Tiskarin essu

Tiijät varmaan millanen kastumisvaara on olemasa sillo ku pestään astijoita isolla laitoskonneella. Etenkin  astijoitten esipesusa tahtoo vettä roiskua sinne ja tänne. Kosteutta pitävä essu on sillon tarpeeseen.
Uutta ei kannata lähtiä ostammaan ku vanahasta suihkuverhosta ompelemalla saa vallan käyttökeleposen suojan.
Kierrätystä, kierrätystä, siitä mää tykkään.

Tervetulua Sinikka lukijoitten joukkoon!

Ratio

Eilen oltiin srk:n kirppari / huutokauppamyyjäisisä. Vaari innostu huutammaan ihtelleen ration. Tuumas mulle vaan että se on niin nostalginen ja tunteita herättävä. Hyvä selitys. :) :)
Kieltämättä se on hieno ja sopppii meijän kaapin päälle mainijosti.

Vanaha viisykyt luvun putkiratio. Tosi hyväsä kunnosa, siisti ku mikä ja äänenlaatu mahtava. Ratiolla on kokua melekosesti, korkeutta kolomekymmentäyheksän senttiä ja levveyttä kuuskymmentä.
( huutokaupan pöyvällä näytti piememmälle )
Kylläpä meijän vaarin kans ny passaa kuunnella uutisia, ku on uus ratio.

Mummeli ja vaari Iltanuotiolla

Vaari: Tiukan viikonlopun ja työntäyteisen maanantaivapaapäivän jälkeen eilen aamulla tuntui siltä, että nyt pitää päästä mehtään. Ja kun kaksin on kauniinpi niin pyysin mummelia mukkaan.
Kävin kaupassa ja ostin makkarat nuotiota varten. Viijen tienoilla sitte pakkasin vyötärölaukkuihin eväät ja muistinpa vielä mummelille retkivaatteetki ettiä kaapista. Eniten työtä teki löytää sille pitkät kalsarit. Missähän se niitä säilyttää?

Mummeli: Eilen illalla ku pääsin töistä tuli vaari mua hakemaan. Aamusella oltiin puheltu, että jos ei tuu mittään muita menoja, niin mennään laavulle paistelleen makkaraa, ku ei koko kesänä oo ehitty käymään. Vaari oli kotua lähtiessään pakannu mukkaan molemmille vyötärölaukut ja mulle vaihtovaatteet. Työvaatteisa ku ei viittiny lähtiä nuotion äärelle savun katkuun istuskelleen.

Vaari: Vaan olipa mukava ajella mummeli tuosa vänkärin penkillä. Jotenki vaan tämä yhessä meneminen tuntuu hyvältä. Parikymmentä kilometriä oli matkaa mummelin työmaalta laavulle. Olishan semmonen löytynyt lähempääki, mutta...

Mummeli: Ilta oli aurinkoinen ja kohtalaisen lämmin. Kävelymatkaa autolta laavulle kerty reilu kilometri, ihan sopiva matka iltalenkiksi töitten päälle.
Laavulle päästyämme hakkasin vähä pieniä klapeja syttypuiksi, vaari keräs vähä isompia kalikoita. Yhesä lavottiin klapit nuotioon,  vaari laitto tuohentuppoja klapien rakosiin jotka hetken päästä syttyä roihahtiki mukavasti palamaan.

Vaari: Mummeli on aina niin innokas näihin nuotiojuttuihin. Nytki meni heti pienimään kirveellä pikkuklapeja. Parilla tulitikulla nuotio sytty ja istuin siihen penkille tulta tuijottaan. Hetken istuin ja sitte muistin, että pitäs käydä suolla kattomassa miten karpaloita tullee tänä syksynä.

Mummeli: Sillä aikaa ku puut palo tutkin laukkujen sisältyä, vaari meni lähellä olevalle suolle kahtelleen millanen mahtaa olla karpalo tilanne.
Oih mun vaaria, oli käyny ostamasa mulle glutteenittoman puolukkaporkkanapatongin. Siitäpä oli  mukava vääntää palanen ja laittaa savusulatejuustua päälle. Sitäki nimittäin löyty toisesta laukusta. Lisäksi sieltä löyty sipuliporkkanasatnia ja luumuja. Juomaksi oli mansikkakarpalopuolukkamehua.

Vaari: Karpaloita oli, mutta eivät taija ehtiä kypsyksi tänä syksynä. Ihan pikkusen oli vasta joissain punasta. Viheriöitä olivat.

Mummeli: Kahenlaista makkaraa oli tarijolla, sinihomejuustomakkaraa ja  juustomakkaraa. Sinihomejuustosa ei juurikaan maistunu juusto, ettimällä sai ettiä löytääkseen juuston jytysiä. Yhen löysin, joten uskottava on että oli siinä juustua.

Vaari: Makkara nuotiolla on aina hyvää. Vaan Talopan Aurellassa luulin olevan sinihomejuustoa ja se oli vähä pettymys ku ei se home siinä maistunu juuri ollenkaan.
Paistettiin makkarat, syötiin muitaki evväitä. Jotenki se vaan tuntu paremmalta istua siinä nuotion ääresä ku olohuoneen sohovalla. Tämä oli pieneltä osin sitä avioliiton syyshuoltoa.

Täytekakkuja

Viikonloppu on ollu kiireinen. Seurakunnasa vietettiin juhulia ja olin auttelemasa keittiöllä. Mun kontolle jäi tehä täytekaakut kahavitukseen. Nelijästäkymmenestäkaheksasta kananmunasta paistelin kääretorttupohojia. Pohojien päälle levitin omenavadelmahillua ja kermarahkaa. Leikkelin pohojat seittemän senttiä levijöihin soiroihin joista kokosin kakut kiertosysteemillä.

Lainattuja lauseita

Joka voi iloita tänään,

älköön odottako huomiseen.

-Henrich Pestalozzi -

Rakkaudella on kolme ulottuvuutta:

syvyys, kesto ja uskollisuus.

- Andre´ Maurios -

Kaikki tämän maailman kunnia

ei vastaa yhtä hyvää ystävää.

- Voltaire -

Älä koskaan ryhdy sellaiseen,

mihin et tohdi rukoilla taivaasta siunausta.

- Georg Christoph Linchtenberg -

En tiedä mihin Jumala minut johtaa,

mutta tiedän, että hän johtaa.

- Gorch Fock -

Elämässä on tärkeämpää menettää

    kuin kartuttaa.

- Boris Pastemak -

Sukat

Piipahin yks päivä Lankaterapian sivulla osotteessa http://lankaterapiaa.blogspot.fi
Sivulta löytyy monenlaisia neulontatöitä ja ennen kaikkea sukkia. Ihania kivoja malleja ja vinkki mistä nuo mallit voi löytää. Niinpä vaari kirijastosa käyvessään toi mulle kyseisen kirijan, olipa löytäny vielä toisenkin saman tekijän kirijan ja toi molemmat. Sukkien tekijä Cookie A on teheny selekijät ohojeet malleista.

Suloisimmat Sukat kiriijan viimenen malli oli semmonen mihin ihastuin heti. Sukkapuikot esille ja penkomaan lankalootaa jos löytys sopivan ohkasta lankaa. Muutama pikku kerä löyty kirijavaa lankaa. Saattaa olla vähä liijan paksua, tuumin ittekseni, mutta kokkeillaan. 

Sukan malli on Kai-mei, pitsikuvioraita alakaa kantapäästä ja kulukee vinosti jalakapöyvän yli kärkeen.

Tosi mielenkiintosta oli kutua ku tekotapa on uus. Raijallinen lanka ei oo paras mahollinen tämmösiin sukkiin, yksvärisestä langasta tehtynä kuvijot erottus  paremmin.

Mallli ei ollu mitenkään monimutkanen ja se jäi heleposti mieleen. Ainut mikä ens alakuun tahto unohtua oli kavennukset, jotka piti muistaa tehä tietysä kohtaa. Tavallisesti ku on tottunu kaventammaan aina kantapääkiilan kohalla, niin ny kavennuksia tehtiin koko ajan, ku kuvijon toisella reunaa tehtiin lisäyksiä. Seuraavat sukat ossaan tehä melekeen ulukomuistista.

Kirijoisa olevat mallit on tehty tosi ohkasista langoista. Puikkojen koko vaihtellee 2,25 - 2,5 välillä. Silimukkaluvut on siten aika suuret. Ihte tein sukat nallelangan vahavusesta langasta, puikot kokoa 3 ja mallin koko S. Varresta tuli hieman turhan löysä mut kyllä ne jalasa pyssyy. 
Ohkasesta langasta kutominen on hieman hittaampaa ja työläämpää, vaan mihinpä sitä kiire ois valamiisa maailmasa.

Romantiikan hytinöitä

- vaari kirijottaa ny -

Romantiikan hytinöitä

Pimenevä elokuun ilta kuun valolla kuorutettuna saa hempiäksi jopa suomalaisen miehen. Varsinki jos muistojen varastosta löytyy jotaki minkä voi yhistää nykyhetkeen. Ja nytpä löyty semmosta.
Se oli kauan aikaa sitte se elokuun ilta. Huomasin, että kuu loistaa möllötti taivaalla erikoisen kirkkaasti. Pysäytin auton ja houkuttelin silloisen tyttöystävän (tuon mummelin) ulos autosta tielle kuuta kattomaan. Puoli tuntia aikasemmin oli justiinsa sovittu, että huomenisa mennään ostaan kihilasormukset. Voiko uskua, että ei siinä tuota tyttöä halatesa tarvinu miettiä, että mitenhä tästä sais romanttisen hetken aikaseksi?
Sitä minä vaan, että kyllä meijän ukkojen, pitkään frouviemme kans naimisisa olleitten, on syytä miettiä, että miten vieläki sais aikaseksi sen romanttisen hetken. Ihan hyvä se olis jos sais vielä aikaan 'elokuisen-lämpimän-syyskesän-kuutamoillan-halaus' -tunneryöpyn tyylisiä hetkiä ainakin jonku kerran vuojesa. Ettei ne semmosten tunteijen mahollisuuvet puolin ja toisin ihan unohtus. Ne on kuiten ihan luvallisia ja mukavia tunteita molemmille.

Tuosa päivällä huomasin tämän 'elokuun-lämpimän-kuutamo-illan-halaus' mahollisuuksien olevan käymäsä vähhiin. Tunne kipunoitti sen verran, että työpäivän päätteeksi ajoin ruokakauppaan ja ostin jäätelöpaketin sillä ajatuksella, että onhan se mukava yhesä mummelin kans sitä illalla syyvä. Istuttas niisä olohuoneen sinisisä leputuoleisa ja lusikoitas jäätelöä yhesä.
Siinä ruokakaupasa ei ny ollu oikein hyvvää kukkavalikoimaa, niin piti vielä aijaa toiseen kauppaan sen vuoksi. Olisitpa nähny kuinka keskittynneesti kävelin sielä sen kohtuu suuren kukkaosaston hyllyjen välisä ja arvioin kukkien sopivuutta tähän elokuiseen iltaan. Hypistelin sitä ja tätä sorttia. Ruusukimput oli vähä keppoosia ja krysanteemikiput liian arkisia. Mehikasvejakin oli ja olishan ne jotenkin sopineet, mutta... Anopinkieliä oli laitettu piikkisten kaktusten kans samoihin purkkeihin ja se nyt vähä hymyilytti. Orkkideoja oli iso pöyvällinen eri värisiä ja niistä tiesin frouvan tykkäävän.
Plarasin koko pöyvällisen läpi nostellen niitä näytille ja lopulta valittin sen josa oli valakonen pohojaväri kukasa ja vähä semmosta vivolettia.

  Frouva tykkää vivoletista. Katoin vielä ettei kaikki kukat oo ihan auki ja nuppujaki on vielä. Otin semmosen ja maksoin kassalla.
Vettä satoi melekeen kaatamalla ku ajoin kotia. Kuutamosta ei taivaalla ollu merkkiäkään. Autosa lämpömittari näytti 11,5 astetta ulukolämpötilaksi.
Frouva katto kukkaa ja sano heti, että onpa kauniin värinen kukka. Se tuntu mukavalta. Sitte ehotin, että otatko jäätelöä ja otti se. Laitoin lasikuppiin kummalleki oman annoksen ja sitte me istuttiin niisä sinisisä toppatuoleisa ja lusikoitiin yhesä meleko annokset, me vanaha aviopari. Ulukona oli ihan pimijää. Ei paistanu kuu, ei.   
Tästä ei ny ennään puutu ku se halaus ja kuutamo niin sitte romantiikan ainekset olis kasasa. Sen halauksen vielä voin järijestää tälle illalle, mutta jääkö se tunnelattaus ny siitä kuutamosta kiinni? Saapa nähä.