Ku vaaramista väri lähti

Marijastusaika on parahimmillaan. Kävin viime viikolla yhen ämpärillisen mustikoita hakemasa. Olivat jo kohtalaisen kypsiä aurinkoisella rinteellä, mut yhtään ei haittaa vaikka kypsyvät vähä lissää. Niitä ehtii poimia niin kauvan ku pakkaset tullee.
Torstaina ajelin kotikylälle, ku sieltä tuli viestiä, että alakaapi marijat pensaisa olla poimintakuntosia. Kolome ämpärillistä punaherukoita keräsin ja keittelin ne samantien mehuksi.  Siinä samalla tuli keitettyä mehut äitillekki.
Ihan kaikista pensaista en saanu marijoja pomituksi, ku eivät olleet vielä kypsiä. Soitinki velijen pojalle ja sanon, että jos haluavat ja tarvivat mehumarijoja, niin saavat käyvä tyhyjentämäsä pensaat marijoista kuhan ne on kypsyneet.

Pensasmarijat ku sain poimittua, niin innostuin lähteen kahtelemmaan vaaramia, siis vadelmia joita kotikylällä kuuleman mukkaan on ollu tosi hyvin.

Löytyhän niitä. Vaaramat on aromikkaita marijoja. Ei tarvi isua määrää olla ku ne antaa makua mehhuun tai soppaan. Kerrääminen on vaan aika hijasta ja työlästä. Pikkusen olin ehkä myöhäsä poiminta ajasta, ku tosi heleposti marijat varisivat oksista maahan. Vaan ku maltto olla hosumatta, niin ainahan sitä joku marija jäi kouraanki.
Olin saanu poimittua muutaman rasijallisen, ku etteeni aukes sellanen näkymä millasta en oo ennen nähäny.

Kyllä piti silimiä räpytellä, että nääkö mää ihan oikeen. Vaaramista on lähteny väri, keltasia ne on. Niin makijoita ja suuria vaikka villinä kasvavat rytteikön keskellä.

Ku näytin äitille marijoja, hän  luuli, että olin käyny hilloja poimimasa. Ku sanoin, että ei nää oo ku vaaramia, ei meinannu uskua. Hänkään ku ei ollu koskaan ennen nähäny keltasia vaaramia. Sen oon tienny, että jalostettuja keltasia lajikkeita on myynnisä , mutta että niitä kasvaa villinä luonnosa, se oli yllätys.

Semmosen havainnon tein keltasten vaaraminen kohalla, että ovat satosempia mitä punaset. Monesa oksasa oli yhesä ja samasa ryppääsä kymmenkunta marijaa. Keltaset ei varisseet juuri lainkaan, niitä oli helepompi poimia. Ainuat mitkä haittas poimintaa oli nokkoset ja ohdakkeet jotka tökki ja pistelivät käsiä. Kyllä illalla tiesi olleensa vaaramarytteikösä. Kämmenselekiä ja ranteita kuumotti ja pisteli, vaan sehän ny oli pikku harmi, ku pakkasesa on monen monta rasijaa keltasia vaaramia. Nami, nami.