tiistai 13. elokuuta 2013

Etenee se pikkuhilijaa..

Remppa nimittäin. Tapetit on saatu seiniin ja laminaatit lattioihin. Laattia listojen kiinnitystä tälle aamua, kokki hoitellee ne hommat siihen ei tarvinne mun sekkaantua. Olkkarin kattolistojen laitto on vielä suunnittelu vaiheesa, vaihtoehtoja ku on kaks eikä oo päästy vielä keskinäiseen sopimukseen miten tehtäs.
Saattaa kulua kahavia muutama kupillinen ennenku päätös on saatu aikaan.

Semmosta päätöstä kans täs teheny, että ku on saatu remontti valamiiksi ja alakaa tavaroitten paikalleen järijesteleminen, niin kaappien päälle ei laiteta mittään ylimäärästä. Muutama kukkaki löytää tiensä kompostiastijaan.
Ei tää eka kerta oo ku moista päätöstä tehhään, on sitä tehty ennenki, mut aika heikolla menestyksellä. Mikä kumma se on ku aina kertyy kaikenmoista roinaa just sen kaapin päälle, joka eritoten on päätetty pittää tyhyjänä.
Pitänee tunkee roinat johonki kaappeihin pois näkyvistä joksiki aikaa, tai viijä kirppareille. Ainaki semmoset roinat joutaa kirppareille, joita vain ja ainoastaan säilytettään kaapeisa eivätkä ikuna oo näkyvisä tai käytösä.

Vissiin se on tunnearvo mikä estää heittämästä jotaki pois. Arabian savupiippuleimalla varustetut kukkakahavikupit mummon jäämistöstä; eikai niitä voi mitenkään heittää pois vaikken oo kertaakaan kahavipöytään niitä laittanu. :)


2 kommenttia:

  1. Tuttua on tuo vanhojen astoiden säilytys. Tunnearvoa minäkin aina mietin, kun kaikki äitini vanhat piippuleiman arabiat on meillä kaapissa. Lasin läpi niitä katsellaan, en muista milloin olisi käytetty, jossain juhlissa kai. Kirpparille ei konaisia astiastoja raaski viedä, en tiedä mitä niiden kanssa tekisi. Säilytys jatkuu...;)

    VastaaPoista
  2. Mä ku maalasin maalla katot, nin V vei kaikki koriste-esineet vinttii. Kyllä näytti autiolta paikat. kaikki kissapatsaat sunmuut kissakamat hain kyl jo takas.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Se on taas aika, piparitaikinan

 Muutaman piparitalon jo tein viime viikon myytäisiin. Aina sitä ajattelee, että nyt  riitti tekeminen, mut kuis taas kävikään. Toinen satsi...