Kevät

Tälläseltä se kevät täälä meillä näyttää joen rannalta katottuna. Sillan alla jo kovasti sullaa mutta vielä se vie muutman viikon ennenku joki valtoimennaan virtailee. Ootellaan...

Ny meni ihan nypläämiseksi ....

 Siitä se alako. Nypläysmalli ja nypylät esille. Nypylät on puisia puupulikoita joiden toises pääs on tila langalle ja alaosas on sitte pyöreähkö tai soikeahko mulikka jonka avulla nypylät pyssyy paremmin sormien välisä työtä tehesä.

Nypläys perustuu parityöskentellyyn. Pari muodostuu kahesta nypylästä jotka ovat kiinni samasa langasa. Pieniä töitä tehtäissä lankaa kierretään nypylöihin sen verran kuin olettaa tarvihtevansa. Jos taas tekkee isompaa työtä lankaa kierretään niin palijo kuin nypylään mahtuu. Langan loppuesa keritään nypylään uus lanka joka liitettään edellisseen lankaan pienellä sidossolmulla.

Mallipohoja mikä tulee nypläystyynyä vasten on valmiiksi reijitetty. Toinen malli ( mustavalkonen) on malli mistä näkkee mihin kohtaan tullee kierteet, koko lyönnit, liinalyönnit ja puolilyönnit. Näillä erilaisilla lyönneillä syntyy erilaisest kuviot joilla saahaan haluttu ilime ja kuvio koko nypläystyölle.
Mulle sattu alusa pieni virhearviointi kun mallin alareusasa luki että tarvitaan 46 paria, aattelin että no eihän noita niin palio oo, hyvin mahtuu tyynyllä työn tekkeen.
 Mutta, parihan muodostu aina kahesta nypylästä joten kun 46 kertoo kahella lopputuloksena olikin 92 nypylää. :)
Käytän tuollasia kangaspalasia nypylöitten välisä joilla erottelen aina tietyt nypylät erilleen. Sitä mukaa kuin työ etenee siirrän toiset nypylät sivuun ja voin ottaa toiselta laitaa nypylöitä käyttöön. Nyplätesä joutuu seuraamaan mallia koko ajan, sillä työ ei etene ellet tee sitä just oikeesa järijestyksesä.
Esimerkiksi tuosa työsä, keskellä olevaa kuvioo ei voiut aloittaa ennen kuin olin teheny yläreunan valamiiksi ja oikean kuluman lehtikuvion. Ylhäältä tulevat langat yhistyy keskikuvioon ja erkanevat kohti sivuja kun keskikuvio on valamis. Mielenkiintosta !

Tähän saakka on päästy . Keskellä olevan ristin ympärille piti tehä monta pientä "mantelia", ähh ku ne on työläitä tehä. Manteli tehhään kahella parilla. Yhtä lanka kirretään ja pujotellan muiden kolmen välistä. Molemmilla käsillä pidetään reunimmaiset kaks lankaa kireellä, keskellä  kulkee yks lanka. Yhtä nypylää " kudelankaa" kuljetetaan eestaas oikeelta vasemalle pujotellen vorotellen lankojen alta ja päältä. Kiristämällä sivulakoja saa matelin leveyden sellaseksi kuin haluaa. Mantelin pituus kun on riittävä lopetaan sen tekminen pujottamalla kudelanka kaikkien toisten alta jolloin muodostuu silimukka. Nypylä silimukasta läpi ja kiristys, se on siinä  Johan oli yksinkertanen ja varsin seleväsanasesti selitetty tekotapa. heh.. Mut sinne päin.
Kato netistä Mr. Googlesta tarkemmat ohojeet niin voti arvioija menikö mun selostus miten palijo huti. :)

Tämmöstä puuhastelua täälä !

Päivän sana

Rukous ei ole keino Jumalan vastahakoisuuden voittamiseksi,
vaan pikemminkin keino, jolla tartumme hänen
suureen antamisen auliuteensa.
Hän on valmiimpi kuulemaan kuin me rukoilemaan,
halukkaampi antamaan kuin me ottamaan vastaan.
Hugh Martin

Siunausta viikonloppuusi!

Vastaus haasteeseen

 Sain haasteen ja poikkeuksellisesti jopa innostun vastaamaan siihen :)

1. Avaa neljäs kansiosi, jossa säilytät valokuviasi

2. Valitse neljäs kuva ja julkaise se blogissasi

3. Selitä kuva

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

No ohan noita albuumeja meilläkin usiampia, ja kun sen nelijännen otin  ja katoin siitä sitä nelijättä kuvaa nii eihän se olllu sellanen että ois voinu julukasta. Joten pikkasen mää tosta annetusta ohojeesta lipesin ja etin toisen kuvan. Pääasia kai että jonku kuvan heittää. :)

Kuva on otettu joskus kaheksankymmentä luvun alakupuolella josaki tuola Lapin perukoilla jonku vesistön äärellä. Ollaan kokin kans eka kertaa menosa Norijaan lomareissulle. Auto aivan ihana Opel Rekord Olympia, sisustuksessa käytetty mustaa keinoturkista.  Auto väriltään kirkkaan punanen mut katto valakonen. Kesä oli parahimmillaan vaikka lumenrippeitä vielä näkyykin kallioitten keskellä.


Jaaa...ketähän sitä sitte haastas ??

Oli jo aika

Semmosen havainnon tein eilen että nythän on jo huhtikuu  ja meillä keittiön ikkunasa jouluverhot. Sitä se vanhuus teettää, ei ennää hoksaa tuommostakkaan asijaa joka ollu joitaki vuosia sitte ihan ehoton juttu, että jouluverhot lähtee ikkunasta jo tammikuulla. Noh, eihän nuo pahat sinänsä oo olleet ku sydämiä ja tähtösiä. Rakkaudestahan ne sydämet kertoo ja tähtiä näkkee kun rakkauden huumasa kulukee. :) 

       

                                                        Aamukahavit ku sain hörpittyä niin nappasin sydän verhot irti. Pyyhkääsin ikkunasta enimmät pölyt, kahtelin kaapista että mitähän sitä ikkunaan ny laittelis. Vaihteeksi ois kiva laittaa kappa kun on ollut noita paneeliverhoja jo pitemmän aikaa ikkunasa.
Sitte vaan verhohyllyä penkomaan. 

 Marimekon kirijava hedelmä-marijakangaskappa, siinä se on. Kankaan nimee en muista mikä mahtaa olla, mut retroo se kaiketi on. Kirpparilta oon kankaan joskus ostanu, maksanu siitä muutaman euron. Liikkeestä jos menis ostaan sais pulittaa lähes 10€ metriltä.
Ostettuani kankaan halakasin sen , ompelin palat yhteen, hieman muotoilin alareunaa ja tein siitä kapan.  Lopusta kankaasta mitä jäi yli tein nelijön muotosen pöytäliinan. Pienellä vaivalla uus ilime keittiöön. :)

Siunausta päivääsi !

Se on kevät !

Se on taas sitä aikaa ettei oikeen tiijä mitä päälleen laittas ku ulukoileen lähtee. Ikkunasta ku kahteleepi millasta keliä pitelee voipi saaha ihan väärän käsityksen. Varsinkin jos sattuu aurinko pikkasenkaan pilikistämmään, sillon ei palio auta vaikka lämpömittarin lukemät käyt tarkistamasa. Se kun on niin että vasta sitte ku astut uluko-ovesta ulos, oot kävelly sata tai kaks sattaa metriä voit päätellä laitokko päälles kampetta liikaa vaiko liijan vähäsen.

Tuuli, se jos mikä on juonikas. Vaikka näät ikkunasta kahtoissas että tuuleskellee, et voi tietää onko se kylymän puhaltavvaa vaiko sellasta lepposta tuulta. Lepposella tuulella ihan mukava ulukoilla mut jäätävän tuulen kaveriksi en lähe.
 Joskus mennee sään arviointi niin täysin pieleen että joutuu vaähentään vaatetta. Sitte joutuu kantaan paitaa tai puserua käsivarrella koko loppu matkan. :(  Mää ku en oo oppinu, en tosin oo ees opetellukkaan sitä tyyliä että reppu selijäs liikkusin. Se vois olla iha hyvä systeemi, repusa kulukis juomapulloki kätevästi mukana.

 Jos on liijan vähäsen päällä sillo pittää tehostaa tahtia siihen määrään että kroppa tuottaa lämpöö ja alakaa hikiä pukkaamaan sillaitte sopivasti. Jos taas tulle hiki kun ei oo vielä ees kunnolla päässy vauhtiinkaan, sillo harmittaa heti että nyt on yks paita liikaa. Jos ei viitti alakaa riisummaaan ja vähentämmään vaatetta ei sitä jaksa kyllä kävelläkkäänn kunnolla, se mennee vähä semmoseen tallustelemisseen.
Ne on erikseen sellaset " sunnuntai kävelyt", lenkillä ku ollaan niin sillon tahti on reipasta eikä nyhyjäämistä.

Smile, se on kevät !

Lahja Siperiasta

Yks viikonloppu oli seurakunnassa vieraita Jamalin niemimaalta Siperiasta. Sain heiltä lahjaksi hiuskoristeen jolla voi kiinnittää hiukset  tosi kätevästi. Hiuskoriste pysy tosi hyvin kiinni, vaikka mun tukasta ei kunnon nutturaa ees saanu, just ja just ylettyy banaaninutturalle pyörähyttään.
Koriste on tehty pienistä helemistä jotka on pujotettu kuminauhalankaan. Välisä  on isommista helemistä tehty kukkasia, langat menee lomittain jolloin syntyy kiva ristikkokuvio. Kampaosat on tehty metallilangasta ja helmilangat niihin kiinitetty siimalla. 

      Kuminauhojen ansiosta koristeen saa tosi hyvin kiinnitettyä.