Kevät tuo vihreyttä tuppaan. Muutamia tomatin taimia on taas laitettu kasvammaan, ensimmäiset puskee jo kukannuppuja. Kasvihuone on vielä putsaamatta, ku ilimat on ollu vähä liijan viliposet siihen touhuun, vaan eiköhän se tästä muutaman viikon sisällä lämpene. Siihen saakka taimet saa tyytyä valohoitoon tuvan akkunalla.
Viime kesän samettiruusut kukki hienosti. Otin niistä siemeniä talteen ja laiton multaan. Ihan mukavasti itivät.
Nelijästä daalijan mukulasta kaks on noussu pintaan. Oiskohan ne ollu parisen viikkua mullasa enneku mittään elämän merkkiä tuli näkyviin. Mielenkiintosta nähä mitä näistä tullee.
Mustasilimäsusannan taimet kasvaa vauhilla. Vielä en tiijä laitanko ne amppeliin vai talon seinustalle, misä se saa kasvaa ja nousta ritilän ympärille.
Siementen kylyväminen ja taimien kasvu on aika hyvä vertauskuva uskosta. Jumalan sana kylyvettään syvämmeen ja sieläpä se sitte ajan kuluesa ittää, jos on ittääkseen. Saattahan siinä käyvä niinki, että kylyvetty sanansiemen tipahtaa semmoseen kasvualustaan ettei se pääse ittään, siinä tappauksesa siemen kuivuu ja kuolee, eikä siitä synny uutta elämää. Mutta silllo, ku siemenellä on hyvä kasvupohoja, syvämmen maaperä on muokattu ja vastaaanottavainen, sillo siemen ittää ja alakaa kasvammaan. Usko kasvaa ja vahavistuu ja tuottaa myös satua, sillo ollaa kiinni elämän ytimesä.
Siellä on jo kevät mallillaan, täällä sataa ja lumi sulaa, mitä tuli aika paljon vielä pari päivää sitten. Muutenkin on märkää niin vähän tylsää.
VastaaPoista