Pintaa syvemmältä

Käväsin aamu-uinnilla lampisa. Eipä sielä ollu kettään muita aamunvirkkuja lähteny liikkeelle. Muutama vesilintu uija polskutteli lumpeitten keskellä eikähän ne mua häirinneet. Päinvastoin, taisin minä hieman häiritä niitten elämää kun laiturilta hyppää molskahutin vetteen. :)

Kyllä sitä monenlaisten asioitten kautta Jumalan henki ihimiselle puhelee, tänä aamuna aihe oli seuraavanlainen. 
Siinä kun polskuttelin veesä ja kahtelin lammen pintaa. Aika palijon oli vallannu lumpeet, kortteet ja muut vesikasvit  lammen pintaa. Niitäpä joudutaan sitte toisinaan vetämään rantaan jotta saatas lampi pysymään puhtaaa ja avonaisena ettei se kasva niinsanotusti umpeen.

Mietiskelin uijessani että niihän se on että pintaa on meleko heleppo puhistaa ja pittää sen näkösenä että kaikki on ihan ok, mut sillä konstillahan ei saaha perusteellista korijausta aikaan.
Ainut keinohan ois saaha juuristo hävitetyksi ettei sieltä pääsis nousemmaan aina uutta ja uutta kasvustoa pinnalle.

Kaikenmoista kortta ja kaislikkoa sitä tahtoo ihimisen elämälammen pinnallekkin heleposti kasvaa. Se pahan juuri kun on niin sitkiä ja kasvattanu melekosen sivuhaarajuuriverkoston ettei aina taho ees pystyä huomaamaan mihin piiloon se on päässy juurensa tunkemaan.
 Pinnalle se kyllä saattaa kasvattaa mitä hienoimmalta näyttäviä kasvustoja, ohan lumpeessakin aivan ihana kukka mutta lopulta se saattaa vallottaa koko lammen.

Eipä se auta yrittää pelekkää pintaa puhistaa, sillä pettää vaan ihteensä. Pittää puhistaa perusteellisesti, katkasta se juuri ettei sillä oo ennään sitä hallintavaltaa elämään mikä on tähän saakka ollut. Sehän taas kysyy halua ja tahtoa lähtiä perusteelliseen putsaushommaan pintaa syvemmältä.

Siinäpä se tämän aamuinen puhelu.