Hajamielisyyttä osa1

Saimilla ja Severillä oli tievosa kaupunkipäivä. Se tiesi sitä, että hyvisä ajoin aamukahavin jäläkeen tehtiin tarkistusta tarvelistaan ja lisättiin jos jotaki näytti listalta puuttuvan.
Saimi oli varannu ajan kampaajallekkin, samalla reissullahan tuola käväsee. Tunteroinen sielä on tavallisesti aikaa tuhuraantunu, tukalle ei muuta tehä ku leikattaan.Vuosikausiin hän ei oo siihen väriä laittanu, eikä tekokiharoitakkaan ottanu, niitä kun hänen tukassaan on ihan luonnostaan. Tarvi ku pikkasen kostuttaa hiuksia niin jopas on latvat somasti kikkuralla.
Severillä oli asijaa Kolehmaisen korijaamolle ja K-rauvasa piti käyvä. Oli tullu luvanneeksi Saimille että korijaa pihakiikun repsottavat osat, siihen tarvii muutamia isompia pultteja ja rautamaalia. Mahtaneekohan sopivaa sävyä löytyä.

Severi meni jo pihalle hakkeen Pösyä autotallista, Saimin laitellesa kaulahuiviaan oikijaan asentoon.
Severi perruutti tottuneesti Pösön ulos tallista, ajo sen talon lähelle portaan päähän, ettei emännän tarvi montaa askelta kävellä autoon päästäkseen. Saimin käveleminen ku ollu taas pikkasen huonompaa parin päivän aikana.
Severi laittaa ration auki josta tullee joku ajankohtais ohojelma ilimaston muutoksesta, ei jaksa kuunnella, vaihtaa kanavaa. Toiselta kanavalta tullee kivan kuulosta musiikkia, sen Severi jättää soimaan.
Tovin saa Severi ootella, ehtii jo vähä tuskastuakkin, että mihinkähän se emäntä taas jäi.
Samasapa Saimi jo tulleeki ovesta tyytyväisen näkösenä, sulukee oven ja astellee alas portaita kohti autua. Severille nousee hymy suupieleen seuratessaan emännän tulua; - on se vaan vieläki niin nätti.

Severi on juuri nostamasa kytkintä lähtiäkseen ajamaan ku Saimi tokasee.
- No ny se jäi, en muistanu ottaa laukkua mukkaan, eihän mulla oo rahhaa millä maksaa kampaamokäyntiä eikä ostoksia.
-Hoh hoijaa, hajamielisyys huipussaan.
Severi vaitaa vaihteen vappaalle, jättää auton käyntiin ja sannoo hakevansa laukun, ettei Saimin tarvinnu kipijöittenn jalakojensa kans eestakasi rampata. Saimi kiitteli mielessään auttavaisesta miehestään.

- Aja minut ensin sinne kampaajalle, sielä mennee suunnilleen tunti, tuu sitte hakkeen.
Ajo-ohojeet oli annettu ja niin sitä lähettiin aijaa köröttelleen kaupunkia kohti.
Eihän heillä mahoton matka sinne ollu, reilu kakskymmentä kilsaa. Tuttu reitti ajella eikä ollu kiirettä.
Severi jättää Saimin kampaajalle ja ajaa sieltä Kolehmaiselle.
Kolehmaisella Severi saa asijansa hoijettua, juttua riittää monenlaista joten tunteroinen mennee ihan huomaamatta siinä puhellesa.
-Jaa, se on lähettävä hakkeen emäntä kampaajalta, jotta pääsee ruokaostokia tekemään.
- Muista kehua uutta kampausta, sannoo Kolehmainen miesten erotesa.

Kampaamon eesä ei oo tillaa mihin auton vois parkkeerata, Severi päättää aijaa vähä kauemmas ja ootella sielä Saimia. Eipä tarvi kauvaa ootella ku Saimi jo tullee uuven tukkansa kans.
-No sehän on hieno, sannoo Severi muistaen Kolehmaisen neuvon.
Saimi mulukasee mut ei puhu mittään, tuumii vaan mielessään että mikäs tuolle ukolle ny tullu ku ihan kehuja jakelee.
- Sinne Sokoksellekos sää sitte meet?
- No sinne, ruokaostokset on seuraavat mitä teen, muitapa asijoita mulla ei sitte ookkaan.
Seleviäkkö tunnisa vai menneekö kauemmin?
- Taatusti selevijän, eikä meekkään tuntia, enhän mää ny koko kauppaa meinaa tyhyjentää.
-Mää meen käymään sielä K-rauvasa ja tuun sitte hakkeen.

Saimi jätetään Sokokselle ja Severi ajelee K-rautaan. K-rauvasa on monia uutuustuotteita ja hyviä tarijouksia monista tavaroista. Severi löytää tarvittavat pultit, sopivan sävystä maalia ei taho löytyä. Severi päättää ostaa isomman määrän maalia, joka on lähes alakuperäsen sävystä. Samallan tuota maalaa kaikki kiikun metalliosat ku maalaamaan alakaa. Toivottvasti sävy on emännänki mieleen.
Kassalle tullessaan Severin ostoskärrysä on pari multasäkkiä, iso keraaminen kukkaruukku, se piti ostaa ku oli tarijouksesa ja kutakuinkin saman värinen kiikun maalin kans. Maalipurkki, pultit, rillihiiliä ja kasteluletkuun uus sumutinosa. Miehetkö ei heräteostoksia muka teksis? ?