torstai 7. huhtikuuta 2022

Kilpajuoksu

 Yhtenä päivänä, ku olin kutomasa sukkaa niin nousi ajatuksiin vanaha lasten satu jäniksestä ja kilipikonnasta. Ehkäpä ajatukset laitto liikkeelle akkunasta näkyvät jäniksen jälijet, joita on palijo, ristiin, rastiin juostuna hangen päällä. Jänis on kiertäny kirsikkapuulta omenapuille ja takasi. Näyttää kuiten siltä, etteioo päässy testaamaan purukalustuaan runkoihin, kiitos hyvän verkko suojauksen. 

Niin se satu. Sehän on ihan opettavainen tarina siitä, ettei pijä luulla ihtestään liikoja. Tarina mennee näin pikaversiona kerrottuna. Jänis ja kilipokonna ottivat mittaa toisistaan juoksemalla kilipaa. Mehtän väki kahteli sopivan reitin joustavaksi ja osallistujat valamistuvat lähtöasemiin. Jänis tietysti piti meteliä omasta ketteryyestään ja noppeuestaan, olettaen kisan olevan heleppo homma, voitto kotia periaatteella. No, eipä siinä kilipikonnalla ollu sanomista, ku tiesi oman hittautensa, siitä huolimatta se lähti päättäväisesti matkaan. 

Heti alakuunsa jänis pinkoi ohi ja kiiti menojaan, kilipikonnan hissutellesa peräsä. Jänis oli ehtiny jo maalisuoralle ku se pättiki jäähä ottelleen kilpikonnaa ja sitte viime hetkellä ponkasta maaliin. Jänis kellahti makkoileen heinikkoon ja ku aikaa kulu eikä kilipikonnaa näkyny, jänis nukahti. Sillä aikaa kilipikonna taivalsi matkaansa tasasen tappavalla tahilla. Mutta tulipa sitte seki hetki, että se kaikesa hilijasuuvesa ohitti nukkuvan jäniksen. Jänis heräs siihen, ku kilipikonna oli juuri ja juuri ylittämäsä maaliviivan. Jänis otti nopeimman spurtin mitä ikinä se koivistaan sai irti, mutta se ei riittäny, jänis jäi toiseksi. Pääasia kuitenki , että molemmat tuli maaliin, perille saakka.

 Meitäki kehotettaan olemaan kestäviä kulukijoita taivastiellä. Ei kahtua taaksepäin vaan kahtua etteenpäin, uskomme alakajaan ja täyttäjään. 

Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ilm. 2:7

Joka voittaa, se näin puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Ilm. 3:6



tiistai 22. maaliskuuta 2022

Kevät on verraton

 Niin se vaan on, että taimien kasvatukseen on tänä kevväänä innostuttu vähä enemmän. Ollaan hommattu siemeniä monenlaisia ja osa niistä kylvetty jo viime kuussa. 

Ekat tomatit ja paprikat alakavat kukkimaan. Siirrettiin taimet tuvan puolelle akkunan etteen ja laitettaan kunnon kasvuvalo  nii saavat riittävästi valua.  

Tännään kylyvettiin lissää tomatin siemeniä, vissiin 17 eri lajiketta kaiken kaikkiaan. Lisäksi orvokkia, ketoneilikkaa, mukulaselleriä, köynöspinattia ja monta muuta yrttiä ja kukkaa.

Mukava nähä mitä näistä tullee. 
 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Pelottaako?

 Vaarin teksti, joka oli Seutu-Majakka lehesä pari viikkua sitte. 


Viime viikkoina on pelko hiipinyt monen ihmisen puseron alle – ihan iholle asti. Se on se kylmä tunne, josta ei pääse eroon vaikka laittaisi villapaidan päällensä. Maailmapolitiikan arkipäivässä puhaltavat nyt kylmät tuulet.

Joskus pelko on ihmiselle ihan hyväksi ja perin aiheellistakin – ainakin silloin kun varoitetaan menemästä heikoille jäille. Toisinaan pelko on ahdistavaa ja lamauttavaa huomisen tapahtumien pelkoa, joka vie rohkeuden elää tänä päivänä. Sellainen pelko olisi hyvä saada karkotettua sieltä puseron alta pois. 

Pieni lapsi on hyvä malli tässä pelkoasiassa… pieni lapsi saa pelkonsa hallintaan siten, että laittaa kätensä isän tai äidin käteen ja katsoo heidän turvallisiin kasvoihinsa. Tarpeen tullen isä vielä nostaa lapsen syliinsä ja kantaa sen pahan paikan yli. Siinä sylissä lapsi kokee olevansa turvassa.

Mistä meille aikuisille löytyisi se turvallinen syli, johon käpertyä silloin kun oikein pelottaa ja ahdistaa? 

Ennen vanhaa kotien seinällä saattoi nähdä tauluja, joihin oli laitettu tärkeäksi koettuja sanontoja. Yksi taulu, jonka muistan Anni-tädin tuvan seinältä, oli sellainen, jossa oli kukkasten keskellä teksti: ”Kel on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”.

Tuolla sanonnalla on vahva perusta Raamatun teksteissä. Kautta aikojen ihmiset ovat kokeneet, että Jumala kutsuu ihmistä turvalliseen yhteyteensä. Parhaimmillaan se on turva, jossa ahdistava pelko katoaa pois. Jumalan isän syli on avoinna sinullekin tulla turvaan.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2022

Sukkaa pukkaa


 Nyt sain Askerin ruususukat valamiiksi, malli löytyy Norijalaiset sukat ja lapaset kirjasta. 


Mukava ku löytyy uusia, kivoja malleja jotka on suhkoht helppoja tehä. Huomasin, että taas ois lankoja tarijouksesa, pittääköhön nuita hamstrata ettei vaan pääse langat loppuun. 😘


sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Voi Kurre minkä teit

 Yks aamu ku oltiin aamukahvilla ja kahtomma ulos akkunasta niin nähtiin ku Kurre vei meijän jouluvalot varastoonsa. 


Pesäpaikka ei ollu tällä kertaa kuusen latvasa vaan ihan pihapiirisä, mikä ei oo hyvä juttu. Onneksi pesän teko on ihan alkutekijöissään, joten Kurre ehtii muuttaa vähä kauemmas kartanolta. 







 


Ei oo kovin häävit pesävärkit,  valoketjua ristiin, rastiin ja märkää heinää. Eiköhän se Kurre löytäne jostaki vähä paremmat  rakennusaineet kuin nämä. Jospa meni vaikka naapurin tontilta niitä kahtelleen. 

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Harmajan sävyjä

 Vaari toi yks päivä kirjastosta mulle kirjan, no mitäpä muutakkaan ku käsityö kirijan, vieläpä sukkakirijan. Siinäpä oli kivat kissasukat jonka oli ihan pakko tehä, niin söpö malli. 

Ohojeen lanka oli ohutta, minkä takia silimukkamääräki oli aika iso. Pittää kokeilla jos sais tuunattua ohjetta paksumalle langalle ois kivempi tehä ja sais pois nuita seittemän veikka lankoja. 

Nallelangasta tein pojalle palamikkopaijan. Satun netisä näkkeen yhen miehen päällä paijan misä oli tuommonen kuvijo, siitä se lähti. 


Nallelangasta on mukava kutua ja se kestää käytösä hyvänä. Vuosia, vuosia sitten tein ihtelle villatakin Nallesta. Sitä on palijo pijetty ja pesty, eikä se oo vieläkään nyppääntyny. Jokku langat nyppääntyy ajan kans niin äkkiä, että niitä saa olla jatkuvasti putsaamasa mikäli haluaa pittää suhkoht siistiä villasta neuletta päällään. Sekotelangat vissiin pahiten nyppääntyy? 😗 

Vaan mitäpä sitä tälle päivää muuta? Kuppi kahvia ja sitte töihin ja töitten jälkeen sukkapuikkoja heiluttelleen. 

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Vastavirtaan

  Niin se joskus mennee, että elämäsä on tilanteita ja hetkiä ku joutuu kulukemmaan vastavirtaan. Otetaampa esimerkiksi vaikka lohi. Lohelle ku alakaa kutemisaika lähestymmään, nii sehän lähtee vaelleukselle jo hyvisä ajon jotta löytää hyvän ja kohtalaisen turvallisen kutemispaikan. Jos oot joskus nähäny luonnosa tai oot kahtonu videolta lohien vaellusta, niin ne poloset joutuu tekkeen melekosesti hommia, että ne pääsee sinne minne vietti vie. Nehän ui vastavirtaan. Välillä joutuvat hyppäämään koskien kuohuisa hyvänkin matkan, että pääsisivät esteitten ylitte. Valtava vesimassa vyöryy kaiken aikaa niitä vastaan, vaan nepä ei mee sen mukkaan, vaan jääräpäisesti ponnistelevat vastakkaiseen suuntaan. Se on niille elinehto, tehä ja toimia toisin ku muut kalat.

Samahan se pättee uskua tunnustavviin ihimisiinki. He ovat tietysä mielesä lohia, vastavirtaan kulukijoita, erilailla ajattelijoita ja aikalailla jääräpäisiä ponnistelijoita. Maailman meno, sen henki ja vaikutusvaltahan on melekosta " veen pauhinnaa" mikä kyllä heleposti imasee mennessään jos ei oo tarkkana ja jääräpäinen.

Toisaalta, ohan siihen annettu ohojeet, miten tulis tehä ja toimia. Roomalaiskirijeesä sanotaan;" Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukkaa mielenne uuvistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.

Maailmahan muuttuu mahottomalla vauhilla ja muuttuessaan pyrkii muuttammaan ihimisiä enemmän taikka vähemmän. On tahoja, jokka ei juuri muuta taija tehäkkään kuin rustaavat kansalaisalotteita, että saatas uusia lakeja aikaan, jotta niitten voimalla muutettas ihimisten mielipitteet heijän omien näkemystensä mukasiksi.  Herrää siis kysymys, miten palijo haluat olla massan mukana kulukija vai uskallakko ellää vastavirtaan kulukijana?

Yks suuri muutos mikä näkkyy tämän ajan maailmasa on kristillisten arvojen alas polokeminen, niitten hylykääminen. Tilalle tuuvaan ihimisten omia näkemyksiä ja filosofijaa semmosesa muovosa mikä passaa, ettei tarttis missään vaiheesa tuntia syyllisyyttä, saatikka, ettää kokis reilua ja rehtiä synnin tuntua, jotta vois tehä parannusta synneistään. 

Eihän semmosta voi hyväksyä, että Jumalan sanalla ei ois mittään merkitystä. Kristitylle on elinehto Jumalan sanasa pysyminen. Vaikka se tuntus kuinka vanahanaikaselta siitä huolimatta, se on ainut asija maailmasa mikä kestää ja pittää kutinsa. Se on muuttumaton. Sana on ikuinen ja se tekkee sen tehtävän mitä varten se on annettu. 

Uin siis vastavirtaan ja pijän kiinni siitä mitä sana luppaa. Ellen tee sitä, oon tuhhoon tuomittu. 


Mukavaa viikkua vaan sullekki.



Joulua ootellesa

 Marraskuu jo puolesta välissä, sehän tietää sitten, että jouluun on aikaa reilu kuukausi. Joulukalenterin sain valamiiksi just sopivasti, e...