisteriä että saan " tapetoija " seinät ku niis oli moenmoista kolua ja reikää. Sainhan mää ne sanomalehet jotenkuten seinillä pysymään. :)
Eihän ne harmajat sanomalehet kovin kivan näkösiä olleetkaan joten päätin maalata seinät. Kävin kysymäs iskältä ( niin muistelen että kysyin ) tai hainko ihan omin luvin autotallista muutaman litran maalipurkin ja vetelin maalit seinään. Kamalan väristä viherijää maalia. Ei ruohon vihreetä, ei sammaleen eikä minkään muunkaan luonnosa olevan vihireensävyn väristä, vaan keinotekosen väristä viherijää pikkasen turkoosiin vivahtavaa.

On muutes vieläki samat maaalit kammarin seinällä. Ei tästä kovin montaa vuotta oo kun kävin kotopaikalla velipojalla kyläs, niin kurkkasin vanahalle puolellekkin miltä se vuosien jäläkeen näyttää. Ei sinne ennään kukkaan kesäkämppää tee. Ihan hyvää varastotilaahan sielä kyllä on, kaikenlaista roinaa näytti sinne kertyneen.

Niii, tehtiihän se suursiivous siihenkin taloon missä talavetkin asuttiin. Kaikki petivaatteeet raahattiin pihalle, vaatekaapeista hengarivaatteet kuskattiin  pyykkinarulle tuulettummaan. Kangaspäällysteiset tuolit ja sohova kans pihalle, ne harijattiin ja  hakattiin mattopiiskalla kunnolla. Huoneet kun oli lähes tyhyjennetty, hajettiin mehtän reunasta reilun kokonen koivuluuta jolla huiskittiin seinät, nurkat ja katto. Tulihan siitä hyvä tuoksu talloon, mut tuli niistä koivuista kauhee moskakin lattialle.
Luutalla vaan lakasemmaan lattiat tai olikohan meillä jo siihen aikaan imuri olemas? No, sama se miten se lattia siivottiin, mut puhasta tuli kuitenkin. Ikkunat pestiin ja laitettiin kesäverhot paikalleen. Sitte taas rahtaamaan kaikki kamppeet ulukua sisälle, siinä vaiheesa oli hyvä vaihtaa huonekalujen järijestystä niin saatiin uus ilime olohuoneeseen.

Isä kävi juhannukseksi hakemas koivuja joista hän teki koivukujan portaitten etteen , joskus laitettiin parikeinun ympärillekkin koivuista " maja". Limukkakori kuulu juhannukseen ja siinä piti aina olla muutaa pullo pommakkia, mun ehoton suosikki. Toinen juttu mikä kuulu aina lapsuuden juhannuksiin, jota syötiin niin että napa rutisi oli punanen hera. Juustokeitoksihan sitä muualla kai sanotaan, mutta meillä syötiin herraa reilusti sokerilla maustettuna. Äiti sen keitteli isosa kattilasa, mieluiten ternimaijosta jos sellasta sattu olla saatavilla, siitä se kaikista parasta tullee. Mut jos ei ternimaitua ollu nii sitte ihan tavalllisesta lehemän maijosta.

Punanen herahan syntyy ku keitettään maitua johon on lisätty joukkoon juustoklönttejä. Klöntit syntyy kun lämpöseen maitoon lisätään maijonjuoksutinta jolloin juustomassa ja hera saahaan erilleen toisistaan. Juoksettunneen maijon voi halutessaan siiviöijä jolloin juustomassa jää siivilään tai juustomassasta voi pikku kauhalla nostella  klönttejä suoraan kiehuvan maijon joukkoon. Herraa keitettään monta tuntia miejolla lämmöllä, aika hyvä merkki on se kun liemi alakaa olla punertavvaa. Valamiiseen herraan lisätään suolaa sopivasti, syöjesä siihen sitte laitettaan rutkasti sokeria, jos tykkää. :)

Punanen hera on ruokana sellanen että sen ulkonäkö hämmää enskertalaisen syöjän totaalisesti. Niin epämiellyttävän näköstä soppaa ei oo ihan heleppo ees maistaa saatikka syyä pari lautasellista yhteen mennoon. Mutta kun kerran on maistanu siihen voi jäähä koukkuun kerrasta. )

Yks kesä ku olimma  juhannuken aikoihin vanahempieni luona käymäs, sinne tuli sitte meiijän tuttava perhe myös meitä tapaamaan. Äitee tarijosi vieraille punasta herraa, juhannusherkkua.:) Hyvät oli vieraitten ilimeet ku eka kertaa elämässään kattovat jäläkiruokakulhoon misä herraa oli. Hera kun jäähtyy, niin siiehn pinnale syntyy pienoen rasvakerros, mikä ei kauheesti syönti-intua herätä. Sitte liemen joukousta pilkisteli juustoklönttejä jotka eivät todellakaan ole kovin herkullisen näkösiä. Ystävällisesti vieraat kieltäytyivät herraa syömästä, rouva tais maistaa, mies ei teheny ees sitä.
Jäläkeen päin mies kerto; "Kyllä multa meni ruokahalu kerralla kun sitä soppaa kahtelin. Sehän oli sen näköstä kuin ois kitarisanpalasia uinu jossain kuraliemesä. Tai voishan niitä juustopalasia verrata vaikka pesusieneen, ihan saman värisiä ja näkösiä kuin kouluaikanen liitutaulun pesusieni. "

Että eipä sitä voi muuta todeta kuin että makuasioista ei voi kiistellä, mut ihan hyyvvää se punanen hera on. :)

Tänä juhannuksena ei syyvä herraa, eikä oo pommakkia, eikä koivukujia. Tänä juhannuksena on tunturimökki jonne tästä lähetään ajelemmaan muutaman tunnin päästä. Erikoinen juhannus meille siltä osin, että taitaa olla lähes kakskytvuotta menny siten, että juhanusta ollaan oltu viettämäs Keuruulla kesäjuhlilla. Viimeset kymmenen vuotta luonasteltalla vapaaehtoistyösä esimiehen hommia hoidellen. Todella mukava paikka ollut palvella. Siinä kun näki suuret määrät ihimisiä ku he tulivat teltalle syömään. Homma oli vapaata ja jäi ommaa aikaa illasta sitte kierrellä ja katella juhula-aluetta, sekä osallistua tilaisuuksiin mitä oli tarjolla.

Vaihtelu virkistää jopa juhannuksen vieton suhteen. :)

Oikein mukavaa ja lepposta juhannusta!