Hajamielisyyttä osa 2

Severi pakkaa ostokset pösön takakonttiin, ajelee TB:lle tankkaamaan, sielä oli halavinta bensaa, sen jäläkeen kotija ku kaikki asijansa sai hoijetuksi.
Kotija tultuaan hän jättää Pösön pihalle; tarvii sitä illemmalla ku on meno mehtästysseuran kokoukseen.
Portaita noustessaan hän tuumaa että hyvän kaupan tein tuon kukkaruukun suhteen, tarttuu uluko-ovveen aukastaakseen sen, vaan sepäs ei aukijakkaan.
- Mihinkähän täältä on emäntä lähteny ku ovi lukosa. Tainnu mennä Eleman luo, sielähän se käväsee melekeen joka päivä. Vaan näkkeepähän tuo naapurin ikkunasta että oon tullu kotija.
Severi kantaa ostoksensa sisälle ja riisuu takkinsa naulakkoon.  Ihimettellee vielä emännän poissa olemista, ku emäntä ruukaa aina sanua kun käväsee Elemalla.

Keittijönpöyvällä on vielä aamuset kahavikupit ja pullalautanen jolle jääny yks pullan palanen. Severi nappaa sen sormiinsa ja syyä mutustellee. Emännän kahavikupin viereen on jääny Sokoksen alennuskupongit.
-Sokos, saamari soikoon, sielähän se emäntä.
Severille tuli hoppu. Hän oli sanonu tunnin päästä tulevansa hakkeen emännän Sokokselta. Siitä ku hänet sinne jätti on menny jo reilu pari tuntia. Ajomatkakin vie varttitunnin, ylinoppeuttakkaan ei uskalla aijaa ettei tulis sakkoja. Sehän tietäs sitä että joutus selittellen emännälle mistä syystä ne on tullu.
Seleviääkö tästä muutenkaan selityksettä, sitä Severi mietti ajellessaan kohti Sokosta, harmissaan ja nolostuneena ku oli emäntänsä niin perin unohtanu.

Saimi oli ostostensa kans Sokoksen etteisesä. Joku ystävällinen myyjä oli järjestäny hänelle tuolin ku Saimi oli sitä käyny pyytämäsä, että ku jalat ei kestä seisomista. Mihinkäpä sitä olis osannu lähtiä muualle oottelemmaan ku oli luvattu tulla tunnin päästä hakkeen. Ei sillä, että Saimilla olis aika pitäksi tullu, ei tokikaan. Siinä istuskellessaan ja seuratessaan ihimisten kulkua, hän oli nähäny ja tavannu monta tuttua.
Mukavahan siinä oli raatailla ja kuulumisia vaihtaa ku harvoin nähhään. Kylästely ku on niin harvinaista nykyään. Ennen sitä käytiin toistensa luona ihan noin vain, ihan iliman mittään asijaa.

-No tulithan viimmen, ehin jo vähä ootella.
Severi ei sanonu siihen mittään vaan nosteli ostokset autoon ja ajelivat kotia.
Saimin noustesa autosta hänen silimät ossuu portailla olevaan kukkaruukkuun.
-Mistäs tuo tuohon on ilimestyny? Onkohan Elema käyny sillä aikaa ku oltiin kaupungilla?
Severi oli hilijaa aivan ku ei tietäs asijasta mittään. Piti unohtaa tuo ruukku tuohon portaille.

Elemasta puheen ollen, hän onkin juuri tulosa Severille ja Saimille päiväkahaville.
- Kiitos kauniista ruukusta, tuohonpa on mukava laittaa petuniat kasvammaan.
- Mistä ihimeen ruukusta, ihimettellee Elema.

Nyt vuorostaan Saimi ihimettellee, kahtoo Severiin että mahtaako tämä tietää ruukun salaperästä ilimestymistä talon portaille. Severi miettii että kertoskohan tottuuen vai keksisikö jonku hupasen valakosen valaheen.
Vaan eipä ehi keksimmään ku Elema sannoo;
-Olin näkevinäni että kävit kotosalla ja nostelit autos takakontista tavaroita portaille. Niittenpä joukos se tuo ruukkukin oli.
- No joo, niihän minä käväsin joo. K-rauvasta ku lähin kävin tankkaamasa auton ja ajoin kotija. Kotona ihimettelin että ku ovi lukosa, aattelin että Elemalle on emäntä menny.
Sisällä huomasin Sokosen alennusliput, sillo tuli hoppu. En mää tahallani sua unohtanu sinne Sokokselle.

-Justiinsa joo, hajamielisyys huipussaan. Eiköhän mennä kahavin keittoon.