Virkattu tunika

 Aina löytyy pieni hetki käsi töitten tekkoon. Lankoja kertyy, jää jämiä joista ei aina oikeen tiijä mitä tekis. Nyt virkkasin kirijavan tunikan.

Veljien tytön päällä näin tuolla mallilla tehyn tunikan. Kaivoin mallin essiin ja siitähän se lähti. Vähä kerrallaan, kierros kierrokselta, kunnes oli viimesen silimukan aika. Ei se ihan tasan tarkkaan mallin ohojeen mukanen tullu, mutta eipä se haittaa. Pääasia, että pyssyy koosa ja mahtu päälle. Langat oli vahavuueltaan erilaisia, mikä antaa mukavaa ilimettä työhön. Värit on mitä sattu lanka pussin pohojalta löytymmään. Ei oo elämä mustavalakosta. 🙂

Kesä

 No ny se on, kesä. Lämmintä riittää ja itikoita piisaa, mutta ei valiteta, ne kuuluu kessään. Viikonloppu meni rippijuhulia viettäisä, lastenlapsista ensimmäinen niitä juhuli. Voi, miten se tuo aika menneeki nopijaa. Vastahan tyttö oli taapero ja kahteli elämää mukelon silimin, tännään kahtellee nuoren naisen silimin. 

Tyttö oli niin innoissaan ku huomas, että on kasvanu mummusta yli, melekeen sentti pittuuserua, ohan se jo jotaki. 🙂

Tännään ajellaan kotija ja saahaan pari tyttyä kyytiin, lähtevät viikoksi mummulaan. Hyvä, hyvä, saan kukankastelijoita ku oo  päivät töisä. Yks shoppailupäivä mahutettaan tulevaan viikkoon, pittäähän sitä vähä päästä hurvittelemaan. Ja jos sää sallii, niin yks iltapäivä meren rannalla ois mukava viettää. 

Näillä mennään ja kahtotaan mitä päivät tuo tullessaan. 

Sajepäivä

 Toissapäivänä alako ripottelleen vettä ja sitäpä jatkuu vielä tännäänki. Tervetulluttahan se tuo vesi on, luonto tykkää, mutta muuten ei oo nukavaa, ku keli on viliponen.  Eilen ehin pikku hetken olla satteen välisä kartanolla. Levittelin kariketta kukkapenkkeihin. 

Hommattiin semmonene risusilippuri. Aika kätevä vekotin ku ei survo syöttöaukkua liijan täyteen.  Tontilla kyllä risukkua riittää, kunhan on sopivaa aikaa ja keliä niin saan katetta lissää ja levittää pensaittenki alle. 

Viikonlopuksi on kuulemma luvattu lämmintä, lähes parikymmentä astetta. Kyllä se kesä tullee. 

Soilikki

 Yks mielikukistani on Soilikki, kiitollinen kukkija ku alkuun pääsee. Taisin saaha viimme vuonna äitienpäiväksi kaksnaamasen soilikin. Jaoin se pari viikkua sitte ja ny pukkaa kukkaa innolla. 

Jos jotakuta sattuu kiinnostaan lajike, niin se on  StreptOrchids, jatko mikä tuosa lopusa lukkee mennee näin, Streptocarpus hybridis, special collection, suomennettuna siis Soilikki. 🙂

Oikein mukavaa viikonloppua ja kesän oottelua!

Kasvun aikaa

 Kevät tuo vihreyttä tuppaan. Muutamia tomatin taimia on taas laitettu kasvammaan, ensimmäiset puskee jo kukannuppuja. Kasvihuone on vielä putsaamatta, ku ilimat on ollu vähä liijan viliposet siihen touhuun, vaan eiköhän se tästä muutaman viikon sisällä lämpene. Siihen saakka taimet saa tyytyä valohoitoon tuvan akkunalla.

Viime kesän samettiruusut kukki hienosti. Otin niistä siemeniä talteen ja laiton multaan. Ihan mukavasti itivät.

Nelijästä daalijan mukulasta kaks on noussu pintaan. Oiskohan ne ollu parisen viikkua mullasa enneku mittään elämän merkkiä tuli näkyviin. Mielenkiintosta nähä mitä näistä tullee. 

Mustasilimäsusannan taimet kasvaa vauhilla. Vielä en tiijä laitanko ne amppeliin vai talon seinustalle, misä se saa kasvaa ja nousta ritilän ympärille. 

Siementen kylyväminen ja taimien kasvu on aika hyvä vertauskuva uskosta. Jumalan sana kylyvettään syvämmeen ja sieläpä se sitte ajan kuluesa ittää, jos on ittääkseen. Saattahan siinä käyvä niinki, että kylyvetty sanansiemen tipahtaa semmoseen kasvualustaan ettei se pääse ittään, siinä tappauksesa siemen kuivuu ja kuolee, eikä siitä synny uutta elämää. Mutta silllo, ku siemenellä on hyvä kasvupohoja, syvämmen maaperä on muokattu ja vastaaanottavainen, sillo siemen ittää ja alakaa kasvammaan. Usko kasvaa ja vahavistuu ja tuottaa myös satua, sillo ollaa kiinni elämän ytimesä. 

Pääsiäinen, maailman mullistavin juttu

 Niin, jos on hetki aikaa pysähtyä aattelleen, niin pääsijäinenhän on maailman mullistavin juttu. Että yhen miehen, Jeesuksen, tuskallinen kuolema ristillä sai aikaan sen, että synnin ja kuoleman valta voitettiin. Jotaki yliluonnollista siinä tapahtu ja ristin tapahtumien seuraamukset näkkyy vielä tänäki päivänä maailmasa ja ihimisten elämäsä. Pääsijäinenhän julistaa sitä sanomaa, että Jeesus Kristus on ylösnoussut. Hän ei jäänyt hautaan vaan nousi ylös ja valamisti meille tien taivaaseen. Sitä vartenhan Hän synty, eli ja kuoli jotta meillä on pääsy ijänkaikkisseen elämään. Jokkainen joka tahtoo, tulukoon tuon ristin miehen tykö. Hän ottaa avosylin vastaan ja luo uutta. Mistäpä voit tietää mitä mullistavvaa voi sunki elämäsä tapahtua ku hänet kohtaat.

Hyvvää Pääsijäistä!

Eva Solon uus takki

 Eva Solo, sannooko tuo nimi sulle mittään? No eipä se välttämättä sano, ellei nimmeen oo törmänny netisä käyvessään. Muutama vuosi sitte vaari törmös kirpparilla Eva Solon kahavipulloon ja sehän piti ottaa mukkaan, hinta oli muutaman euron. Ja mikä keitin! Heleppo käyttää ja tullee hyvä kahavi. Pullosa on sihtiosa joka otetaan pois, laitettaan pöönät pulloon, kaajetaan kuuma vesi päälle ja sihti paikalleen. Annetaan ässehtiä hetken aikaa ja juuvaan kahavi poijes. Pullolla on yllään " vetskaritakki", pittää kahavin lämpymänä pitemmän aikaa. Sattu löytymmään sopivan kokonen kahavipannun kansiki jonka voi laittaa sihtin päälle, nii ei pääse höyryt ulos yläpäästä. Hyvä keitin.

Oiskohan siitä reilu viikko, ku vaari käväs paikallisella kirpparilla ja sielähän oli ollu Eva Solo. Uus Eva Solo tuotiin kotija. Tämä uus oli ihan alakuperäsesä pakkausloojasa ja sen perusteella tarkotettu kylymien juomien tarijoilemisseen. Uus on pikkusen isompi mitä vanaha Solo. Eipä meillä taija nuita kylymiä juomia kovin tulla tuohon tehtyä, mehukannuja ku on jo muutama kaapisa. Mutta kahavin keittopullona tuota tullee varmasti käytettyä. Uuvesa pullosa ei oo sihtiä, mutta vanahan pullon sihti passaa hyvin. Eikä uuvella pullolla oo takkia, joten se asija täyty korijata, jotta saahaan kahavi pyssyyn lämpymänä.

Jämälangoille tuli käyttyä. Virkkasin Eva Sololle " villatakin". Käytösähän sen sitte huomaa toimiiko villataki, tosin ei taija olla yhtä tekohas ku vetskaritakki, tai mistäpä tuon etukätteen tietää.