Eipä tarvi kirijan sivuja käännella lukiakseen ja samalla voi ryystää kahavia

Maailman elläinkuvastosta puheen ollen, sitä ku selattiin ja kahteltiin päävyttiin semmoseen hommaan jotta taijammapa  tehä siitä keittiöön seinän. No joo täysin pölijä idea ja perin erikoinen mut väliäkö sillä .

 Siihenpä se on kirija tallettuna tuleviksi vuosiksi vieraitten ja mukeloitten ihimeteltäväksi. :) Olihan siinä oma hommansa liimata 225 sivua paikalleen.  Vatupassilla yks vaakaviiva jotta pyssyy rivit kohillaan vaakatasoa. Jokkaisen pystyrivin merkkasin kans vatupassilla jottei tulis kovain kauheita mutkia matkalle. Melko hyvin onnistun saamaan rivit kohilleen. Pieni hankaluus oli siinä ku leikkas veittellä sivua irti se hyvin heleposti murtu reunasta tai meni ruttuun. Niitä ku sitte leikkeli ja suoristeli niistähän tuli vähä eri kokosia. Liiman läträsin suoraan seinään ja siihen kuvan päälle. Osa sivuista onnistu tosi hyvin niistä tuli suoria ja silijöitä, joihinki jäi pieniä ruttuja ja epätasatuutta. Paperi ku kostu nii se hiukan veny ja kuivuessaan veti rutulle. Olis kuulemma pitäny joka ikinen kuva ensin kostuttaa liimalla, antaa vettyä ja sitte vasta laittaa seinään, ( ammattilaiselta saatu neuvo ). Mut meijän seinäsä ei pienet rututkaan haittaa, ne tuo vaan kivaa ilimettä, kolomiulotteisuutta pintaan. *wirn*

 Vielä ku saahaan pintaan ohut lakkakerros nii sittepä sitä kestää vähä pyyhkästä jos sattuu jotaki seinälle räiskähtään.

Pöyvän ääreen ku istahtaa joko syömään tai kahaville voipi lueskella mitä tietua ne ovat -36 vuonna kirijaan kirijanneet. Sellanen tieto löyty siilien levinnäisyyvestä että sisämaasa niitä ei juurikaan Hämmeenlinaa pohojosempana oo. Vaan onpa ne vuosien aikana pohojoseenki tiensä löytäny. Nii se aika muttuu...