Severi pakkaa ostokset pösön takakonttiin, ajelee TB:lle tankkaamaan, sielä oli halavinta bensaa, sen jäläkeen kotija ku kaikki asijansa sai hoijetuksi.
Kotija tultuaan hän jättää Pösön pihalle; tarvii sitä illemmalla ku on meno mehtästysseuran kokoukseen.
Portaita
noustessaan hän tuumaa että hyvän kaupan tein tuon kukkaruukun suhteen,
tarttuu uluko-ovveen aukastaakseen sen, vaan sepäs ei aukijakkaan.
-
Mihinkähän täältä on emäntä lähteny ku ovi lukosa. Tainnu mennä Eleman
luo, sielähän se käväsee melekeen joka päivä. Vaan näkkeepähän tuo
naapurin ikkunasta että oon tullu kotija.
Severi kantaa ostoksensa
sisälle ja riisuu takkinsa naulakkoon. Ihimettellee vielä emännän
poissa olemista, ku emäntä ruukaa aina sanua kun käväsee Elemalla.
Keittijönpöyvällä
on vielä aamuset kahavikupit ja pullalautanen jolle jääny yks pullan
palanen. Severi nappaa sen sormiinsa ja syyä mutustellee. Emännän
kahavikupin viereen on jääny Sokoksen alennuskupongit.
-Sokos, saamari soikoon, sielähän se emäntä.
Severille
tuli hoppu. Hän oli sanonu tunnin päästä tulevansa hakkeen emännän
Sokokselta. Siitä ku hänet sinne jätti on menny jo reilu pari tuntia.
Ajomatkakin vie varttitunnin, ylinoppeuttakkaan ei uskalla aijaa ettei
tulis sakkoja. Sehän tietäs sitä että joutus selittellen emännälle mistä
syystä ne on tullu.
Seleviääkö tästä muutenkaan selityksettä,
sitä Severi mietti ajellessaan kohti Sokosta, harmissaan ja nolostuneena
ku oli emäntänsä niin perin unohtanu.
Saimi oli
ostostensa kans Sokoksen etteisesä. Joku ystävällinen myyjä oli
järjestäny hänelle tuolin ku Saimi oli sitä käyny pyytämäsä, että ku
jalat ei kestä seisomista. Mihinkäpä sitä olis osannu lähtiä muualle
oottelemmaan ku oli luvattu tulla tunnin päästä hakkeen. Ei sillä, että
Saimilla olis aika pitäksi tullu, ei tokikaan. Siinä istuskellessaan ja
seuratessaan ihimisten kulkua, hän oli nähäny ja tavannu monta tuttua.
Mukavahan
siinä oli raatailla ja kuulumisia vaihtaa ku harvoin nähhään. Kylästely
ku on niin harvinaista nykyään. Ennen sitä käytiin toistensa luona ihan
noin vain, ihan iliman mittään asijaa.
-No tulithan viimmen, ehin jo vähä ootella.
Severi ei sanonu siihen mittään vaan nosteli ostokset autoon ja ajelivat kotia.
Saimin noustesa autosta hänen silimät ossuu portailla olevaan kukkaruukkuun.
-Mistäs tuo tuohon on ilimestyny? Onkohan Elema käyny sillä aikaa ku oltiin kaupungilla?
Severi oli hilijaa aivan ku ei tietäs asijasta mittään. Piti unohtaa tuo ruukku tuohon portaille.
Elemasta puheen ollen, hän onkin juuri tulosa Severille ja Saimille päiväkahaville.
- Kiitos kauniista ruukusta, tuohonpa on mukava laittaa petuniat kasvammaan.
- Mistä ihimeen ruukusta, ihimettellee Elema.
Nyt
vuorostaan Saimi ihimettellee, kahtoo Severiin että mahtaako tämä
tietää ruukun salaperästä ilimestymistä talon portaille. Severi miettii
että kertoskohan tottuuen vai keksisikö jonku hupasen valakosen
valaheen.
Vaan eipä ehi keksimmään ku Elema sannoo;
-Olin näkevinäni että kävit kotosalla ja nostelit autos takakontista tavaroita portaille. Niittenpä joukos se tuo ruukkukin oli.
-
No joo, niihän minä käväsin joo. K-rauvasta ku lähin kävin tankkaamasa
auton ja ajoin kotija. Kotona ihimettelin että ku ovi lukosa, aattelin
että Elemalle on emäntä menny.
Sisällä huomasin Sokosen alennusliput, sillo tuli hoppu. En mää tahallani sua unohtanu sinne Sokokselle.
-Justiinsa joo, hajamielisyys huipussaan. Eiköhän mennä kahavin keittoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei muovonmuutos, mutta muutos kuitenkin
Sää tiijät semmosen ohojelman, misä tehhään naisille muutoksia. Nainen on kuvattu ennen muutoksen alakua ja sitte ku muutos on tapahtunu. T...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Hihiii, loppu hyvin, kaikki hyvin!
VastaaPoista