keskiviikko 24. elokuuta 2016

Metsän siimeksessä

Sattupa sopivasti ihana, aurinkoinen keli, ku mulla oli vappaapäivä. Aamupäivä meni kokatesa työttömien ruokailusa, iltapäivällä lähin ulukoilemmaan mehtään. Aattelin käyvä vielä hakemasa yhen ämpärillisen mustikoita , niitä ku jäi eellis kerralta mehtään melekosesti.
 Polun varrella oli sieniä jos minkämoisia , muutamasta nappasin kuvan.
Tämä kaiketi on kärpässieni vaikkei ihan punanen ookkaan?
 Tämän luulisin olevan punahapero?
 Tatilla tuuletus toimii ku on reijitetty lakki.
 Nää sienet on jotenki hullunkurisen näkösiä. Lakki on pieni n. kahen euron kokonen ja jalaka suhteellisen pitkä lakkiin nähen. Jalan korkeus suunnilleen 12-15 senttiä ja juuresta sormen vahavunen. Nätteja, siroja pikku sieniä.
Tunteroinenhan siinä meni, että sain ämpärin mustikoita täyteen. Ajelin poijan luo ja perkkasin marijat sielä. Onneksi oli heijän pakastimesa tillaa, että sain jätettyä marijat sinne. Meijän pakastimet ku ovat täynnä. Kyllä luonnosa liikkuminen on yks elämän parahimpia juttuja.



3 kommenttia:

  1. Totta, liikkuishan tuolla enemmänkin, mutta ne hirvikärpäset yäk ja inhotus

    VastaaPoista
  2. No se, täälä ei vielä oo hirvikärpäsistä kiusaa. Pienen pieniä polttiaisa tuntu olevan jonkuverran, mut ei kiusaksi asti niitäkään.

    VastaaPoista
  3. Ja rauhoittavaakin se luonnossa liikkuminen monesti on. Jos on vaikka huolia mielessä pyörimässä, niin voi nekin siellä kulkeissaan Jumalalle puhella.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...