Siitä alakaa olla kaks viikkua ku kaupuniglla ajellesa Roomsteria kolohittiin.
Keli oli sillo tosi luikas ja auraukisen jäliltä lumivallit katujen varsilla suuria. Etenki risteysalueilla ne tahtoo haitata näkyvyyttä. Saa olla tosi tarkkana ja aijaa turhan pitkälle risteyksiin jotta näkkee riittävän hyvin.
Mummeli oli Roomsterin kans ajamasa risteykseen josa joutu oottaan tietysti etuajo-oikeutetulla tiellä ajavia autoja. Mummeli hilijensi risteykseen hyvisä ajoin pysähtyen lähes kokonaan kolomion kohalle. Vasemmalla puolen oleva lumivalli esti näkyvyyttä, että tulleeko sieltä kettään vai eikö tuu. Mummeli anto auton mennä pikkuhilijaa vähä etteenpäin jotta näkkee kunnolla tulleeko autua. Tulihan sieltä ja mummeli joutu pysähyttään autonsa jottei aja toisen etteen. Siinä samasa rysähti.
Takana tullu autoilija ei saanu autuaan pysähtymmään vaan ajo suoraan mummelin auton perrään. Mummeli perruutteli auton takasin päin kavun reunaan. Perrään ajaja tuli ulos autostaan kahtommaan millasta jäläkiä mahto autoihin tulla. Ihime kyllä takana tulleeseen autoon ei näyttäny päällisin puolin tulleen juuri mittään, sen siijjaan Roomsterin puskurriin tuli nyrkin mentävä reikä ja halakemia monneen suuntaan.
Rysähystä siinä seleviteltiin hetken aikaa ja tultiin sammaan päätökseen, että perrään ajajahan siinä oli syyllinen. Hän oli luullu mummelin lähtevän ajamaan ku auto meni hilijaa etteen päin. Hän ei vissiin ollu huomannu vasemmalta tulevaa autua, jonka takia mummeli joutu toppaamaan risteykseen.
Yhteystievot vaihettiin ja kuski sano ilimottavansa jatkosta kunhan on ottanu yhteyttä vakkuutusyhtiöön.
Menihän siinä reilusti toista viikkua ennenku tuli tieto, että Roomsteri pääse hoitoon. Vaari kävi sen aamulla viemäsä ja se joutunnee olemaan huoltamolla muutaman päivän. Siihen joutuvat laittammaan kokonaan uuven puskurin, hajonnutta ei kannattanu alakaa korijaamaan. Muutaman sajan euron rysähys.
Ihan autotta ei kuitenkaan tarvi olla. Saatiin Wolokkari niiksi päiviksi käyttöön mitkä Roomsteri on hoijosa. Pääsen sillä ajelemmaan huommena töihin.
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
tiistai 16. helmikuuta 2016
lauantai 13. helmikuuta 2016
Tyynyliina
Joskus oon ostanu Ikeasta lakana & tyynyliina setin, aatellen että niistäpä saa kivoja lahajoja. Valakonen sellasenaan on ykstoikkonen. Langoilla väritellen saa väriä ja lahajoista tullee persoonallisia.
Kukkakuvion piirtäminen ei menny ihan nappiin. Piirsin ensin vasemman puoleisen kuvan ja sitte peilikuvana toisen puolen. Ois saanu pikkusen enemmän jättää väliä kukkien keskelle nii ois osunu paremmin nimi keskelle. Vaan eipä se ny oo niin millin tarkkaa, käsitöisähän näkkyy aina käjen jäläki.
Hyvvää ystävänpäivää!
Kukkakuvion piirtäminen ei menny ihan nappiin. Piirsin ensin vasemman puoleisen kuvan ja sitte peilikuvana toisen puolen. Ois saanu pikkusen enemmän jättää väliä kukkien keskelle nii ois osunu paremmin nimi keskelle. Vaan eipä se ny oo niin millin tarkkaa, käsitöisähän näkkyy aina käjen jäläki.
Hyvvää ystävänpäivää!
torstai 11. helmikuuta 2016
Jouten olemisen siunaus
Joko sitä taas ollaan viikonlopusa?
Menipä äkkiä viikko, ku huommena on jo perijantai. Joka aamu ku ei tarvi lähtiä töihin, niin se tuntuu että viikko ois lyhyempi. Vappaa päivät keskellä viikkoo tuo kivasti uutta vaihtelua arkirytmiin.
Semmosta asijaa tuosa mietin, ku jouten olemista. Eikä ny oteta lukkuun ollenkaan ihimisen aivoja, nehän ei pijä taukua, eivätkä oo jouten koskaan. Ajatusmaailmahan laukkaa sillonki, ku keho tahtos olla levosa ja rauhasa. Vaan jos niinku muuten ajatellaan ihimistä, niin jouten oleminen on terveyen ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Kukkaan ei oo robotti.
No ylleensähän jouten oleminen käsitettään ja ymmärrettään niin, että ihiminen vaan on tekemättä mittään. On niinku pakollisesta työnteosta vappaa, eikä minkään harrastuksenkaan tekeminen just sillä hetkellä oo ajankohtanen.
Ehkä perin perinteinen tapa totteuttaa jouten oloa, on makkoileminen joko sohovalla tai sängyllä. Toiset tykkää mieluummin istuskella nojatuolisa tai keinutella kiikkustuolisa.
Jouten oleminen on tietyn ajan kestävä tuokio. Se voi olla muutaman minnuutin lyhykäinen hetki, vaikkapa ny siinä kiikkustuolisa keinahellen. Tai se voi olla pitempikestonen, jollon ihiminen ylleensä on makkuullaan, pää tyynyllä ja on päättäny ottaa pienet tirsat. :)
Ellei tämmösiä hetkiä ois, ei joka päiväsestä ahertamisesta ja puurtamisesta tulis mittään.
Jouten olemista ei pijä sekottaa laiskuuteen, se on ihan eri asija.
Menipä äkkiä viikko, ku huommena on jo perijantai. Joka aamu ku ei tarvi lähtiä töihin, niin se tuntuu että viikko ois lyhyempi. Vappaa päivät keskellä viikkoo tuo kivasti uutta vaihtelua arkirytmiin.
Semmosta asijaa tuosa mietin, ku jouten olemista. Eikä ny oteta lukkuun ollenkaan ihimisen aivoja, nehän ei pijä taukua, eivätkä oo jouten koskaan. Ajatusmaailmahan laukkaa sillonki, ku keho tahtos olla levosa ja rauhasa. Vaan jos niinku muuten ajatellaan ihimistä, niin jouten oleminen on terveyen ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Kukkaan ei oo robotti.
No ylleensähän jouten oleminen käsitettään ja ymmärrettään niin, että ihiminen vaan on tekemättä mittään. On niinku pakollisesta työnteosta vappaa, eikä minkään harrastuksenkaan tekeminen just sillä hetkellä oo ajankohtanen.
Ehkä perin perinteinen tapa totteuttaa jouten oloa, on makkoileminen joko sohovalla tai sängyllä. Toiset tykkää mieluummin istuskella nojatuolisa tai keinutella kiikkustuolisa.
Jouten oleminen on tietyn ajan kestävä tuokio. Se voi olla muutaman minnuutin lyhykäinen hetki, vaikkapa ny siinä kiikkustuolisa keinahellen. Tai se voi olla pitempikestonen, jollon ihiminen ylleensä on makkuullaan, pää tyynyllä ja on päättäny ottaa pienet tirsat. :)
Ellei tämmösiä hetkiä ois, ei joka päiväsestä ahertamisesta ja puurtamisesta tulis mittään.
Jouten olemista ei pijä sekottaa laiskuuteen, se on ihan eri asija.
maanantai 8. helmikuuta 2016
Mistä usko, joka kantaa?
Jos uskot, että häviät,
olet jo hävinnyt.
Sillä maailma opettaa,
että menestys on tahdon asia;
kaikki riippuu omasta asenteesta.
Elämän taisteluissa ei aina voita
vahvin tai nopein, vaan ennemmin tai myöhemmin
voittaa se,
joka uskoo voittavansa.
- Walter D. Wintle -
Tuo on suurelta osin totta. Omalla asennoitumisella on valtavan suuri merkitys.
Maailma opettaa ihimisen uskomaan ja luottamaan ihteensä. Maailma opettaa ihimisestä itsekkään ja itseriittoisen, minä ihte voin ja kykenen, kunhan vain uskon ihteeni.
Mahtoiko unohtua jotakin?
Entäs ku omat voimat loppuu? Mitä jää jälijelle? Mistä löytää usko, joka kantaa silloinkin?
lauantai 6. helmikuuta 2016
Lauvantain puuhasteluja
Ystäväni saavuttaa sunnuntaina ikäihimisen iän, hän täyttää seitsemänkymmentä vuotta. Olin auttelemasa täytekakkujen teosa. Porukalla kakkujen teko kävi sutjakkaasti.
Kaks kakkua joisa täytteenä suklaamoussea.
Kolome kermakakkua mansikka-vadelmamoussetäytteellä.
Onnea ystäväni!
Kaks kakkua joisa täytteenä suklaamoussea.
Kolome kermakakkua mansikka-vadelmamoussetäytteellä.
Onnea ystäväni!
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Pannumyssyt ja patalaput
Ikeasta löytyy kivoja kankaita.
Lämpöeristeeksi laiton kankaitten välliin ohuen tikkivanun ja askarteluhuopaa.
Tämän tein neijästä palasesta jolloin myssystä tuli hieman pyörijämpi mitä kahesta palasesta tehyt.
Osan kuvijoista päällitikkasin jotta päällinen ja vuori kinnittyvät toisiinsa.
Lämpöeristeeksi laiton kankaitten välliin ohuen tikkivanun ja askarteluhuopaa.
Tämän tein neijästä palasesta jolloin myssystä tuli hieman pyörijämpi mitä kahesta palasesta tehyt.
Osan kuvijoista päällitikkasin jotta päällinen ja vuori kinnittyvät toisiinsa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Joulua ootellesa
Marraskuu jo puolesta välissä, sehän tietää sitten, että jouluun on aikaa reilu kuukausi. Joulukalenterin sain valamiiksi just sopivasti, e...
-
Ostos - TV:sä on pyöriny mainos Cerafit paistinpannusta. Mainoksesa ne kehhuu pannun erinomaisuutta ettei sen pintaan tartu mikkään ja se pa...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
-
Tais olla tammikuun alakupuolta, ku olin autolla liikenteesä, niin siinä ajaesa nousi mieleen sanoja joita alon hyrräilemmään. Yhtä sammaa ...












