Raakkuja ehtimäsä

 Aamusella , poika soitteli ja kyseli että lähetäänkö raakkuja kahtelleen jos löyvettäs. Mikäpä se siinä ku on vappaapäivä, lämmin aurinkoinen aamu, lähetään vaan. Kokkiki innostu lähtemmään mukkaan, tuumas että hän voi kahtua likkojen perrään.
Suunnistettiin hiidenkirnuille ku muutama vuosi sitte sielä käytiin ja sillo löyty raakkuja monen monta litraa.

 Mielenkiintosia luonnon muokkaamia " veistoksia" on nää hiidenkirnut. On siinä vesimassalla ollu melekonen voima, kivenmurikka tai murikat saanu kyytiä jotta tuommoset uurteet on kallioseinämmään syntyny.

 http://hiidenkirnut.com/

Paholaisen liemikirnu.

Raakkuja, siis variksenmarijoja me ei löyvetty mut mustikoita löyty. Likat jaksovat aika hyvin kävellä mehtäsä vaikka välillä rinteet oli aika jyrkkiä. Välillä pienempi likka istahti mustikkapuskan juurelle, keräs marijoja pieneen kätöseensä, pisti marijat suuhunsa ja hetken päästä kellahti selijuun pehemoseen mättäikköön. Naama oli likalla kyllä sen näkönenki että mustikoita oli syöty.
Ämpärit oli saatu suunnilleen puolilleen ku sanon että eikös se alakas olla kahavitauvon paikka. Hyvä kahavipaikka oli  kallionn päällä, sinne piti vaan ensin päästä. Kyllä kannatti kivuta rinne ylös oli niin  mahtavat näköalat ja tuuleskeli oikeen mukavasti. Kumma kyllä, pikkuisia kärpäsiä, liekkö mäkäräisiä tai jotaki sen tapasia oli ylhäällä palijo enemmän mitä alahalla. Likatki kattovat tarkasti eväsleipiensä päällystää ennenku haukkasivat ettei vaan sattus tuoretta lihhaa suuhun menemään.

Likat ja pappa lähtivät kahavitauvon jäläkeen meneskelleen autua kohti, poijan kans jatkettiin poimimista jotta saatas ämpärit täyteen. Vartin yli kakstoista huutelin mehtäsä poijalle että misä päin mahat olla. Mittää ei kuulunu, oli kaiketi menny kallioitten toiselle puolelle. Vähä ennen yhtä soi puhelin, - alahan jo tulla sieltä, mää oon jo täälä autolla.

Oli oikeen mukava ja onnistunu marijaretki. Kaiken kruunas vielä se ku tulimma poijan asunnolle niin päästiin suoraan valamiiseen ruokapöytään. Miniä oli kokkaillu todella herkullisen intialaisen aterian, meinas mennä kieli mukana, oli sen niin hyvvää.

Kiitos tästä päivästä !