Kirkkomaalla

Muistinpas aamulla että pittää käyvä hautausmaalla kastelemasa kukat kun ollu hellepäiviä ettei ne pääse kuivummaan. Maanantaina kävin hautoja laittelemas kuntoon. Oli orvokit menny niin kurijan näkösiksi että otin ne pois ja laiton tilalle ruusubegonioita. Hieman varjosisa paikoisa kun on haudat säilyy begoniat hyvin kun ei aurinko pääse porottaan ja polttamaan lehtiä.

Siinäpä se sama hilijanen vaivaisukko vieläkin seisua törötti vartioimasa kirkon portaitten juurella. Muistan kakarana kun vaarin kans kävin kirkolla, piti käydä ukkoo aina käjestä tervehtimäsä. Liekkö mää riuhtonu ukko parkaa niin rajusti että vasen käsi jääny mulle kouraan. :)

Kirkkotapulin ovi oli auki....ihan pakko oli kiivetä..

Tapuliin noustaan kapijoita puuportaita. Niitä noustesa muistu mieleen se hetki kun eka kertaa noita portaita nousin, taisin olla sillo 5-6 vuotias. Vaari hoiteli siihen aikaan suntion virkaa ja pääsin hänen mukana kahtommaan miten kelloja soitettaan. Sain isot korvasuojaimet korvilleni ettei ääni riko tärykalavua. Vaari hoiti soittopuolen vedellen valtavasta köydestä sopivaan tahtiin. Isommalla kellolla soitettiin kymmenet vuojet, pikku kellolla sitte yksittäiset vuojet. Joskus sitä isompana saatto kotona kuunellakkin, iso kello löi kuus kertaa, pieni seittemän, joten vainaja ollu kuuskytseittemän vuojen kuollessaan. Onhan kirkonkelloja käytetty muuhukin ilimottelluun. Lauantai iltasella viiden, kuuden aikoihin soitettiin merkkiä että alakaa pyhäaika. Tai niin mää sen kakarana ymmärsin, saattopa sillä ollu joku muukin tarkotus. :)

Tuommoset luvut löyty pikku kellon kehikon tukipalakista. Liekkö nuo ihan alakuperäset? Jos ovat nii aika kauan sitte on kirkonkello paikalleen laitettu.

Mukavaa kesäpäivää!