Hajamielisyyttä osa1

Saimilla ja Severillä oli tievosa kaupunkipäivä. Se tiesi sitä, että hyvisä ajoin aamukahavin jäläkeen tehtiin tarkistusta tarvelistaan ja lisättiin jos jotaki näytti listalta puuttuvan.
Saimi oli varannu ajan kampaajallekkin, samalla reissullahan tuola käväsee. Tunteroinen sielä on tavallisesti aikaa tuhuraantunu, tukalle ei muuta tehä ku leikattaan.Vuosikausiin hän ei oo siihen väriä laittanu, eikä tekokiharoitakkaan ottanu, niitä kun hänen tukassaan on ihan luonnostaan. Tarvi ku pikkasen kostuttaa hiuksia niin jopas on latvat somasti kikkuralla.
Severillä oli asijaa Kolehmaisen korijaamolle ja K-rauvasa piti käyvä. Oli tullu luvanneeksi Saimille että korijaa pihakiikun repsottavat osat, siihen tarvii muutamia isompia pultteja ja rautamaalia. Mahtaneekohan sopivaa sävyä löytyä.

Severi meni jo pihalle hakkeen Pösyä autotallista, Saimin laitellesa kaulahuiviaan oikijaan asentoon.
Severi perruutti tottuneesti Pösön ulos tallista, ajo sen talon lähelle portaan päähän, ettei emännän tarvi montaa askelta kävellä autoon päästäkseen. Saimin käveleminen ku ollu taas pikkasen huonompaa parin päivän aikana.
Severi laittaa ration auki josta tullee joku ajankohtais ohojelma ilimaston muutoksesta, ei jaksa kuunnella, vaihtaa kanavaa. Toiselta kanavalta tullee kivan kuulosta musiikkia, sen Severi jättää soimaan.
Tovin saa Severi ootella, ehtii jo vähä tuskastuakkin, että mihinkähän se emäntä taas jäi.
Samasapa Saimi jo tulleeki ovesta tyytyväisen näkösenä, sulukee oven ja astellee alas portaita kohti autua. Severille nousee hymy suupieleen seuratessaan emännän tulua; - on se vaan vieläki niin nätti.

Severi on juuri nostamasa kytkintä lähtiäkseen ajamaan ku Saimi tokasee.
- No ny se jäi, en muistanu ottaa laukkua mukkaan, eihän mulla oo rahhaa millä maksaa kampaamokäyntiä eikä ostoksia.
-Hoh hoijaa, hajamielisyys huipussaan.
Severi vaitaa vaihteen vappaalle, jättää auton käyntiin ja sannoo hakevansa laukun, ettei Saimin tarvinnu kipijöittenn jalakojensa kans eestakasi rampata. Saimi kiitteli mielessään auttavaisesta miehestään.

- Aja minut ensin sinne kampaajalle, sielä mennee suunnilleen tunti, tuu sitte hakkeen.
Ajo-ohojeet oli annettu ja niin sitä lähettiin aijaa köröttelleen kaupunkia kohti.
Eihän heillä mahoton matka sinne ollu, reilu kakskymmentä kilsaa. Tuttu reitti ajella eikä ollu kiirettä.
Severi jättää Saimin kampaajalle ja ajaa sieltä Kolehmaiselle.
Kolehmaisella Severi saa asijansa hoijettua, juttua riittää monenlaista joten tunteroinen mennee ihan huomaamatta siinä puhellesa.
-Jaa, se on lähettävä hakkeen emäntä kampaajalta, jotta pääsee ruokaostokia tekemään.
- Muista kehua uutta kampausta, sannoo Kolehmainen miesten erotesa.

Kampaamon eesä ei oo tillaa mihin auton vois parkkeerata, Severi päättää aijaa vähä kauemmas ja ootella sielä Saimia. Eipä tarvi kauvaa ootella ku Saimi jo tullee uuven tukkansa kans.
-No sehän on hieno, sannoo Severi muistaen Kolehmaisen neuvon.
Saimi mulukasee mut ei puhu mittään, tuumii vaan mielessään että mikäs tuolle ukolle ny tullu ku ihan kehuja jakelee.
- Sinne Sokoksellekos sää sitte meet?
- No sinne, ruokaostokset on seuraavat mitä teen, muitapa asijoita mulla ei sitte ookkaan.
Seleviäkkö tunnisa vai menneekö kauemmin?
- Taatusti selevijän, eikä meekkään tuntia, enhän mää ny koko kauppaa meinaa tyhyjentää.
-Mää meen käymään sielä K-rauvasa ja tuun sitte hakkeen.

Saimi jätetään Sokokselle ja Severi ajelee K-rautaan. K-rauvasa on monia uutuustuotteita ja hyviä tarijouksia monista tavaroista. Severi löytää tarvittavat pultit, sopivan sävystä maalia ei taho löytyä. Severi päättää ostaa isomman määrän maalia, joka on lähes alakuperäsen sävystä. Samallan tuota maalaa kaikki kiikun metalliosat ku maalaamaan alakaa. Toivottvasti sävy on emännänki mieleen.
Kassalle tullessaan Severin ostoskärrysä on pari multasäkkiä, iso keraaminen kukkaruukku, se piti ostaa ku oli tarijouksesa ja kutakuinkin saman värinen kiikun maalin kans. Maalipurkki, pultit, rillihiiliä ja kasteluletkuun uus sumutinosa. Miehetkö ei heräteostoksia muka teksis? ?

Äitienpäivän aamuna

Äitienpäivän aamuna mulle tuotiin kakkua.

Täytteenä siinä makijaa hillua

kermavaahtua ja pikkasen kreemiä.

Kanneksi  kakku sai sokerimassaa

tälläpä herkkulla aamun jaksaa.

Kahestaan sängysä kahavit nautittiin

hupsista, lähes puolet kakusta haukattiin.

Kokilla on hyppysissään kakun teko taito

ei unohutnu kahavista maito.

Lahajakassi oli yllätys suuri 

sieltä löyty Kupilka ja

teleskooppitikkuja

ennää ei tarvi mehtästä

koivurisuja katkua.

Kiitos kokki!

Kessää ootellaan vaikka lunta sattaakin

Kovin on viileetä ollu tällä viikolla. Tänä aamuna taivas perin harmaa ja lunta sattaa tihhuuttaa.
Hyvä toisaalta että ny sattaa eikä juhannuksena.
Kessää aatellen tein pikkulilkoille kesäksi pitsiset asusteet.

 Kolomivuotiaalle virkkasin mekon puuvillalangasta.

 Isolle siskolle kudoin pitsipuseron.

Pitsikuvijon mallikerta on jaollinen viijellä silimukalla; 1-4 kerrokset 3oikeen,2 nurin.
Viijes kerros;* langankierto, 3 yhteen, langankierto, 2 n,*  kerros loppuun. 
Näitä toistettaan, 4 kerrosta 3o,2n, ja * langankierto, 3 yhteen, langankierto, 2 n,*
 Yläosa tehtiin kaarrokkeena, hihojen kohat joustinneuleella.

Sama malli

Löysin uuven kivan korttimallin jota käytin

näisä korteisa.

 Ystävän synttärikortin koristelin pienillä silikkikukkasilla.

 Pienen pojan kortisa leijuu ilimapallot.

 Äitin kortin kukkaset ja teksit leikkelin lehistä.

Ristipistotyö kirjottu pellavakankaalle,

 kiinnitin sen korttiin punasilla ristipistoilla.

Sydämet ja tekstin ompelin ensin sydänkuivjioiseen kartonkiin,

 jonka jäläkeen liimasin sen korttiin.

Kevätruno

Vappaana virtaa joen juoksu,

ilimasa tuntuu kevvään tuoksu.

Räkättirastas lentää ja räksyttää

västäräkille viestittää,

-jokos pesäpaikkasi löysit?

Vielä on nurmikenttä värittömän ankee,

lämpö auringon siihen lankee 

ja herättää uinuvan maan.

Päivien päästä nousee korret ja kukat kauniit,

joen penkalle kylyvettään kaskinauriit,

ja istutettaan pottu.

Simahillo

Simahillon valamistus

Ensimmäisenä hommana hajetaan varastosta tai kellarista kolomenkymmen litran vetonen maitopänikkä. Tarkistettaan pänikän puhtaus, pestään mikäli kaipaa pesemistä.
Sen jäläkeen laitettaan kymmenen litran kattilla täyteen vettä, nostettaan kattila hellalle ja kuumennettaan vesi lähes kiehumapisteeseen.
Sillä aikaa ku vesi kuumennee, pestään kolome aika isokokosta appelsiinia sekä kuus sitruunaa.
Täsä vaiheesa viimmestään joutuu penkomaan lootia, että löytäs kuorimapuukon. Ellei moista puukkua löyvy, tai ei ees omista semmosta, voi kuorimisen suorittaa vaikka morapuukolla. Muista varua sormias!

Appelsiinien ja sitruunoitten pintakuoret kuorittaan ohuelti ja laitettaan pänikkään.
Valakonen kuorikerros otetaan pois ja heitettään roskiin.
Hedelmälihat viipaloijaan ohkasiksi siivuiksi ja lisätään kuorien joukkoon.

Vesi ku alakaa olla riittävän kuumaa, tyhyjennettään kolomen fariinisokeripussin sisältö veen sekkaan. Sekotettaan hyvin että sokerit sullaa kunnolla, ja kaajettaan vesisokeriliuvos pänikkään.
Lisätään vettä kakskymmentä litraa ja reilu kilo tavallista sokeria.
Tarkistettaan maku ja lämpötila. Jos on liijan kylymää, lisätään kiehuvaa vettä jotta nesteestä tullee sopivan lämmintä. Käjenlämpönen on hyvä, sillo ei hiiva ainakaan pala.
Nesteen joukkoon lisätään kolome reilua teelusikallista kuivahiivaa.
Pänikän kansi kiinni ja annetaan ässehtiä, siis käyvä kolome vuorokautta jotta hillomössöön saahaan sopiva ässeys.

Kolomen päivän jäläkeen simasta siivilöijään appelsiinit, sitruunat ja niitten kuoret talteen. Hillon tevon ensimmäinen vaihe on ohi ja ny alakaa hillon tevosa toinen eli hillostamisvaihe.
Kuoret leikotaan saksilla pieniksi palasiksi ja laitettaan kattilaan, johon lisätään vielä ne appelsiinit ja sitruunat.
Sauvasekottimen säilytyspaikasta hajetaan sauvasekotin, jolla soseutettaan kuoret, appelsiinit ja sitruunat yhtenäiseksi epämääräsen näköseksi mössöksi. Mössön joukkoon lisätään puoli kilua hillosokeria.
Kattila siirrettään hellalle ja mössöä keitettään viistoista minnuuttia välillä vähä sekotellen.
Valamis hillo purkitettaan lasipurkkeihin ja säilytettään viilijäsä paikasa. Näin on saatu valamistettua makosa hillo monneen tarpeeseen.

Vappuylläri

Eilen illalla ku mentiin nukkummaan, niin sannoin kokille, että miten tuon kattovalasimen kuvijot on nuin tummat  ja erilaiset?
Makkarin katosa on semmonen lasinen plavontivalasin, misä on jotaki kiemuraisia kuvijoita.
Jotaki outua siinä valasimesa oli. Mietin siinä maatessani että heijastuuko pöytävalasimesta valo jotenki erilailla ku aikasemmin, vai mikähän täsä ny oikeen mättää. Kokki oli lähes hilijaa, pikkusen hymähti kirijan lukemisensa lomasta, mut ei kommentoinu sen kummemmin asijaa.
En minäkään alakanu asijaa pitempään pohtimmaan, laiton silimät kiinni ja alon nukkuun.

Aamulla ku heräsin, osu silimät taas siihen kattovalasimmeen. Kahtoin sitä, sanon kokille, että tuo valasin on jotenki outo.
Kahtoin uuvestaan valasinta, hieron silimiäni, ravistelin päätäni, että näänköhän mää ny ihan väärin. Valasinhan on ihan eri värinen ja kuvitoki ihan toisenlaiset mitä ennen ollu.
Tuli ihan hassu tunne ja olo, ihan semmonen että heittääkö mun ajatus ny häränpyllyä... Onkokaan tuo valasin ollu joskus toisenlainen? Kumallinen olotila, ku ei oo oikeen varma onko se ollu tuommonen, vai onko se ollu erilainen.

Kokki tuumas, että onko tuosa ny mittään erilaista, eikö se oo aina ollu tuommonen?
* piti pokkansa ja nauraa hihitti mielessään*

-No ei oo, ihan eri värinen tuo lasi, ja kuvitoki on toisenlaiset. Aikasemmin siinä oli kirkkaampi lasi, ja ku valot oli päällä nii valasimesta näki oman kuvansa. Mistä tuon oot hommannu?

Kokilta pääsi nauru.
-Aattelinki että kauvankohan kestää ennenku hoksaat valasimen vaihtunneen. Kyllä oli illalla naurusa pitelemistä ku ääneen ihimettelit miten erilaiselle valasin näyttää. Heh, heh, hee..

Ihan mukava ylläri oli.
Eellisestä valamisesta oli nimittään lasi menny halaki, eikä ollu ollenkaan varmaan miten pitkään se olis katonrajasa pysyny. Hyvä juttu ku ny on uus, ehijä valasin katosa. -Vaikka siinä onkin outo väri ja kummallisia kuvijoita.

Oikeen mukavaa vappupäivää!