Vallan ihanan lankapiilon sain

 Kokki kävi alakuviikosta kirpparilla ja löyti sieltä kivan näkösen jalakarahin. Muuten on rahi ihan kunnosa, mutta vanaha kangas pahasti kulahtanu ja yhestä kulumasta resunen. Isosa laatikosa on nimi Gun-Britt, joka saattanu kuulua rahin omistajalle. Vois kuvitella, että joku kylänmies on muijalleen synttärilahajaksi värkänny rahin, tai teetättäny sen jollaki. Halunnu laittaa siihen sitte omistajan nimen, jotta varmaksi tietää kelle kuuluvaa ommaisuutta rahi on.

  

Rahin pehemusteena oli kangaslumppua, jotaki epämääräsen näköstä ja tuntusta pöperyä. Samanlaista täytettä nähäny olevan vanahoisa täkkeisä ja patjoisa. Kohtuullisen hyvänä oli täyte säilyny, eikä pahasti ollu painaumiakaan tullu. Vähäset mitä oli, ne sai poistettua ku venytteli ja puristeli täytettä suuntaan jos toiseen.

  

 Lumpputäytteen alta löyty toisenlaista pehemikettä. Ruohtinkielinen sanomalehti jonka reunasa oli päiväys, Norra Skåne Måndag 26 sept. 1960. Tuolista itestään ei löytyny mittään merkkejä valamistajasta eikä tekijästä. Kangas oli kiinnitetty nauloilla, mikä oli tyypillistä tuon ajan verhoilulle.

 Lumpputäytteen päälle laiton kaks vaahtomuovilevyä jotka oli noin sentin vahavusia. Ne lisäs pikkusen pehemeyttä ja antovat ryhtiä istuinossaan. Vaahtomuovin päälle niittasin suojakankaaksi vanahasta lakanasta revityn palasen.

 Napit oli vallan uus tuttavuus. Eipä oo aikasemmin tullu vastaan tuollasia, jotka on naulalla kiinnitetty paikalleen.

 Naulanappien uusiminen ei ollu hankala homma. Ompelin vaan uuven kankaan pyörijöitten metallinpalojen päälle. Mutta niitten kiinnitys rahin istuinossaan oliki sitte asija erikseen. Kävi nimittäin niin, että ku alon vasaralla naputtaan naulaa paikalleen, sehän ei onnistunukkaan. Naulankantaa ku ei nähäny, naula pääsi napin sisällä hieman liikkummaan, naulaaminen oli perin hankalaa. Vaan enhän mää vähästä säikähä, yritin uuvestaan.
 Eka naulanappi niijas ja linttas kunnolla, joten ei auttanu ku yrittää saaha se irrotettua, ettei kankaaseen tulis kovin suurta reikää. Onnistu!
Toisen napin laittamista en ees harkinnu ku hoksasin toisenki ongelman.
 Ku lisäsin ne kaks vaahtomuovilevyä, täytettä tuli senverran enemmän, että naulat ei yksinkertasesti ees ylety läpi. Eikähän niitä voi mitenkään kiristää ku ovat liijan lyhkäset. Tätäpä en tullu ajatelleeksi....mitäs sitte tehhään?

 Hetken aikaa joutu miettiin ja tuumaamaan että mitenkähän näistä napeista sais semmoset että ne pystys laittammaan paikoilleen. Homma meni ihan uusiksi. Hajotin aikasemmin tekemäni napit kokonaan. Irrotin niistä naulat ja laiton naulojen tilanne narun. Laiton narun kaksinkerroin ja pujotin lenkin metallinapin reijästä. Tein narruun solomun, solomun alle pieni pala vaahtomuovia ja kiristin narun tiukalle. Vaahtomuovi kiristy metallin ja solomun välisä ja esti  narua luistamasta irti reijästä. Sen jäläkeen ompelin kangaspalaset metallinapin päälle, ja näin mulla oli uuvet narunapit. Pitkällä toppaneulalla oli aika heleppo pujottaa naru täytteen läpi. Sitä ennen...

 Mun piti hakia porakone ja porata naulojen jättämät reijät pikkusen suuremmiksi, jotta sain toppaneulan mahtummaan reijistä läpi. Kiristin narut istuinosan alapuolelle hammastikkuja apuna käyttäen.

 Siinäpä se mun lankapiilo sitte on puettuna uuteen retonkiin.