Napapiirillä

Hääpäivän kunniaksi ajeltiin vieraitten kans kahtommaan Napapiirin hyörinää.
 Ohan se melekonen tursitirysä.
Kaiken maailman tilipehöörää ja krääsää hyllyt täynnä, suurin osa made in Kiina. Kai se ite joulupukkiki välillä tuotu ulukomailta saakka että menis ihan täydestä ja oikijasta pukista.

Tämä ukko oli kyllä aika aijon näkönen. Liekkö ollu paikallinen lumenveistäjä joka pallojen pinnat tasotellu?

Hyvvää ja Onnellista Uutta Vuotta!

Onnistuhan se

Siinäpä se kokin toivoma paholaisen kakku sitte on. Tottahan tuota on mukava mussuttaa hääpäivänä. :)

Kakun ohoje löytyy marraskuun osastolta isäinpäivä jos haluaapi tietää miten kakku tehhään.

Pakastaa

Kylläpä oli mukava tunne aamulla ku astu ulos uluko-ovesta. Naamalle kävi pikkane vinkka ja heti tunsi että ilimahan on pakastummaan päin. Niihän se oli. Töistä ku ajelin kotia iltasella kuuven jäläkeen niin auton mittari näytti -15 astetta. Että tosi se on, meille tuli ihan oikia talavi. :)

Pikkusen pittää huomenis aamusella leipasta limppuja ku kaikki mitä leivottiin enne joulua tuli jaetuksi tuttaville. On tulosa vieraita viikonlopuksi nii mukava tarijota joululimppua sapuskan kans ku on kerran joulunaika vielä käsillä. Kokki halus itelleen paholaisenkakun hääpäiväksi, lupasin tehä semmosenki.
En tiiä mistä kakku saanu tuommosen nimen , visisiin siitä ku kakkuun tuleva mustaherukkarahkakermahyytlö on väriltään semmosta punasenruskijanvioletinkukertavvaa. Kakun kuorrutus on tummasta suklaasta että kokonaisvaikutelma ulukonävön shteen on vähä semmonen synkän tummahko.
Mutta eipä anneta sen vaikuttaa makuhermoihin, vaan kakku maistuu palijo paremmalta mille se näyttää.
Jos muistan nii otan kuvan kakusta. Mikäli saan kuvan siirrettyä konneelle nii laitan sen sitte näkösälle.

Nimittäin kännykän kuvan siirtosysteemi toimii perin katkeilevasti ja epämääräsesti. Ei silllo ku mää haluan ja tarvisin se toimivan, vaan ihan millo se ny vaan sattuu yhistään yhteyven. Eli ihan kaikki ei oo kohallaan vieläkään vaikka asensin kännyyn uuven ohojelman.
Enkäpä oo muistanu sitäkään tarkistaa onko takuu vielä voimasa. Sepä pittäki muistaa tehä ja käyvä sitte liikkeesä mikäli siinä on takkuuaikaa jälellä. Kai ne sielä osaa sanua mitä sille voi tehä? Tai sitte ne kylymän viileesti ehotta ostammaan uuven puhelimen.:)

Mutta tämmöstä tänne.

Mukavaa huomista päivää ja Hyvvää Uutta Vuotta!

Aatto

Rauhallista Joulua

ja

Onnellista Uutta Vuotta

Sattumaa....johtatusta...hyvvää tuuria...

Käytiin täs yks aamupäivä kirpparilla ku on menny usseempi viikko ettei oo käyty. Mulla oli ajatuksena kahtella talavikenkiä jos sattus löytymmään uuvet ja käyttämättömät.
Olihan sielä kenkiä usiammallakin myyntipöyvällä mut ei oikeen sellasia tuntunu tulevan vastaan mitkä ois kiinnostanu. Melekeen ehin kaikki hyllyköt kierrellä ku yks kaks nappas silimään mustat nilikkurit.
Kengät oli tosi siistit, pohojas ei merkkiäkään että niillä ois kävelty joten ei siinä auttanu muu ku riisua kengät jalasta ja sovittaa mahtaasko nilikkurit sopia jalakaan. Jo vain, nehän sopi ku lasikenkä Tuhkimolle.
Kahtoin pohojasta merkkiä, Gabor, ei sano mittään, aattelin että taitaa olla joku mittääntekemätön valamistaja. Sillä ei ny sillaitte oo merkitystäkkään ku kengillä hintaa 3 €, ihan sama kestääkö ne yhen talaven tai kaks, mut uuvet ovat ja tuntuvat jalasa ihan mukavalle.
Mittään muuta ei kirpparilta  sitte lähtenykkään mukkaan.

Kotia ku päästiin nii kokki aukas netin ja päätti kahtoo sieltä löytyyskö tuollasta valamistaijjaa. No löytyhän sieltä. Jo oli ilime mullaki vähä yllättyny ku menin kahtomaan netistä Gaborin tuotteita. Huh huh sentään, kenkiä joka lähtöön ja hinnat kohtalaisen korkeet.
Lähes samanlaiset nilikkurit mitä ostin, pikkusen erilainen koristus ja korko korkeempi maksovat 99€ tarijoushinnalla. 

Ihan mua hymyilytti ja tuli kiitosmieli kolomen euron nilikkureista. :)

Sana sunnuntaille

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me

katselimme häen kirkkautansa,

senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä,

ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:14

Tietäjät lähti kerran Kuninkaan etsintään,

oppaanaan kirkas tähti, ennustus mielessään.

Tähti heitä johdatti vieden luokse Jeesuksen

matkan päässä löysivät het Kuninkaan taivaisen.

Joulutähti tuikkeellaan,

jälleen meitä muistuttaa.

Kuinka Isä taivaallinen,

rakastaa maailmaa.

Iloiten luona seimen tietäjät polvistui,

vaellus pitkä öinen juhlaksi huipentui.

Lahja-arkut aukaistiin, talli täyttyi riemulla

päälle maan kun Jumala näin lähetti Poikansa.

Joulutähti tuikkeellaan,

jälleen meitä muistuttaa.

Kuinka Isä taivaallinen,

rakastaa maailmaa.

Tänäänkin niin kuin ennen, Jumala vakuuttaa,

lupaus joulun Herran vieläkin julistaa.

Etsikää niin löydätte, pyytävälle annetaan

Jeesus Kristus hän lahjallaan avasi taivaanmaan.

Joulutähti tuikkeellaan,

jälleen meitä muistuttaa.

Kuinka Isä taivaallinen,

rakastaa maailmaa.

Siunausta Jouluusi!

Se oli hilikulla...

Nimittäin se etten löytäny ihteeni auton kans mettähallituksen puolelta lumikinoksesta.
Lähin puolen päivän aikoihin työpaikasta ajeleen kotia ja siinä soittaa kilahutin kokille että laittas mulle paistinannulle pari kananmunnaa paistummaan että ehtisin syyvä pikasesti kun oli varttitunti aikaa, sitte jo ehtiä seuraavalle työmaalle.
Mulla oli kännykkä siinä vielä käjesä  ja laiton sitä takasi taskuun ku  yks kaks hokasin että tulleeki risteys etteen josta mun pittää kääntyä oikijalle. Sammaan aikaan tullee auto just sieltä oikeelta puolen ja se kääntyypi vasemmalle, eli just sille tielle mitä mää oon ajamas. Autoilija ottaa semmosen pikkasen lyhyenlaisen käänteen ja aijaa pikkusen niinku mun kaistalla ja mulla taas vauhtia vähä turhan palijo.
Kerkesin jo aatella että taatusti kolahtaa tuon auton takaovveen ku tullee nuin lähelle. Oiskohan ollu 30-40 senttiä väliä ku toisen auton perä meni mun auonkeulan ohitte. Oli se hilikulla.

Seuraavasa hetkesä tajusin että roomsterihan on menosa kohti lumikinosta että täsähän  joutuu ny ihan taiteileen ajamisen kans jottei mun tarvi alakaa sitä kinoksesta kaivammaan.
Vähäsn ehti vauhti hilijentyyn ja sain ku  sainki auton pysymään tiellä vaikka ensin tuntu että kinokseen mennee.
Roomterisa on hyvä juttu se jos auto alakaapi luiramaan nii se automaattisesti oikaseepi ettei kovin pahasti pääse heittelehtimmään.
 Kyllä  mummelilla oli varijelusta matkas ku kiireen kans ajelin ja ajatukset oli kananmunisa ja töisä.
Ja se pittää muistaa että talavikelillä vauhtia ei saa olla liikaa, eikä auto pysähy niinku olettaa vaan se luisuuu. Tää oli hyvä opetus  mummelille että muistas jatkosa ajella rauhallisesti.



Että tällänen hulivilipäivä