Päivän pulahus töitten jäläkeen

Työpaikan lähellä hyvä uimapaikka...

 Perin hilijasta ja rauhallista....

 Ei kuulunu ku veen liplatus ja tuulen humina....

Vielä on kessää jälijellä ja pulahtamisen intua. Saapa nähä kumpi loppuu ennemmin. :)

Ohoje mustikka valakosuklaamössökakkuun

pohoja
reilu 1dl aprikooseja tai taateleita
reilu 1 dl pähkinöitä ( voi käyttää niitä pähkinöitä mistä tykkää, manteli soppii kans )
1rkl kookosölijyä
aineet tehosekottimeen ja pyöräytettään tahanaksi
massa painellaan vuuan pohojalle tasaseksi levyksi

valakosuklaamössö
200 g suklaata
2dl kermaa
2 munnaa
1 dl sokeria
3 liivatelehtee ( ite laiton kaks, se oli liijan vähä )
5 rkl kookosölijyä

liivatelehet kylymään vetteen likuammaan/ sulatettaan myöhemmin ja listätään viimesenä kermasuklaan joukkoon
suklaa sulatettaan
kerma vatkataan vaahoksi
munista erotellaan valakuaiset jotka vatkataan vaahoksi
keltuaisten joukkoon lisätään sokeri ja sekotellaan

kaikki aineet sekotettaan tasaseksi massaksi ja kaajetaan pohojan pälle

mustikkamössö
7dl mustikoita
1 dl kookoshiutaleita
7 rkl kookosölijyä
puoli dl sokeria
3 liivatelehtee 

 kaikki aineet tehokekottimmeen, liivatelehet sulatettuina lisätään viimesenä ohuena nauhana
valamis mössö kaajetaan suklaamössön päälle

kakku saa hyytyä jääkaapisa vähintään 5 tunita, mieluiten yön yli

Mustikka valakosuklaaraakakakku

Tästä se alakaa....

Mustikoita 7 dl

Hyvvää oli, melekeen puolet meni kauksta maistellesa.

Seuraavana päivänä kakku oli jo pikkasen paremmin leikattavvaa, mut ei vieläkään sellasta sopivan jänkkiä. Seuraavaan kakkuun pitänee laittaa yks tai kaks liivatetta enemmän.

Omat aivot joilla ajatella

Eilen käväsin Suomi24 sätisä ja olihan vaihteeksi ihan mielenkiintosia keskusteluja.
Eräs juttelija sielä kyseli, mikä rakkaus on tärkein.
Monenlaista kommenttiahan siihen tuli muilta keskustelijoilta.
Äidin rakkaus, Jumalan rakkaus, miehen ja naisen välinen rakkaus, lähimmäisen rakkaus, lista piteni sitä mukkaa mitä ihimiset pitivät tärkeimpänä.

Jumalan rakkaus oli aihe mikä herätti muita enemmän puhheenaihetta. Mielipitteitä oli lähes yhtä monta mitä sättääjiä huoneesa. 
Hetihän porukka jakkaantuu sen mukkaan millanen näkemys ihtekenelläki on. Puolesta ja vastaan. Aiheesta jutteleminen on taitolaji, jotta voitas jutella niin, ettei kenekään näkemyksiä tallota vaan jokkaiselle jäis mukava tunne poistuessaan sättihuoneesta.

 Hetken aikaa siinä oltiin juteltu, kunnes yhen ihimisen kärsivällisyys alako olemaan koetuksella.
Hän selitti ajatuksijaan ja mielipijettään sanomalla, että uskovaiset ei ajattele omilla aivoillaan, (siteeraavat raamattua, eivät ajattele ihte).
 Ne kaikki pelekää viimestä tuomiota, jonka takia niitten pittää uskua.

Keskustelu kävi vilikkaasti.
Muutaman kommentin heitin minäkin jutustelun lommaan. Omalta osaltani kerroin, että ei oo syytä pelkoon.
Tämä yks vaan jatkoi samaa linjaansa, toistaen vaan sitä, miten uskovaiset ei uskalla ajatella.
Hieman alako jo hymmyilyttään jutun kulku, kahtoin viisaammaksi olla hilijaa.

 No, tuhrahan sitä jutustelua oli jatkaa, toisella ku oli sellanen näkemys ja mielipije että naapurin aivoilla ajattelen. :)
Jäin miettimmään.
 Miksi juuri kristillisen elämänkatsomuksen omaavista hyvin usein ajatellaan ettei ne ajattele omilla aivoillaan?
Entäs henkisen kehityksen opin edustajat?
Tai joku ettii elämän tarkotusta syvällisen vilosofijan kautta, lukemalla monien eri vilosooffien opuksia, omaksuen heijän ajatteluaan ommaan elämäänsä. Eikös heistäkin voitas yhtälailla sanua, etteivät ajattele omilla aivoillaan.

Meitä kaikkia ympäröi mieletön tietotuluva mitä maailma ja media meille syöttää. Jokkasen elämään ne pyrkii vaikuttammaan tavalla taikka toisella. Jokkainen meistä tekkee ihan ite, omakohtasesti valintoja mitä asijaa haluaa syvälllisemmin tutkistella ja miettiä. Olipa se sitte evoluutioteorian pohtimista tai syvällistä vilosofiaa, tieteeseen syventymistä tai raamatun tutkistelua,  omia aivojaan siihen jokkainen käyttää.

Voin ajatella omilla aivoilla, sano tämä sätin keskustelija. Hänkin todellisuuvesa omaa tietynlaisen elämänkatsomuksen minkä pohjalta elämäänsä kattelee. Mihin sen sitten perustanee, sen hän käsittellee ja suodattaa aivojensa kautta. Sitä näkemystään hänkin toi esille omilla kommenteillaan ja asennoitumisellaan toisia keskustelijoita kohtaan.

Palaan vielä siihen tuomiojuttuun. Ei tämä kyseinen keskustelija ollut ihan tarkkaan perillä asijoista mistä viimesesä tuomiosa loppujen lopulta on kyse. Hän ku kiven kovaan väitti, että uskovat pelekää tuomio päivää. Mitä pelekäämistä siinä on.
 " Ei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksesssa, Kristuksessa ovat" Room. 8: 1.

B veti pitemmän korren

Niinhän siinä kävi että mustikkamehtään lähtö veti enemmän puoleensa. Oli niin hieno aamupäivä etteipä juuri hienonpaa vois olla. Sopivasti tuuli ettei ihan kauhee hiki ollu kaiken aikaa.
Testasin semmosta hyttysverkkohupparia. Poika oli kirpparilla käyvessään ostanu semmosen ku oli saanu muutamalla eurolla. Olivat käyneet hilloja kahelemasa, mutta eipä nyt päässeet itikat iholle.
Tosi hyvä huppari olikin, tuuli puhalsi läpi joten tuuletuskin pelas verrattomasti.

Mehtäsä liikkuminen on yks elämäni nautinnoista. Ne mehtän äänet, se rauhallisuus, ihana virkistävä tuulenvire....ahhh.
On aikaa antaa ajatuksien kulukia, nytkin ne kuluki monen ihimisen luona.
Josaki välisä mieleeni laskeentu yks raamatun jae:
" Rauhan minä jätän teille; minun rauhani - sen minä annan teille.
En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö."

Siinä marijoja poimiesa mutustelin mielesäni noita jakkeita.
Jeesus puhhuu rauhasta mikä on jotaki erilaista, mitä ihiminen voi saaha ja löytää maailmasta.
Mielen- ja sielunrauha on yks ihimisen syvällisimpiä juttuja. Sitä kaivataan, sitä etitään, siihen pyritään mitä moninaisimmilla ihimiskonsteilla. Sen löytymisseen saatettaan käyttää huomattavia summia.
Ihiminen uskoo melekeen mitä vain, saahakseen rauhan. Mietiskellee ja keskittyy mielensä valloon, jotta sais rauhan mielelleen.
Unohtaen tyystin, että kaikki ne pyrkimykset on ihimisen ommaa aikaansaannosta, jolloin ne on myös epävarmoja, pettäviä ja harhaan johtavia.
Ihiminen ei oo jumala, vaikka onkin iankaikkisuus olento.

Jeesuksen rauha ei oo ihimislähtöstä.
 Rauha ei löydy ihimisestä ihtestään, eikä ympäröivästä maailmasta.
Rauha on Hänessä joka sen antaa. 

Marijapaikka oli kahen pienen vaaran, tai mäen välisä. Alahalla oli hyvin marijaa, ylöspäin ku nousi rinnettä marjiat alako pikkuhilijaa väheneen, eikä niitä ennään vaaran päällä ollu juuri ollenkaan. Ne mitä oli, olivat pikkusia ja kuivahtanneen olosia.
Olin ollu mehtäsä puolitoista tuntia ku kokki soittaa:
K - No, löytyykö niitä?
M - Pikku ämpäri alakaa olla puolillaan.
K - Jaa, niinkö huonosti niitä siinä kohtaa on.
M - Iso ämpäri on jo täys.
K - Sittehän niitä on tosi hyvin. Mihin aikaan tuut syömään?
M - Mennee puolisen tuntia niin tuun.
K - Joo, soittaa pirahuta ku lähet niin tiijän laitella sapuskan.

Puolisen tuntia vielä mehtäsä kiertelin ja lähin kotia.Vaikka verkkohuppari oli ilimava, ilima oli kuuma ja hiostava. Selekää pitkin valu hikinoro, mikä välillä liimas hupparin kii selekään. Onneksi olin laittanu huivin päähän, ei valunu hiki silimiin, suojas korvalehetkin itikoitten hyökkäyksiltä.
Kotia ku pääsin niin söin hyvän kokin laittaman sapuskan. Uimakamppeet kassiin ja uimaan. Marijat aattelin puhistaa illemmalla kunhan ensin oon vilivotellu raikkaasa jokiveesä ja lekotellu hetken aikaa auringon lämmösä.
 
Olipahan sellanen voimaannuttava  marijareissu, mukava päivä kokonaisuuessaan.

A vai B, siinäpä puluma

Jostaki kuulin että huonosti tulis mustikka tälle vuotta. Vaan, sehän taitaa olla taas semmonen juttu että on täysin paikasta kiinni. Pari kertaa oon käyny mehtäsä, molemmilla kerroilla on ämpärillinen löytyny. Joten ei niitä kovin huonosti oo.

Aamulla ku noustiin ylös, kokki kysy että  mikäs on tämän päivän suunnitelma? Viimenen lomapäivä, nii sehän pittää käyttää mahollisimman mukavasti.
Kaks hyvvää vaihtoehtua joista on vaikia valita miten päin tekis.

Vaihtoehto A : Pyykkikone ku on lopettanu hyrskyttämisensä, laitan pyykit narulle. Pakkaan uimakamppeet kassiin ja meen päiväksi rannalle, uimaan ja auringosa lekottelleen. * aahh mikä nautinto* :)
On nimittäin kesän kuumin päivä tulosa, niin ne säätievotuksesa sanovat.
Illalla ehtis käväsemmään vielä mustikasa ennen auringonlaskua.

Vaihtoehto B : Pyykkikone ku on lopettanu hyrskyttämisensä, laitan pyykit narulle. Pakkaan marijanpoiminta kamppeet reppuun ja meen päiväksi mehtään. Aamupäivästä olis mehtäsä viileempää kuin jos menis vasta illemmalla. Iltasella vois käyvä sitte iltauinnilla.

Täsäpä ei auta muu ku keittää kuppi kahavia ja tuumata kumman vaihtoehon toteuttas....

Kotona

Mukava oli tulla kotija ku oli lähes valamis ruoka oottamasa. Poika ja minijä olivat teheneet käristystä ja keittänneet kuoripottuja, siihen lisäksi vähä vihersallaattia, nii jopas oli hyvvää.

Synttärilahajaksi sain hienon taijeteoksen. Pojalle näyttää perriytynneen näpertäjän ja värkkääjän keenit. :)

 Kirijavalion muovonmuutos. Kauhia homma on ollu taitella nuo sivut, että saa passaamaan taitokset kohilleen. Vaan sitähän se näpertäminen just on, haasteellista, aikaa vievää ja kärsivällisyyttä koettellevvaa touhua. Tosi hieno, teos löysi paikkansa olohuoneen kaapin päältä.

Komija aurinkoinen päivä, se tietää pyykkikonneelle töitä. 
Meinasin että lähen tännään jo kahtelleen mustikoita, vaan enpä lähekkään. Päänuppi meinaa olla vähä kipijä, menneenee ohi ku nappaan yhen ibumaksin nassuun.
Taitaa olla lämmintäkin niin paliljo, että eipä tiijä vaikka innostusin käymään iltapäivällä uimasa.
Eihän sitä näin eka kotipäivänä ossaa oikeen mittään suurempia alakaa tekkeenkään, kuhan ollaan ja ihimetellään, otetaan loppulomakin perin rennosti.

Mukavaa päivää sulle!