Pilikkireissu jatkuu

Raunon uimataito oli vallan toista luokkaa mitä Tapanin, joten hän voimakkailla vedoilla pääsi syvemmälle ja sai kuin saikin otteen Tapanista, joka tuntui olevan tajuton ja ihan pois tästä maailmasta. Rauno sai laittaa kaikki voimansa ja taitonsa peliin ponnistellessaan kohti pintaa saadakseen heidät molemmat pinnalle.

Hetki oli sekunneista kiinni ja ne tuntuivat niin äärettömömän pitkiltä. Eikö se pinta tule vastaan ollenkaan?

Aahhh, mikä ihana tunne kun raitis ilma virtas Raunon keuhkoihin hänen saatuaan päänsä veden pinnan yläpuolelle. Samalla hän nosti Tapaninkin pään ja käänsi hänet selälleen jolloin häntä on helpompi hallita. Masa ja Seppo olivat pelolla ja jännityksellä ootelleet, että kuinka kauan se oikeen kestää ennenkuin miehet vedestä nousevat. Eihän siihen todellisuudessa ollut aikaa mennyt kovikaan montaa sekunttia, mutta tuollasessa tilanteessa sekuntikin tuntuu ikuisuudelta.

Miehet heittivät lassolenkillä varustetun köyden Raunolle ja valamistautuvat vetämään kunhan köysi on ensin saatu Tapanin ympärille niin että on turvallista vetää. Tuotti hieman ongelmaa saaha pujotettua köyttä Tapanin kehon ympärille kun samaan aikaan piti yrittää pysytellä koko ajan veen pinnalla. Mutta ihmeen kautta se onnistui ja viimmein miehet pääsivät vetämään. Rauno työnsi jaloista sen mitä jaksoi velttoa, tajutonta miestä kohti turvallista kestävää jään reunaa.

Kun Tapani oli saatu kestävälle jäälle Masa tutki heti, että hengittääkö mies. Kovin elottoman oloinen mies oli joten Masa alkoi elvyttään toivoen ja huokaillen mielessään, että Tapani tästä seleviäis. Niin paha ei tilanne kuitenkaan ollut että Tapanista ois elämä ehtinyt virrata pois vaan muutamien puhaltamisten ja painallusten jälkäkeen mies alkoi korisemaan, yskimään ja oksentamaan vettä. Sekavahan mies oli eikä ilmeestä päätellen tajunnut yhtään missä oli ja mitä oli tapahtunut. Mutta senhän ehtii kyllä myöheminkin tulla tietämään. Nyt vaan pitää kiireesti päästä lämpimään ja vaihtamaan kuivat vaatteet.

Sillä aikaa kun Masa hääräs Tapanin luona, Seppo oli mennyt auttamaan Raunoa ylös vedestä ja olivat nyt menosa kohti mökkiä.

-Tuo Seppo sieltä mökiltä se pressu ja niitä vilttejä, koitettaan saaha siirrettyä Tapani sisälle.

Hetken päästä Seppo tulikin takasin vetäen perässään pressua jossa oli muutamia vilttejä. Miehet laittovat pari vilttiä pressun päälle, nostivat Tapanin vilttien päälle ja taas vilttikerros lämmikkeeksi. Sitten vaan pressun kulumista kiinni ja vetämään mies mökille.

Se iltapäivä oli todella erilainen mitä oltiin suunniteltu. Pilikkimiset oli siltä päivää ohi, kenelläkään ei teheny mieli mennä jäälle. Tapanin jäihin tippuminen oli sen verran säikähyttänyt ja pysäyttänyt, että taisipa sitä jokainen vielä ajatuksisssaan läpi käydä.

Seppo oli ottanu lumikenkänsä ja lähteny muutaman kilsan lenkille mökin ympäristöön. Ellei mua näy kun alakas olla saunaan menon aika nii soittakkaa kännykkään, oli hän lähtiessään sanonu.

Raunolla oli mukanaan hyvä kirija ja pari sanaristikkolehteä. Niitten kans aika kyllä kuluu mukavasti. Masa oli luvannu pilikkua saunapuut ja lämmittää saunan että päästään koko porukka illalla saunomaan.

Tapani oli nukkunut usijamman tunnin sen jäläkeen kun miehet olivat tuoneet hänet sisälle. Olivat saaneet vaihettua hänelle kuivat vaatteet ja kantanneet sänkyyn. Hieman sekavat muistikuvat hänellä on kaikesta tapahtuneesta, mutta nyt hän oli ihan tajuisssan ja elävien kirijoisa.

Kaikki se mitä oli tapahtunut alkoi palautua hänen mieleensä. Se tunne kun hän oli rimpuillut veden alla. Tapanilta pääsi voihkasu ja selkäpiitä myöten kuluki kylmät värreet, oli se tunne niin tuskallinen ja kammottava. Se pelko ja se lupaus - ajatukset velloivat miehen päässä kuin aallot, jotka eivät tuntuneet saavan lepoa eikä rauhaa. Entäpäs jos olisikin kuollut? Niinpä niin, miten ois miehen käynyt? hän kuuli äänen kyselevän sisimmässään. Huonosti, hän vastasi ite kysymykseen käyden sisällään suoranaista vuoropuhelua ihtensä kanssa.

jatkuuu...