Syystuuli leikkii puitten oksilla
taivauttaen hentojen lehtipuitten
latvoja mielinmäärin,
sinne tänne saaden aikaan
syksyisen ihmeen,
lehtien sateen.
Keltaset, punaset,
kirijavankukertavat lehet
pyörivät tuulen mukana vinhasti,
lentäen joskus epämääräsen
kauvas emopuustaan,
kunnes ne lopulta alottavat
laskeentumisensa ja päätyvät
määränpäähänsä.
Matkalla minäkin,
alttiina monille maailman tuulien
pyörteille jotka pyrkivät
tarttumaan elämääni .
Pitäänee yrittää varoa niitä
etten kadota tuulien keskellä
suuntaa määränpäästäni.
Yks syksyn mukvaista jutuista karpalojahti tais eilen saaha semmosen annokksen kyykkymistä että eiköhän suolla rämpiminen tälle syksyä riittäne. Aamupäivällä mentiin poimimmaan ja saatiinki aika hyvin, melekeen 10 l yhteensä. Ajeltiin Olkkajärven laavulle paistelleen makkarat ja syömään evväät. Sanon kokille , että heitä mut takasi suolle niin poimin vielä jonku aikaa, tuu sitte illemmalla hakkeen ku ehit.
Puoli viijen aikoihin kokki soitti että on tulosa hakkeen. Just olin sellasesa paikasa misä oli palijo suuria karpaloita, ei olis millään malttanu lähtiä ja jättää niitä sinne.
Ellei karpalohinku mee täysin ohi käyvään hakemasa ne sitte myöhemmin. :)
Teilllä on ollut hyvä päivä ja tuo runo oli osuva. Lienee omaa käsialaa?
VastaaPoistaJoo ihan on ommaa käsiallaa, aamulla ku istahin konneen ääreen ja plokin aukasin nii siinä se synty. :)
PoistaIhana vertaus suunnan ja elämän löytymiseen sinun runolla.
VastaaPoistaPitäs kait lähteä karpaloon sinne kun tuntuu löytyvän hyvin, ei vaiskaan meen lähisuolle.
Niinhän meitä tuuli täällä riepottaa. Vanhat lehdet maatuu ja uusi kevät tulee joka vuosi.
VastaaPoista