Pakkashuuru uurteinen
peittää alleen maan
kaiken näyttämään
niin kylmältä se saa.
Vaipuu hiljaa hento korsi
hyisen kulkijan kourissa.
Kanervakin kallistaa päänsä
kohden maata,
kuin suojaa etsien.
Osakseen saa sekin kuitenkin
valkopeitteen hentoisen.
Pakkashuuru uurteinen
mukanaan tuo kaamoksen.
Vaipuu pian päivä lyhyt
tummaan huntuun peittävään.
Kuin seitti, mi kietoo ja ympäröi
häivyttäen päivän valon.
Jättäen jälkeensä haikean hetken
menneen kesän muiston.
Kaunis runo. Oliko se sinun itsesi kirjoittama?
VastaaPoistaOnnellista viikonvaihdetta!
Kiitos, kiva kun kurkkasit tänne. Juu, oma tekemä on, joskus runosuoni innostuu sykkimään. :) Mukavaa viikonloppua sullekkin.
Poista