Oma tupa

Niin siinä sitte kävi että ostimma talon.
Ostitta sitte ihtellenne töitä loppuelämäksi, tuumas ystävä ku kuuli talon ostosta.
Ei ihan mitä tahansa talua ostettu, vaan kotikyläni kommeimmalla paikalla olevan mummolani.

Vanaha, 1800 luvlla rakennettu hirsitalo, hirret on vielä hyväsä kunnosa.Talosa on alunperin ollu pärekatto, nykynen tiilikatto on isän tekemä. Katto on pysyny vuosikauvet suorasa, ei oo vinksallaan mihinkään suuntaan.

Kuisti on huono, se jouvutaan uusimmaan kokonaan. Ollaan kahteltu vanahoja valokuvia millanen talo on ollu alakujaan. Samanlaiseen tyyliin ois tarkotus alakaa talua kunnostaan. Aika näyttää miten täsä rojektisa käynee.

Seinähirret on aivan mahtavan leveitä, niiille ei kai tarvi muuta tehä ku puhistaa kunnolla.

Kartanolla tien vieresä on vanaha aitta: Kunhan saahaan kunnostettua niin jopas on mukava paikka mukeloitten oleskella.

Siitä miten rojekti etenee kuulette myöhemmin.

Tonttuja ja enkeleitä

Lentsupäivän puuhasteluja.
Oon joskus kirpparilla käyvesä ostanu askartelutarvikepussin. Laatikkua penkoesa tuo pussi sattu käsiini ja pussista löyty tontun teko värkit ohojeineen.

Tontun käjet ja jalat on neulenyöriä , kengät ihan oikijat puukengät, käjet ja pää massapallosta. Korkeutta tontulla on lähes 45 senttiä. Samalla ohojeella innostuin tekkeen lissää tonttuja ja pari enkeliä.
Massapalloja mulla ei ollu mutta laatikosta löyty puunappeja. Nehän käy ihan verrattomasti pääksi.

Enkelien kutrit tein kullankeltasesta nyöristä, jonka ensin liimasin päähän  ja sen jäläkeen purin.

Tontut ja enkelit ovat n. 25 - 30 cm korkeita.

Se toinen himmeli ja mustaviherijät sukat

No niin, toisenki himmelin sain valamiiksi muutama päivä sitte.

Piti leikkua lissää korrenpätkiä jotta sai alaosan tehtyä. Käytin hieman toisenlaistaki heinänkortta ku viiruhelpin korret loppu. Tää kokkeilu tehä himmeli heinistä oli ihan verraton juttu, suosittelen. Ens kesänä pittää kerätä kunnon lyhteet. :)

Ystävän lapasisa oli kivan näkönen kuvijo.
 Nappasin lapasista kuvan ja tein mallipiirroksen ruutupaperille.
Kokkeilinpas miten kuvijo sopinee sukkiin.
Soppiihan se ku laittaa sopimaan.

Himmeli viiruhelpin korsista

Kesällä käyvessäni kotikylällä, keräsin velipojan pihamaalta viiruhelpin korsia. Kuivatin ne pitkinä korsina kukkamalijakosa.
Viime viikolla otin ne työn alle. Leikkelin korret 5, 7 ja 8 cm pätkiin, ajatuksena oli tehä kaks erilaista himmeliä. Viiruhelpin korsi on kestävämpää mitä oloki. Oloki pittää kostuttaa ennen leikkaamista, muuten se halakijaa Viiruhelpi kesti leikata kuivana, helepottaa vähä hommaa ku yks työvaihe jää pois.

Viiruhelpin korret eivät oo täysin kellertäviä, vaan osasta ne ovat vihertäviä. Värien vaihtuvuus muuntuu kivasti valon vaikutuksesta.

Toinen himmeli on jo hyvällä alulla. Hijasta tehä ku suunittellee sitä mukkaa ku tekkee. :) 
Laitan kuvan ku saan sen valamiiksi.

Pakkashuuru

 Hämyisen harmaa sumuverho

on peittänyt alleen tummana 

virtaavan joen.

Alastomat puut seisovat

joentörmällä kuin sotilaat

verhoiltuna hentoon

valkoiseen vaippaan.

Yöllä on ollut pikku pakkanen.

Roosa sukat

Hempeen vaaleenpunasesta Kotikulta villaisesta kudoin nämä sukat. Enpä muista aiaksemmin tuosta langasta kutoneeni. Lanka oli oikeen mukavan tuntosta kutua.

Kuviointi on yhistelmä kahesta eri mallista. Silimukkamääriä muuttelemalla sai kuvijot passaamaan kohilleen.

Valoranssi

Ystävän valoranssin tein paparinausta kutomalla. Vaikka naru oli ohkasta käytin sen kutomiseen kymppi vahavusia puikkoja. Tein noin kakskytviis senttiä levijän ja lähes metriä pitkän " naruhuivin". Kiinnitin sen pyörijän metallirenkaan ympärille, pujotellen narua reunasilimukoista puolelta toiselle. Pujottelu piti tehä tosi löyhästi ettei se alakanu kiristään ranssin reunaa. Muotoilin ranssia venyttelemällä ja rutistelemalla narua. Pujotin sisälle ledvalot ja ompelin päät kiinni. Kiinnitysnarun kiinnitin metallirenkaaseen ja niinpä oli ranssi valamis ripustettavaksi ikkunaan.

Kuva otettu aamupäivällä, ensilumien sadellesa maahan.

Toinen kuva iltapäivällä ku alako jo hieman hämärä laskeentummaan.

Kolomas kuva, ulukona on jo pimijää.