sunnuntai 14. elokuuta 2016

Aika syntyä, aika kuolla



                
Isä sai muuttaa taivaan kottiin viime yönä. Kesän aikana ehin hoijella issää muutaman viikon ajan. Tievosa oli, että kovin pitkästi maallista matkaa ei jälijellä ennään oo.
Olin viime viikonlopulla käymäsä kotikylällä. Maanantaina kävin poimimasa vielä mustaherukoita mummolan pensaista. Siinä pensailla ollesani näin näyn, aivan ku oisin kattonu pientä videon pätkää.
Näysä isä käveli ees taas tumman virran rannalla, kurkotteli ja kahteli vastakkaiselle rannalle nähäkseen onko sieltä kettään tulosa. Isä heilutti kättään ja huuteli, huhuu, täälä ollaan saa tulla hakkeen.

Samasa mulle annettiin sanat;
Ei viikatemies isääni vie,
ei se tule noutamaan häntä.
Vaan ootajan luo saapuu nuo,
valkojoukot taivahan mailta.

Sillon tiesin, että isä on valamis lähtemmään eikä siihen lähtöön mee kovin kauvaa.
 
Sairaalassa ku oltiin isän sängyn vierellä sydämen täytti kiitos ja riemu. Oli ihimeellinen se hetki, ku isän rinta nousi viimesen kerran. Valkojoukkojen läsnäolo oli lähes käsin kosketeltevvaa.
 Niin rauhallisesti ja kauniisti sai nukahtaa.

11 kommenttia:

  1. Lämmin osaanottoni. Onneksi sai rauhassa mennä vaikka menetys on suuri.
    - Lukija

    VastaaPoista
  2. Surun keskelläkin saa kokea tämmöistä ihmeellistä, joka lohduttaa...

    VastaaPoista
  3. Osanotto kaikille poismenneen läheisille!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille osanotosta. Isästä jää palijo muistoja mieleen ja varmasti monen monta kertaa jälkeen päin muistaa jotaki tehessään miten isä neuvo homman tekemään.

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanotto isäsi poismenon johdosta.
    Sait tuon näyn lohdutukseksi, isäsi on perillä Taivaan kodissa.

    VastaaPoista
  6. Kaunis viesti sinulle lähettiin, etiäinen ja tuntuu että isä sai kauniin lähdön. Nyt on kaikki hyvin hänellä on vain jälkeläisten kaipaus, syvä osanottoni teille.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...