Kevät on aina vähä arvaamaton

Kyllähän se jo pitäs tietää ja muistaa, että kevät on sitä aikaa ku niin heleposti saa ihtensä kipijäksi. Niin pääsi käymään. Eikä siihen tarvittu muutaku yks ainu päivä ku unohin laittaa kaulahuivin kaulaan. Olin siskon luona käymäsä, auttelemasa heitä remonttihomman siivouksesa. Pihamaalle tuotiin siirtolava ja ehkä parin tunnin ajan kantelin remontista tullutta roinaa lavalle. Ilima oli oikeen mukavan kevväinen enkä tullu siinä työn tohinasa ajatelleeksi, että tarttis suojata kaula tuulelta.
Noh, päivä meni ihan mukavasti ja iltasella ajelin kotia.
Seuraavana aamuna vaari luuli nukkuneensa miehen vieresä, ku kuuli mun äänen.

Empä muista millo mulla ois nuin pahasti ääni menny, äänilaji oli tosi, tosi matala basso. Ääni tuli jostain syvältä, kuin manalasta , kuten poika asijan ilimasi ku hälle soittelin.
Kurkku oli vähä kipijä, mut ei muuta. Ei kuumetta, ei lentsua, ääni vaan meni.
 Ois ollu hyvä hetki tehä pilasoitto jollekki tutulle, ikupäivänä ei ois tienny kuka soittaa.
Ei oo ääni  vieläkään normaali mutta huomattavasti jo naisellisempi mitä viikonlopulla oli.

Kevätsää on niin arvaamaton. Näyttää ihanan lämpöselle, ku aurinko paistellee mutta tuuli saattaa ollakki tosi kylymä. Joten, muistettaampa laittaa riittävästi vaatteita päälle ulos lähtiesä, ettei tuuli pääse tekemään tepposiaan.