TIEDOTE !

Huomio, huomio!
Plokisa tapahtuu vähä muutoksia.
Tähän saakka oon kirijottanu jutut ihte,
mutta jatkosa niitä kirijottellee 
joskus myös vaari. 
 

Pieniä rasijoita

Varsinaista näpertämistä, mutta mukavaa ku ei tarvi työkseen tehä.

Sydänrasijasa tainnu olla suklaata ja pienisä tulitikkuja.

Rasijoihin on kiva piilottaa jotaki pikkusia yllätyksiä.

Virkattu tunika pyörijöistä paloista

Lomareissulla sattu yhesä kaupasa silimiin pyörijöistä paloista virkattu tunika.  Myyjältä sain luvan ottaa tunikasta kuvan, että muistan vielä kotonaki miltä tunikan tulis näyttää. Päätin nimittään jo kaupasa että tuollasen kyllä virkkaan ihtelleni, oli se niin hauskan näkönen.

Menihän siihen muutama tunti miettiesä ja tuumaillesa millasen pyörylän mihinki kohtaan laittaa.

Lankavarastosta löyty siniset, valakonen ja beige langat. Ruskijat langat ostin kirpparilta, viherijän Prismasta.
Pyörylät on virkattu kiinteillä silimukoilla ja pylyväillä. Ihan simppelillä tyylillä kuin patalappua virkkais.

Ideana mulla oli alusa, että kaikki palat ois erilaisia. Mulle iski vähä laiskuus ja mielikuvituksen puute joten samalla mallilla vaan, niin pääsin helepolla. :)

 Ihan tyytyväinen olin lopputulokseen ku sain tään valamiiksi. Patalapputunika tästä tuli.

Mustikoita

Eilen käytiin kokin ja poijan kans mustikasa. Paikka paikoin oli tosi hyvin ja yllätyin ettei ne ennään niin raakoja ollukkaan mitä oletin. Keräsin melekeen ämpärillisen. Kokki kierteli soita ja löyti litran verran hilloja. Poikaki sai mustikoita muutaman litran haukien narraamisen lomasa.
 Ny aamulla ku rupesin marijoja perkkaamaan huomasin, että palijo on semmosta marijaa joukosa joitten toinen puoli on russahtanu ja ruskehtava. Semmosia haaliskoja väriltään ja epämuodostunneita.
Reilun litran sain heittää niitä roskiin.
Mustikoista osa pääty mustikkakookospiirakaan.

 

Loput mustikat keitin hillojen kans hilloksi. 

 

Ääni

Kuulen äänesi,

kuiskauksesi hilijasen,

joka erottuu särmikkäitten ja riitasten

äänten sekamelskan keskellä

majesteellisena, arvokkaana.

Kuiskauksen,

jonka sävy on hellä,
 rakastava ja suorapuheinen.

Puhut sanoja,

sanoja jotka ovat kuin

miekan pistoja tunkeutuessaan

tajuntaani ja sydämeeni.

En tahtos niitä kuulla,

ne satuttaa.

En tahtos kuulla tottuutta,

vaan juosta pois 

ja olla kuulematta.

Kuitenki jään.

Kuiskauksessasi on jotaki

mikä saa sydämeni avautummaan

ja kääntymään puoleesi.

Äänesi on niin lempeä,

rakkautta täynnä,

sanot sen olevan mua varten.

Kuulen äänesi,

kuiskauksesi hilijasen

jota kuunnellessani 

alan tajuammaan,

ettei mua tuomita.

Vaan haluat mun näkevän 

tottuuven ihtestäni,
vaikka se tekkeeki kipijää.
Mua ei tuomita
vaan saan nousta ja
alottaa alusta
uutena luomuksena.

Sanat

Eilen töisä ollesa satuin kuulemmaan eka kerran tään Juhan uuven biisin. Tuli heti sellanen tunne, että taas on syntyny sellanen laulu mikä jää ihimisten mieliin ja sydämiin. Jos laulua pitäs jotenki kuvvailla nii se on kannustava, rohkaseva, elämän myönteinen. Laulusta huokuu toivo.

Juhan laulun jäläkeen ratiosta kuulu toisenlainen biisi jonka sanat johtivat ihimisen tuijottaan ommaan ihteensä. Piehtaroimaan ihtesäälisä, itkemmään yksinäisyyesä katkeria kyyneleitä tuijottaen toivottomana toivottommaan tulevaisuuteen. Jäin miettimmään biisien erilaisuutta. Ero oli kuin päivällä ja yöllä.

Miten suuri merkitys onkaan sanoilla. Mitä lauluntekijät haluavat biiseillään viestittää?

 Kyllä tämän päivän ihimiset kaipaavat kuulla sanoja jotka tuovat lohtua ja toivoa heijän elämäänsä. Sanoja, joissa olisi sellasta voimaa mikä toisi toivoa toivottomalle, iloa ilottomalle, rauhaa rauhattomalle.

Hilla & hauki

Eilen iltapäivällä lähettiin poijan kans, mihinkäs muualle ku suolle. Sehän on hillajahtiaika parahimmillaan ja niitä paikka paikoin on ihan hyvinki.
Päivähän oli lämmin ja aurinkoinen, mutta suolle ajellesa alako kertymmään taivaanrantaan sen näköstä pilivilinnaa, että tiijä vaikka saahaan vielä vettä niskaamma.
Suolle oli matkaa joku kymmenen kilsaa, poika toimi kartanlukijana ja anto ohojeita mihin suuntaan kuvrit kääntyy. Kuvitteli kai äiteensä olevan rallikuski.

Eka suo jolla käytiin löyty pienen vaaran takkaa.
- Tuosta tienviitasta pittää aijaa vielä pari sattaa metriä ja sitte käännytään vasemmalle, sen tien pääsä pitäs löytyä suo. Tie kapeni ja keskellä tietä kasvo ruohoua melekeen koko matkan. Vaaran päällä kallioitten keskellä oli meheviä mustikkapuskia. Joisaki varvuisa niin palijo marijaa että varvut taipu maahan päin.
Jos ei lähempää kotua mustikkaa löyvy niin tiijämpä mistä löytyy.
Eka rasijallisen olin saanu lähes täyteen hilloja ku alako ripsimmään vettä. Hetkesähän sitä sato jo ihan reilusti. Oli niin hyvä marijapaikka, etten malttanu ihan heti lähtiä ja jättää marijoja vaan vesisatteesa riipasin puoli rasijallista. Sitte piti lähtiä ku alako paita tuntummaan märiältä.

Ajeltiin vaaralta vähä isommalle tielle ja käännyttiin kohti järven rantaa. Poika meinas että jos hän kävis vähä kaloja narraamasa, mää voisin sillä aikaa poimia hilloja. Vesisajekki loppu siihen mennesä ku olimma lähellä järven rantaa. Poijalla oli kalastusvälineittensä joukosa kahaluusaappaat ja -housut. Vallan mainiot keksinnöt. Poijan laittaisa housuja jalakaansa kysyn että jos saisin lainata saappaita, nehän suojaa hyvin ku mehtä on satteen jäliltä märkä.
Järven rannan metikko näytti ensin olevan ihan mustikka mehtää. Kävin vähä kiertelleen ja kahtelleen miltä rantarytteikkö vaikuttaa, kannattaako sinne lähtiä rasijoitten kans ollenkaan. Parin sajan metrin päästä rytteikkö muuttu ja tuli vastaan suo ja hilloja. Sellanen paikka mistä näki, että täälä ei oo kukkaan käyny.
Äkkiä takasi autolle hakkeen rasijoita. Huusin poijalle välillä, että marijoja löytyy, vaan hän oli ehtiny kahalata äänen kantamattomiin. Sen verran korvesaki oltiin, että kännykäsä ei ollu riittävästi pykäliä, ei sillä ollu kuuluvuutta mihinkään. Sain siis poimia yksin ja hyvin sainkin hilloja siltä alueelta.
Reppu jäi autoon, vain suolla minlla oli vain kaks rasijaa mukana. Ne ku tuli täyteen oli pakko lähtiä autolle hakkeen uusia rasijoita. Auton luona vähä tankkasin kahen pullan verran ja muutama kulaus greippi limua. Ja taas mentiin.
Vesisaje pysyi pois koko sen ajan ku olin suolla. Kovin laaja ei ollu se alue misä marijoja oli, eikä siinä kovin kauvaa menny ku olin posunnu alueen ristiin rastiin.

Autolle ku menin niin poikakin tuli haukiensa kans. Oli saanu kolome vonkaletta narrattua.
Puhisti ne siinä rannalla ja laitto kylymälaukkuun joka oli auton peräkontisa.
Kello alako olla yheksäsä ku jatkettiin matkaa. Poijalla oli kalastusinto päällä, päätettiin poiketa vielä toisen järven rannalle. Minähän lähin taas kahtelleen rantaa olisko hilloja. Mut tällä kertaa ranta oli täysin heinittynyttä, ei näkyny ees hillanlehtiäkään, saatikka hilloja.
Palasin autolle ja kohta siihen tuli poikakin. Haukia oli ny jo yhteennsä seittämän, pari meleko suurtakin oli poika kiskonu kuivalle maalle.
Puolilta öin tultiin kotija ja voi vaan sanua, että olipa mukava reissu, poijan ja äiteen laatuaikaa.